Spiderwickin kronikat II

Spiderwickin kronikat II:n (Lammenneidon laulu, Jättiläispulma ja Draakkien ruhtinas) lainasin alunperin iltasatukirjoiksi. Poikia nämä eivät sitten kuitenkaan kiinnostaneet tipan tippaa, vaikka pitävät kyllä kovasti Spiderwick-elokuvasta. Luin ensimmäisen osan itsekseni, totesin aika kehnoksi ja melkein jätin lukematta jälkimmäiset osat.


Mutta sitten elämä alkoi viskoa kapuloita rattaisiin, enkä tällä hetkellä oikein pysty keskittymään "kunnollisiin kirjoihin", joten päätin lukaista loputkin osat.

Holly Blackin kirjoittama ja Tony DiTerlizzin kuvittama sarja on varmasti nuorille lukijoille todella hyvä seikkailu. Pääosassa ovat sisarpuolet Nicholas ja Laurie, jotka eivät ole vielä oppineet tulemaan toimeen keskenään. Laurie lukee innokkaasti kirjaa haltijoista ja haluaisi kovasti nähdä edes yhden sellaisen. Ikävä kyllä toive toteutuu, kun Nicholas löytää neliapilan, joka antaa näön. Hyvin pian Laurielle selviää, että vaikka haltijat saattavatkin olla ulkonäöltään suloisia, heidän luonteensa harvoin on. Eivätkä kaikki taruolennoiksi uskotut oliot ole suinkaan harmittomia, vaan esimerkiksi jättiläiset voivat tuhota nopeasti vaikkapa kokonaisen asuinalueen ja draakit pystyvät aiheuttamaan vielä suurempia tuhoja.


Sarjan pilkkominen kolmeen osaan ei tee tarinalle oikeutta. Kirjat ovat alle 200-sivuisia ja siitäkin sivumäärästä iso osa kuluu kuvitukseen. Väljähkö taitto vie sekin sen verran tilaa, ettei tekstimäärä todellakaan päätä huimaa. Tarinan tempo on itse asiassa turhankin kiihkeä: ilman suvantovaiheita eivät toimintakohtauksetkaan erotu edukseen vaan sotkeutuvat yhdeksi isoksi möhkäleeksi.


Spiderwickin kronikat II ei ehkä ole varsinaisesti laatukirjallisuutta, mutta oivallista fantasiaa etenkin nuorille lukijoille. Minulle se tarjosi tervetulleen irtautumisen arjesta.