Yksi

Sarah Crossan: Yksi
(One, 2015)
S&S 2018, 439s.
Suom. Kaisa Kattelus

Grace ja Tippi, teini-ikäiset siamilaiset kaksoset, ovat tähän asti käyneet koulua kotona. Nyt taloudelliset syyt pakottavat tytöt siirtymään tavalliseen kouluun, eivätkä he suhtaudu asiaan erityisen innokkaasti. Heitä ahdistaa, ärsyttää ja suututtaa jo valmiiksi jatkuva tuijottelu ja selän takana supattelu, säälittely ja mahdollisesti liian suorasukaiset kysymykset. Ensimmäisen koulupäivän perusteella koulu ei vaikutakaan aivan mahdottomalta paikalta. Ehkä Grace ja Tippi voisivat sittenkin saada ihan oikeita ystäviä, jotka näkevät heidät kahtena yksilönä. Voisiko varovasti haaveilla myös rakastumisesta?

Elämä päättää kuitenkin heitellä kapuloita rattaisiin oikein isolla kädellä ja pian Grace ja Tippi joutuvat todella isojen päätösten eteen.

Yksi on puhutteleva kertomus sisaruudesta, minuuden rajoista, ystävyydestä, nuoruudesta ja kipeistä päätöksistä. Teksti on todella ilmavaa, proosarunoutta, joten sivumäärää ei kannata säikähtää. Kerronta on selkeää ja vähillä sanoilla tyttöjen kokemukset ja ajatukset avautuvat lukijalle niin elävinä, että tuntuu kuin tapahtumia seuraisi aivan Gracen ja Tippin vierestä.

Väljästi taitettua tekstiä on nopea lukea, mutta mistään aivan kepeästä kirjasta ei todellakaan ole kyse. Minun oli pakko kirjan luettuani ihan vain tuijottaa ulos ja antaa tarinan jatkua omin voimin. Yksi sopii hyvin yläkouluikäisten luettavaksi, mutta kirjalla on paljon annettavaa myös vanhemmille lukijoille.

Koskettava ja mieleen jäävä teos.

---

 Osallistun tällä blogitekstillä Kirsin kirjanurkan #nuortenkirjatorstai-projektiin

Helmet-lukuhaaste 201:  29. Kirjassa on lohikäärme
Ei tässä perinteistä, tulta syöksevää lohikäärmettä ole, mutta Tippin ja Gracen pikkusiskoa kutsutaan lohikäärmeeksi.