 |
| J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi (Harry Potter and the Cursed Child, 2016) Tammi 2016, 432s. Suom. Jaana Kapari-Jatta |
Harry Potter ja kirottu lapsi on hieno jatko-osa kirjasarjalle, joka rehellisesti sanoen kärsi loppua kohti liiasta pitkittymisestä ja Harryn teiniangstista.
Kirottu lapsi alkaa samasta kohtauksesta, johon Kuoleman varjelukset loppui. Voldemortin kukistumisesta on kulunut kuusitoista vuotta ja Harryn ja Ginnyn keskimmäinen lapsi, Albus, on aloittamassa opintonsa Tylypahkassa. Vuosi on ensimmäinen myös Ronin ja Hermionen tyttärelle, Roselle, sekä Draco Malfoyn Scorpius-pojalle. Siinä missä vuodet Tylypahkassa olivat (jatkuvista taisteluista hyvän ja pahan välillä huolimatta) Harrylle elämän parasta aikaa, Albus tuntee olonsa ulkopuoliseksi.
Minulle tarina oli entuudestaan tuttu, mutta tarina ei todellakaan jättänyt kylmäksi. Tottumatonkin näytelmien lukija onnistuu varmasti pääsemään sisään tarinaan ja taikamaailmaan nopeasti, sillä tarinan nopea tempo ja Kapari-Jatan jouheva käännös tekevät lukemisesta vaivatonta. (Tosin käännöksessä on moitittavaa salamiksi vaihtuneiden salamoiden verran: "He laukovat armottomasti salamia toisiaan kohti --" s. 408)
Nautin suuresti tarinan ideasta ja siitä, kuinka lukijalle esitellään monia mahdollisia todellisuuksia. Millainen maailma olisi nyt, jos kolmivelhoturnajaispäivä olisi edennyt hitusen toisin? Pieninkin muutos menneisyydessä voi sotkea asiat nykyisyydessä aivan täysin. Varsinaisen seikkailun keskiössä ovat Albus ja Scorpius, mutta myös heidän vanhempansa saavat sopivasti tilaa. Harryn teiniangsti on muuttunut vanhemmuusahdistukseksi: ennen kukaan ei ymmärtänyt Harrya, nyt Harry ei ymmärrä poikaansa. Voi voi. Erityisesti ihastuin aikuiseen Roniin, jossa on vielä paljon tuttua poikamaisuutta, mutta vastoin odotuksiani tykästyin myös varttuneeseen Dracoon.
Ilman kyyneliä en pystynyt Kirottua lasta lukemaan. On vaikea sanoa liikutuinko enemmän vanhojen tuttujen uudelleenkohtaamisesta vai siitä, kun muutamia jo kertaalleen hyvästeltyjä hahmoja piti hyvästellä uudestaan.
Harry Potter ja kirottu lapsi ylitti ennakko-odotukseni vielä tällä toisellakin lukukerralla. Oli ihanaa palata Rowlingin luomaan taikamaailmaan ja kohdata vanhoja tuttuja. Tämä kannattaa jokaisen Potter-fanin lukea.
Tämän kansikin on niin upea<3 Kuopuksemme on Potter-fani ja toivottavasti hän saa tämän jouluna:)
VastaaPoistaLeena, Totta puhut, kansi on vähintäänkin onnistunut. Minä luulen, että tämä kirja löytyy lukuisten Potter-fanien joululahjapaketista :)
PoistaTää on ensimmäinen arvostelu, jonka tästä luin! Oon ajatellut, etten tätä lukisi, koska haluan säilyttää mielessäni ja muistoissani sen kunnon vanhan Harry Potterin :D En siis itse tunnistanut kuvailemaasi teiniangstia :D
VastaaPoistaEikö susta tuntunut, että tässä nyt sohitaan vähän liikaa menneiseen, onnistuneeseen tarinaan? Tai että tällä haluttaisiin tehdä rahaa? :D
hildur katarina limén, Kyllä mä silloin ennen kirjan ilmestymistä epäilin myös rahastusmotiivia, enkä ollut jatko-osasta mitenkään yksiselitteisen innostunut. Mutta ihan rehellisesti tämä Kirottu lapsi on mun mielestä hyvä. Tykkään ihan omassa elämässäkin nostalgisoida menneillä jutuilla ja pohtia kaikkia 'mitä jos' -mahdollisuuksia, joten siinä mielessä olen kyllä erittäin otollinen lukija tällaiselle tarinalle. Ymmärrän kyllä senkin, ettei kaikki lämpene jatko-osalle, varsinkaan kun se on "vain" näytelmä.
PoistaMulle tosiaan alkuperäisten Pottereiden viimeiset osat ei koskaan muodostuneet niin rakkaiksi, että haluaisin välttämättä säilyttää sen niiden synnyttämän mielikuvan sarjasta kokonaisuutena. Jollain hölmöllä tavalla Kirotun lapsen jälkeen on helpompi antaa armoa niille muutamalle ylipitkälle osalle ja nähdä kokonaisuus eheämpänä ja ehkä jollain tapaa palkitsevampanakin lukijan näkökulmasta.
Rohkeasti vain lukemaan tämäkin! Näytelmä on nopeaa luettavaa, joten vaikka et rakastuisikaan, aikaa kuluu vain muutamia tunteja. Ja kuulisin erittäin mielelläni, mitä mieltä sinä tästä olet. :)
PS: Minusta se Harryn angsti oli niin ylitsevuotavaista, että on vaikea käsittää miten se voi joltain jäädä huomaamatta! :D Ehkä tähän vaikuttaa se, että olin jo "aikuinen" niiden ilmestyessä, eivätkä Harryn ajatukset tuntuneet samastuttavilta.
Kuulostaa hyvältä! Olen miettinyt mitä pyytäisin joululahjakirjaksi, mutta nyt valinta alkaa olla selvä :)
VastaaPoistaVillis, Ohops, mulla on näköjään jäänyt osa kommenteista vaille vastauksia. Pahoitteluni!
PoistaKyllä tämä on varmasti oiva valinta joululahjakirjaksi <3 (Minä saan harvoin kirjalahjoja, joten tänä vuonna huolehdin lukupakettien hankkimisesta ihan itse ;) )
Kirotun lapsen lukemista odottelen. Kun on lukenut aiemmat, niin en voi jättää väliin.
VastaaPoistaUlla, Olen samoilla linjoilla: pakko lukea, kun kerran aiemmatkin. :)
PoistaOlen kyllä opettelemassa pois siitä, että sarjat olisi aina pakko lukea loppuun, mutta onneksi en tämän kohdalla jättänyt väliin.
Kaipaus Tylypahkaan oli niiiiin suuri, että olin aluksi ihan hemmetin pettynyt ja lukeminen vaati totuttelua... Mutta sitten, kun pääsin vauhtiin ja lukeminen alkoi sujua, niin kirjakin alkoi maistua. Tarina oli hyvin Potterimainen ja mielikuvituksesta sain aina oikean maiseman ;) Mutta ilman Potteri-tietämystä kirja olisi ollut....... harmi. Voi kun olisivat käyttäneet hieman aikaa ja julkaisseet saman tarinan, mutta Rowlingin kertomana ;) No anyway nyt yritän miettiä, että mitä siitä sanoisin... Tervetuloa chekkaamaan parin päivän sisään blogistani: "Arca Fabulorum - Tarina-arkku" ;)
VastaaPoistahttps://arcakiraniia.blogspot.fi/
Peace & love, and respect to you all!
Kira Niia, Minä taas olen melkeinpä tyytyväisempi tähän näytelmäversioon. Tai no, mistä sitä tietää, kuinka huikea oikeasta romaanista olisi tullut, mutta minusta tämä oli tosi hyvä juuri näin. :) Oikeastaan pidin paljon myös siitä, ettei Tylypahka ja muut ennen keskeiset paikat olleet tässä niin suuressa roolissa, vaan tärkeintä oli aika.
PoistaLähinnä kirjasta jäi tunnelma, että varsinaisen romaanisarjan ratkaisuja haluttiin perustella tarkemmin.
VastaaPoistaOmassa blogissa tarkemmin
Omat tuntemukset on kyllä niin päinvastaiset :D
VastaaPoistaKoko ajankääntäjäideahan on ihan päinvastainen kuin alkuperäisissä kirjoissa, joissa ideana oli se, että jos jotain muuttaa menneisyydessä, nykyisyydessä muutos on jo tapahtunut.
Omasta mielestäni henkilöhahmotkin oli muutettu ihan täysin. En osaisi kuvitella Kalkarosta sanomassa " Onpa hirveän ärsyttävää". Ja nimenomaan Ron oli mielestäni muutettu jotenkin tyhjäpäiseksi idiootiksi, jota hän ei tosiaan alkuperäisissä kirjoissa ollut. Lisäksi Kirotussa lapsessa oli käytetty mielestäni ihan liikaa muista kirjoista poimittuja ideoita, joista jäi olo että tässä on yritetty nimenomaan rahastaa faneja keksimällä helppo, nopeatempoinen tarina, jonka henkilöhahmoihin tai tapahtumiin ei ole käytetty liikaa vaivaa. Itselleni siis suuri pettymys, mutta hyvä etteivät kaikki ajattele samalla tavalla, niin voin vielä uskoa siihen että tässä on tosissaan yritetty hyvää tarinaa eikä vain rahastusta :)
Anonyymi, Tämä on minusta aina yhtä kiehtovaa, että saman kirjan voi lukea niin eri tavoin! :)
PoistaMinä en tosiaan nähnyt Ronia idioottina, (paitsi siinä kohtaa, kun Albus teeskenteli olevansa Ron), vaan edelleen ystäviensä eteen mitä tahansa tekevänä aikuisena miehenä. Kalkaroksen vuorosanoja en toki enää muista tarkalleen, mutta muistaakseni siitä vaihtoehtoisessa maailmassa, jossa Ron ja Hermione plus muutama muu lymyilivät maan alla, Kalkaros ei minusta tuntunut aivan omalta itseltään. (Eikä muuten Hermionekaan.)