 |
| Yoko Tanaka: Mestarietsivä Peppunen Nemo 2018, 88s. Suom. Mayu Saaritsa Kuvitus: Masahide Fukasawa |
Pidän itseäni huumorintajuisena ihmisenä, mutta ensireaktioni Mestarietsivä Peppuseen oli silkka ällötys. Että pyllypäinen etsivä, miksi ihmeessä?! Jossain vaiheessa oli kuitenkin myönnettävä, että tämä saattaisi vedota perheen lapsiin, joista etenkin kolmasluokkalainen lukee oma-aloitteisesti hyvin vähän. Tämä kirja ei vaatinut mitään suosittelupuheita, vaan sen lukuvuoroista tuli pientä kinaa.
Pissa-kakka-huumori on selvästi universaalia ja ajatonta. Lapset lukivat tämän kukin vuorollaan ja koska he olivat kirjasta kovasti innoissan niin pakkohan tämä oli sitten lukea itsekin.
Peppusella on Brown-niminen apuri, joka on avulias, mutta ei tietenkään yhtä välkky kuin itse Peppunen. Kirjassa ratkaistaan kaksi mysteeriä: Rouva Purppuran tapaus sekä kadonneen vanukkaan kohtalo. Molemmissa tarinoissa on lukijalle muutamia tarkkaavaisuutta testaavia etsi-ja-löydä-tyyppisiä kuvia tai muita tarinaan liittyviä pähkinöitä.
Eniten meitä kuitenkin pohditutti Peppusen fysiikka. Pyllypäinen Peppunen syö ja juo käyttäen yläpäätään, samaten yläpäästä tulee pieruja. Millä hän haistaa? Onko nenä perinteisellä pyllyn paikalla vai onko siellä toinenkin pylly?
Edelleen mestarietsivä Peppusen pulleat posket ovat minusta vähän ällöttävä juttu, mutta mikäli sarjaa suomennetaan lisää niin luemme kyllä nekin.
Tästä on myöskin tehty animesarja.
VastaaPoistaBiruka, voi apua! Sekin kyllä varmasti vetoaisi lapsiin :D
PoistaTämä tyyppi on ihmetyttänyt ja ehkä vähän myös ällöttänyt minuakin. En aio tutustua Peppuseen tätä arviota enempää 😃
VastaaPoistaVillis, Minua Peppunen edelleen vähän ällöttää, mutta oli tämä sen verran hauska kirja, että tosiaan aion ne mahdolliset jatko-osatkin lukea. Tykkäisköhän teidän lapset? ;)
Poista