 |
| Eveliina Nieminen: Late Bloomers Kosmos 2018, 87s. |
Toisinaan kirjan lukemisperusteeksi riittää sen kansi. Late Bloomersin tapauksessa kannen lisäksi mielenkiintoni herätti se, että jostain luin Niemisen novellien - tai mini-tarinoiden - kuvaavan osuvasti nykymaailmalle niin ominaista ylisuorittamista, kaiken maksimointia ja itsensä jatkuvaa kehittämistä. Jos kaiken aikaa täytyy vain kehittyä ja olla entistä parempi, ei liene mikään ihme, jos ihmiset ovat enemmän ja enemmän late bloomerseja.
Kirja on englanninkielinen ja olisi mielenkiintoista kuulla, miksi näitä ei ole haluttu kääntää suomeksi. Pidän englannin kielen taitoani ihan hyvänä, mutta Niemisen käyttämä sanasto ja ylipäätään kirjoitustyyli tuntui minusta hankalalta. Sanasto sinänsä oli ihan tuttua (en ainakaan muista jääneeni miettimään yhtään yksittäistä sanaa), mutta kokonaisuus oli työlästä luettavaa. Ehkä kielitaitoni ei siis sittenkään ollut ihan riittävä tätä kirjaa ajatellen.
Tarinat ovat keskenään varsin erilaisia ja eniten pidin kertomuksesta naisesta, joka tekee kaikkensa näyttääkseen ulospäin hyvinvoivalta ja onnelliselta. Tärkeintä on elää niin, ettei kukaan voisi arvata hänen olevan yksinäinen.
Minulle Late Bloomers jäi harmillisen hankalaksi lukukokemukseksi, mutta joku sulavammin englantia lukeva saa tästä varmasti enemmän irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti