Miinoitettu rauha

Kalle Päätalo: Miinoitettu rauha
Gummerus 1979, 730s.

Hyvin sujunut Iijoki-kimppaluku vuonna 2014 töksähti kohdaltani heti seuraavan vuoden alussa. Mukamas suunnittelin pysyväni mukana tiiviimmässä lukutahdissa (kirja per kuukausi aiemman kirja/2kk tahdin sijaan), mutta Miinoitettu rauha puudutti heti alkuunsa ja jätin sen odottamaan parempia lukuolosuhteita. Kirjan pistäminen tauolle on aina vähän riskialtista hommaa ja viime keväänä otin itseäni niskasta kiinni ja päätin lukea tämän loppuun vaikka mikä olisi. No en lukenut. Tänä vuonna revin kuitenkin uutta lukupontta Helmet-lukuhaasteesta, koska mielestäni kolme vuotta aiemmin aloitettuun kirjaan tarttuminen on aika pelottavaa, joten saisin tällä kuitattua yhden haastekohdan. En ollut päässyt aiemmilla lukukerroilla juuri alkua pitemmälle, joten pikakertasin ensimmäiset sata sivua ja tölväsin itseni Kallen pioneerikomppanian matkaan Savukoskelle.

Eletään siis välirauhan aikaa ja Kallen arki täyttyy keittiöhommista ja kirjeiden kirjoittelusta. Ja keittiöhommista ja kirjeiden kirjoittelusta. Ja tytöistä haaveilusta ja keittiöhommista. Kotilomille Kalle pääsee yhden kerran ja tuliaisiksi Kalle aikoo tuoda esimiehelleen viinapullon. Pulloja tuleekin ostettua neljä, mutta niin siinä sitten käy, että kotimatkalla Kalle uusine ystävineen avaa pullon toisensa jälkeen. Loppukesällä komppania siirretään joksikin aikaa Ouluun ja siellä Kalle pistää päälle sellaisen hurmurivaihteen, että kohta on kierroksessa liuta tyttöjä.

Vaikka viimeinkin pääsin kirjan tapahtumiin mukaan ihan mukavasti, niin oli tämä kyllä varsin puuduttavaa luettavaa. Paljon pieniä sattumuksia mahtui reiluun 700 sivuun, mutta jotenkin oli liian tasaista koko ajan. Tai sitten ne tapahtumat olivat sellaisia, ettei ainakaan minulta sympatioita herunut. Esimerkiksi nyt se junamatkalla ryypiskely. Mikä ihmeen pakko on intoutua avaamaan pullo toisensa jälkeen, kun ei normaalisti häävisti edes juo! Ja sitten taas tuo kirjan loppupuolella päärooliin noussut yöjalassa juokseminen. Äääh, miten idioottimaista pyörittää montaa neitoa samaan aikaan ihan vain siltä varalta, että mahdollisimman usein olisi mahdollisuus päästä vähän hommiin.

Jäin myös miettimään sitä, miten nämä monet naiset ovat kirjan ilmestymisen aikaan suhtautuneet siihen, että Päätalo on näin avoimesti kirjoittanut suhteistaan? Oletan, että kun sarjan muidenkin henkilöiden nimet ovat oikeita, tuskin on naistenkaan nimiä vaivauduttu vaihtamaan.

Miinoitettu rauha oli siis minulle melkoinen kompastuskivi tässä Iijoki-sarjassa, mutta matka jatkuu kyllä. Toivottavasti vähän tiiviimmässä kuin kirja kolmessa vuodessa -tahdissa...

---

Helmet-lukuhaaste 2018: 31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa