 |
| Timo Parvela: Kepler 62 Uusi maailma: Kaksi heimoa WSOY 2018, 251s. Kuvitus: Pasi Pitkänen |
Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin Kepler62-sarja sai jatkoa tänä syksynä. Näyttää siltä, että tämä "toinen tuotantokausi" kirjoitetaan niin sanotusti vuorovedoin, eli nyt ilmestyneen kirjan on kirjoittanut Parvela ja seuraavan osan taas kirjoittaa Sortland.
Elämä uudella planeetalla ei ole lähtenyt käyntiin aivan niin ihanasti, kuin aluksi näytti. Keplerin arvaamaton vuodenkierto tekee maanviljelystä hankalaa ja jos jotakin saadaan kasvatetuksi, panssariselkäiset gangstakanit syövät kaiken. Asukkaat ovat jakautuneet kahtia. Marien johdolla osa lapsista on lähtenyt etsimään toista asuinpaikkaa, jotta vähiin käyvää ruokaa ei tarvitsisi jakaa entistä pienempiin annoksiin.
Pääroolissa tässä osassa on Joni, jonka Ari-veli on jossakin muualla. Arin kohtalo selviää lukijalle vasta kirjan loppupuolella. Jonia huolestuttaa ruokatilanne ja yhä levottomammiksi käyvät nuoret. Hän tutustuu X-nimiseen tyttöön, joka asuu itsekseen jossain syrjäisessä paikassa. Ajat ovat kaikin puolin vaikeita ja levottomia, eikä Jonilla ole oikein ketään kenen puoleen kääntyä.
Esikoinen lukaisi Uuden maailman kertaistumalta ja jälleen kerran piti lukemastaan. Minulla lukeminen kesti huomattavasti pitempään, sillä jostain syystä en meinannut millään päästä tarinan imuun. Kirja ei suoranaisesti ole pituudella pilattu, mutta jotain toimintaa olisin kaivannut jo alkusivuille. Tunnelma on aika synkkä ja painostava, joten suosittelisin tätä uutta kautta vasta 5-6 -luokkalaisille.
Pasi Pitkäsen kuvitus on jälleen kerran upeaa ja lukijaa ilahduttavan runsasta.
Musta ne edellisetkin oli kirjoitettu vuorovedoin, mutta nyt se tulee jotenkin selkeämmin ilmi.
VastaaPoistaMeillä oltiin ihan fiiliksissä tästä, myös siis ekaluokkalainen, mutta mä väitänkin, että lapset on paatuneita otuksia.
Liina, Mua varmaan sekoitti se, että edellisellä "kaudella" kannessa oli aina molempien nimet. Jotenkin automaattisesti sitten ajattelin, että vaikka toinen oiskin kirjoittanut suurimman osan, myös toinen on ollut mukana siinä kirjoitusprosessissa.
PoistaLapsilla on kyllä tosi erilaiset sietokyvyt! :) Meidän nelosluokkalainen ei halunnut kuunnella tai lukea sitä edellistäkään sarjaa loppuun asti, kun sitä alkoi niin kovasti ahdistaa tarinan synkkyys.