Lennetään ja etsitään

Carl Johanson: Lentävä sanakirja
Etana Editions 2019, 39s.
Suom. Kirsikka Myllyrinne

Eräänä päivänä postilaatikosta löytyi kaksi hauskaa kuvakirjaa, joita alettiin lukea saman tien.

Carl Johansonin Lentävä sanakirja sisältää kymmenittäin erilaisia lentohärveleitä perinteisistä lentokoneista ja helikoptereista kakkalaskuvarjoon ja lentävään matoon. Mitään tarinaa ei siis ole, mutta näitä lentäviä asioita tutkiessa voi kyllä keksiä ihan itse vaikka kuinka monta tarinaa.

Meillä eniten ihastusta ja tutkiskelua sai osakseen Supersankari, jolla on kaksi tai kolme jalkaa. Aivan mainio illuusio tällä ukkelilla! (En laita kuvaa, koska haluan että luette itse koko kirjan.)

Chloé Perarnau: Orkesteri karkuteillä
Etana Editions 2019, 32s.
Suom. Leena Virtanen

Orkesteri karkuteillä taas on etsiskelykirja, joista ainakin meillä on aina tykätty. Korsetti on tulossa, mutta orkesterin jäsenet ovat lähteneet matkalle ties minne päin maailmaa. Onneksi orkesterin johtaja on saanut kaikilta postikortteja, joiden avulla hän lähtee jäljittämään kadonneita soittajia.

Kullakin aukeamalla on kaupunkinäkymä täynnä ihmisiä ja vasemmassa ylänurkassa kyseisestä paikasta lähetetty postikortti. Kortteja on lähetetty muun muassa Islannista, Norsunluurannikolta ja Ranskasta. Soittajia oli kiva etsiä, mutta soitinten tunnistaminen oli yllättävän vaikeaa! Viulut, pianot ja rummut olivat kyllä tuttuja, mutta etenkään puhallinsoittimista en osannut kuopukselle sanoa varmuudella, mikä soitin milloinkin oli kyseessä.

Kotitekoisen poikabändin vaiheet

Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin vaiheet
S&S 2019, 237s.

Kotitekoisen poikabändin alkeista tuttu Rene jatkaa elämästään kertomista tässä Kotitekoisen poikabändin vaiheet -kirjassa. Rene on kertojana suorasanainen, mutta ei aina aivan rehellinen - edes itselleen. Vitsinä kasatun poikabändin piti jäädä kertaluontoiseksi tapaukseksi, mutta peruskoulun jälkeiselle kesälle on sovittu niin bänditreenejä kuin salakeikkojakin. Renellä riittää pohdittavaa sekä pikkuserkku/tyttöystävä Hildassa, joka on lupaillut seksiä ennen kesäloman loppua, että veljen haudalla säännöllisesti vierailevassa kauniissa punapäässä.

Veistisen tapa kirjoittaa on edelleen letkeää. Pidän siitä, kuinka Rene kommentoi asioita lukijalle muun muassa alaviitteillä. Kuten ensimmäisessä osassa, myös tässä on melkoinen yllätyskäänne, joka pääsi hätkähdyttämään ainakin minua.

Enimmäkseen Kotitekoisen poikabändin vaiheet on kuitenkin humoristista koheltamista, vaikka suruakin käsitellään. Ehkä vähän yllättäen Renen ja Hildan suhde häiritsi minua. He ovat toki "vain" pikkuserkkuja, mutta silti.

Poikabändillä vaiheita riittää, mutta nyt Renen on aika keskittyä johonkin tärkeämpään.

Lintuhäkin muotoinen soittorasia

J.S. Meresmaa: Lintuhäkin muotoinen soittorasia
Osuuskumma 2019, 32s.

Lintuhäkin muotoinen soittorasia on pikkuruinen kirja, joka näyttää hämäävän romanttiselta ja vaarattomalta. Kirjan sivun mittaiset tarinat eivät kuitenkaan ole hempeän lemmekkäitä, vaan kukin omalla tavallaan yllättävä.

Joskus uusien kenkien ostaminen saattaa jälkikäteen kaduttaa tai lahjaksi saatu lohikäärmekorvakoru olla muutakin kuin koru. Yksinäisyyteen saattaa löytyä hyvin erikoinen ratkaisu, kunhan vähän aikaa odottaa ja sietää pientä särkyä. Naapurista kuuluva, monetta päivää jatkuva vauvan itku taas on niitä asioita, joille voi olla melkeinpä mahdotonta tehdä yhtään mitään.

Tykkäsin näistä pikkutarinoista ihan älyttömästi. Takana oli harvinaisen raskas päivä ja tuntui kuin koko kroppa olisi halunnut siivilöityä sängyn läpi johonkin pimeään ja rauhalliseen paikkaan. En jaksanut kannatella tavallista kirjaa, mutta tätä jaksoin. Onneksi.

Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta

Elise Gravel: Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta
(Olga and the Smelly Thing from Nowhere, 2017)
WSOY 2019, 167s.
Suom. Aila Herronen

Olga rakastaa kaikenlaisia eläimiä ja tykkää tarkkailla niitä. Eräänä päivänä hän kuulee ulkoroskiksesta kolinaa ja löytää oudon, sateenkaarenvärisen kakkakasan! Ulkovarastosta kuuluva, kovaääninen dau-dau-dau'uttelu säikäyttää Olgan perinpohjin ja hän juoksee karkuun minkä kintuistaan pääse. Kun hän sitten päätyy umpikujaan ja kääntyy kohtaamaan kammottavan takaa-ajajansa, kadulla kököttääkin pieni, pinkki, karvaisen perunan näköinen otus, joka päästelee njää-ääniä ja haisee pahalle.

Juuri mitään sen kummempaa juonta tarinassa ei olekaan: Olga löytää omituisen otuksen ja yrittää saada selville, mikä se oikein on.

Kirja on runsaasti kuvitettu ja tehostevärinä toimivat punaisen sävyt sekä harmaa. Piirrostyyli ei ole aivan minun makuuni, mutta mitäpä tuosta, kiva oli lukea kuitenkin. Tekstiä on tosiaan aika vähän, mutta se taas toimii epävarmalle lukijalle selkeänä houkuttimena.

Meidän koululaisetkin lukivat tämän ja molemmat ihastuivat Njäähän. Sarjassa on ilmestynyt myös toinen, avaruuteen suuntautuva kirja, ja toivon että sekin suomennetaan.

Lintunaapurini

Karoliina Pertamo: Lintunaapurini
S&S 2019, 32s.

Karoliina Pertamon Lintunaapurini on viehättävä lintukirja pienille lapsille. Tai no, oikeasti se sopii kyllä ihan kaiken ikäisille.

Tekstiä on niukasti, kauniita piirroksia paljon. Jokainen aukeama esittelee jonkin otsikon alle sopivia lintuja: muuttolintuja, pöllöjä, kolopesijöitä, lintulaudan vakiovieraita sekä erilaisten asuinympäristöjen mukaan valittuja lintuja.

Haluaisin sanoa tuntevani yleisimpiä lintuja aika hyvin, mutta totuus taitaa olla toinen. Sekoitan silloin tällöin talitintin ja sinitiaisen, enkä todellakaan erota sepelkyyhkyä kesykyyhkystä. Samaten kaikki lokit ovat minulle kalalokkeja tai ei-kalalokkeja, vaikka todennäköisesti ne kalalokitkaan eivät ole kalalokkeja vaan joitain ihan muita.

Siispä kun lapset tiedustelevat jonkin näkyvissä olevan linnun lajia, voin jatkossa tehdä tämän kirjan avulla pikaisen lajitunnistuksen. Ja jos ei kyseistä lintua kirjasta löytyisikään, niin osaisinpa kuitenkin todennäköisesti sanoa, mikä lintu se ei ainakana ole.

Lintunaapurini on kaunis ja informatiivinen kirja, ihan kaikille.

Sudenhampaat

Mervi Heikkilä: Sudenhampaat
Aijalin saaren tarut 3
Karisto 2019, 231s.

Mervi Heikkilän Aijalin saaren tarut päättävä Sudenhampaat oli todellinen iltasatuhitti. Keskimmäinen lapsi, 10-vuotias aamuvirkku, on krooninen kesken-sadun-nukahtaja, mutta tätä luettaessa todella usein luvun loputtua kuului vaativa "lisää!" myös hänen sängystään.

Tuulenkalan kaupungissa Pöllön arki on löytänyt uudet uomansa. Pöllö käy koulussa, Hiisku Pertin mukana töissä käskynhaltijan luona. Matruksella on erilaisia oppitunteja ja muita velvollisuuksia, joista varsinkin yksi aiheuttaa kitkeryyttä kaverusten väleihin. Pinnan alla kuitenkin kuohuu ja lopulta matkaajien ja pohjoisen noitien välille puhkeaa sota. Pöllöä tarvitaan ja hänen on lähdettävä Sudenhampaiden vuoristoon tekemään ensimmäinen matkansa matkaajana. Haasteita riittää suurista villipedoista metsärosvoihin, mutta sinnikkyydestä ja rohkeudesta on paljon apua.

Sudenhampaat oli meidän kaikkien mielestä mahtava seikkailu. Luvut ovat sen verran lyhyitä, että lukijan oli helppo myöntyä lasten "lisää!"-pyyntöihin. Tarina alkaa melko rauhallisesti, mutta vauhti kiihtyy kuitenkin tasaisesti niin paljon, että loppua kohti alkoi jo hirvittää sivujen loppuvan kesken. Itse asiassa lopuksi oli aivan pakko tarkistaa, että emmekö tosiaan pääse lukemaan Pöllön seikkailuista enempää. Tuntui mahtavalta, että lapset olivat eläytyneet kirjaan niin paljon, etteivät olisi millään halunneet uskoa sarjan tosiaan päättyvän tähän.

Pöllöä tulee ikävä, mutta olipa ihanaa tutustua häneen.

Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille)

Emmi Jäkkö & Aleksis Salusjärvi (toim.):
Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille)
Into 2019, 192s.

Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille) esittelee 45 suomalaista sankarimiestä Mikael Agricolasta Michael Monroeen ja Nils Nordenskiöldistä Tuure Boeliukseen. Joukkorahoituksella kustannetun kirjan tarinoilla on 30 kirjoittajaa, kuvittajia projektissa on ollut mukana 28.

Ensinnäkin täytyy kehaista kirjan sankarivalikoimaa. Mukana on toki ilmiselviä valintoja kuten muusikkoja, näyttelijöitä ja urheilijoita, mutta mukaan mahtuu myös muun muassa tanssijoita, paraurheilija, malli, kansanedustaja ja tutkimusmatkailija. Tässä teoksessa on todellakin otettu huomioon sankaruuden moninaisuus!

Kukin sankari saa tilaa kahden aukeaman verran. Ensimmäisellä sivulla on muotokuva, seuraavilla kahdella sivulla on kyseisen sankarin tarina ja viimeisellä sivulla sitaatti sekä lyhyt yhteenveto. Hyvin toimiva ratkaisu!

Kirjan kuvat ovat sankareiden tavoin tyyleiltään hyvin monipuolisia. Osa on liki perinteisiä muotokuvia, muutama (kiltin) pilakuvan tyylisiä, pari kollaasia ja niin edelleen. Todennäköisesti joukosta löytyy jokaista lukijaa miellyttävä piirrostyyli.

Luin nämä sankaritarinat yhdessä illassa ja seuraavaksi lykkään sen lasten luettavaksi. Vahva suositus!

Kirjan julkkareita muuten vietetään 30.3. Aleksanterinkadun Suomalaisen Kirjakaupan lippulaivamyymälässä kello 13:sta eteen päin. Lisätietoja löytyy julkkareiden Facebook-tapahtumasta.  Menkää ihmeessä paikalle, mikäli pääsette!