Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni
WSOY 2015, 165s.
Olenko pitkään aikaan muistanut kertoa, kuinka harvoin luen kirjojen takakansitekstit? Niissä paljastetaan joskus liikaa kirjan sisällöstä ja haluan mieluummin yllättyä. Kesäisestä illuusionista tiesin etukäteen sen verran, että siinä keski-ikäinen nainen viettää yksin kesää saaressa ja että hänellä ja naapurisaaren miehellä on jotain sutinaa. Oletin siis lukevani jotakin helteisen eroottista, kevyttä tarinaa. Mutta kas kas, jos olisin vilkaissut sen takakansitekstin, olisin osannut varautua psykologiseen trilleriin.
Klarissan ja Mikaelin avioliitto on murrostilassa ja sen jatkoa (tai loppua) on hyvä miettiä vähän etäämpänä arjesta. Klarissa on vuokrannut Saimaalta mökkisaaren, missä hän aikoo viettää rauhallisen kesän seuraavaa romaaniaan kirjoittaen. Helteinen alkukesä näyttää parhaat puolensa ja naapurisaareen ilmestyvä mies tuo tullessaan odottamatonta latautuneisuutta.
Karoliina "Kirjava kammari" Timosen uutuusromaani on sivumäärältään niukka mutta sisällöltään täyteläinen kirja. Klarissan raukean rauhalliseen, helteiseen saarielämään oli helppo solahtaa mukaan ja tuudittautua ihanan rentoon olotilaan. Mutta siinä vaiheessa kun kirjan tunnelma alkoi muuttua painostavan piinaavaksi, olisin mielelläni lukenut tarinaa vähän etäämpää. Klarissan migreeni tuntui tarttuvan minuun ja kirjan loppupuolella päässäni jyskytti inhottava jännityspäänsärky.
Kesäinen illuusioni osoittautui ennakko-odotuksiani monisyisemmäksi tarinaksi. Tästä on karsittu kaikki ylimääräinen, mutta ei yhtään liikaa. Pidin erityisesti siitä, kuinka tunnelma muuttui hiipien, niin että asioiden todellinen luonne oli jonkin aikaa helppo kieltää. Klarissa on hahmona hyvin realistinen, sillä vaikka kirjan sivuilta voi olla helppo nähdä oikeat ja väärät päätökset, todellisuudessa virhearviointeja tekee jokainen. Eikä niihin vaistoihinkaan käytännössä luoteta juuri muulloin kuin jälkikäteen.
Tajusin muuten vasta tätä blogitekstiä kirjoittaessa, että Kesäisen illuusionin Klarissa ja Mikaelhan ovat tuttuja jo Aika mennyt palaa -romaanista!
Minäkin luen harvoin takakansitekstejä! Samasta syystä kuin sinä, haluan yllättyä. Usein luen ne vasta sitten kun olen lukenut kirjaa jo jonkin matkaa, mutta aina en edes silloin. :)
VastaaPoistaKrista, Takakansitekstit on siitä kurjia, että joskus ne paljastaa liikaa tai ohjaavat harhaan. Olen kyllä saanut huomata sen, että nämä omat ennakkokuvitelmat voivat olla ihan tosi vääriä, mutta toistaiseksi yllätykset ovat olleet enimmäkseen positiivisia :D
PoistaMinä luin takakannen, mutta en silti tiennyt oikein, mitä odottaa. Vieläkään ei oikein selvinnyt, mistä oli kyse, vaikka keskustelin blogissanikin toisen lukijan kanssa. Oliko tämä Kevätuhri, kuvitelmaa vai rituaalimurha? Kieli ja kuvaukset olivat kyllä taidokkaita!
VastaaPoistaKirsi, Minusta tällaisten kirjojen taika (yksi niistä) on juuri se, että tarinan voi tulkita monin tavoin :) Jos lukija haluaa ajatella kirjan mystisenä, se onnistuu samoin kuin realistisemmat tulkinnat.
Poista