Pitkään meni ihan hyvin

Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin
Otava 2018, 6h 31min
Lukija: Erja Manto

Pitkään meni ihan hyvin kertoo Aino Ritarista, jo kypsään ikään ehtineestä mummosta, jonka ajatus juoksee nopeammin kuin monella muulla. Juoksusuunta saattaa tosin olla vähän vaihteleva tai muuten ennakoimaton, eikä se maaliin saapuminenkaan aina onnistu. Ensin Aino hankkii itselleen mahdollisimman nopeasti kuolevan lemmikin, jotta hän voisi hieman valmistautua kuoleman käsittelyyn - oman tai jonkun toisen kuoleman. Sitten naapurin vanha mies löytyy asunnostaan kuolleena ja kohta vainajan sukulaismies ottaa asunnon haltuunsa paetessaan putkiremonttia. Seppo Miekk'oja on asioita kovasti ennakoiva ja kaikkeen valmistautuva eläkeläinen, joka tekee mielellään vapaaehtoishommia. Suurin piirtein samaan aikaan Ainon postiluukusta tipahtaa kirje, jossa puhutaan jotakin 20 euron kuukausimaksusta ja Senegalilaisesta nuoresta miehestä ja Ainolle tulee kova kiire valmistautua avioliittoon Afrikasta saapuvan miehen kanssa.

Kuuntelin Anna Rimpelän esikoiskirjan äänikirjana, jonka lukijana on Erja Manto. Kaksinkertaisella nopeudella kuunneltuna Aino Ritari puhua pälpätti hillitöntä vauhtia, mikä sopi hänelle oivallisesti ja nauraa hihittelin ääneen kävellessäni töihin tai kotiin. Olin ihan riemuissani Rimpelän huumorista, joka tasapainottelee hyvän maun rajoilla, mutta Senegalilaisen kummilapsen (tai aviomiehen, jollaisena Aino häntä pitää) myötä meno lipsahti jo sen verran mauttomaksi, että hymyni hyytyi.

Kokonaisuutena lukukokemus jäi sellaiseksi rajatapaukseksi, etten oikein osaa sanoa pidinkö vai en. Alkuun tykkäsin todella paljon ja lukija oli ihan loistava. Mutta sitten kun meno äityi omaan makuuni liian överiksi, tunsin oloni lähinnä epämiellyttäväksi.

---

Helmet-lukuhaaste 2018: 38: Kirjan kannessa on kulkuneuvo