Hyvä on maa

Eeva Heilala: Hyvä on maa
Tammi 1976, 56s.

Kyselin Helmet-lukuhaastetta varten runokirjasuosituksia työkaverilta ja hän mainitsi yhdeksi suosikkirunoilijakseen Eeva Heilalan. Nappasinkin luettavakseni Heilalan esikoisteoksen, Hyvä on maa, jonka sympaattinen kansikuva herätti mielenkiintoni.

Heilalan runoissa toistuu maaseudun ja maatilan arki, luonto ja lapset sekä ajoittain rukous. Vaikka itse en ole koskaan maatilaa emännöinyt, tunnistan näistä runoista paljon sitä samaa arkista ahertamista ja toistuvan arjen tuomaa turvallisuutta, jonka muistan omasta lapsuudesta. Samaan hengenvetoon on toki todettava, että tuskin se arki oli aikuisen kokemana aivan niin selkeää ja herttaista, mutta lapselle kaikki näyttäytyi varsin ihanana.

tänään en leivo enkä paista
en siivoa
enkä pese pyykkiä
aamuaskareet tehtyäni
istahdan keinutuoliin:
jalas liikkuu kiikkuu

Ja vaikka olen asunut kaupungissa pian parikymmentä vuotta, enkä todennäköisesti koskaan muuta takaisin maalle, sielunmaisemani on edelleen siellä pelloilla ja pikkumänniköissä.

Kun minut piirrät
piirrä totta
piirrä pieni kysyjä tuuliselle pellolle
vanhat verryttelyhousut 
vanunut pusero
hiukset vapaiksi vain.
Kuule, piirrä paljasjalkaiseksi
varpaat vasten tervettä multaa.

---

Helmet-lukuhaaste 2018: 2. Kotimainen runokirja