sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kalle mestarietsivä

Astrid Lindgren: Kalle mestarietsivä
WSOY:n äänikirja 1986, 5h 5min.
Lukija: Jarmo Heikkinen

Kalle mestarietsivä on yksi lapsuuteeni vahvasti liittyvistä hahmoista. Kuuntelimme tämän kasettikirjan (kyllä, 6 c-kasettia) isosiskoni kanssa monen monta kertaa ja Vakoilijan käsikirjan ohella se oli luultavasti yksi loputtomien salapoliisileikkien innoittaja. Olen ostanut tämän omaksi kirjaston poistomyynnistä ja odottanut, milloin omat lapset malttaisivat keskittyä Kallen ja hänen ystäviensä seikkailun kuuntelemiseen. Olosuhteet olivat suotuisat, kun innostuimme palapeleistä. Rakentelimme isoja palapelejä ja kuuntelimme samalla Kalle mestarietsivää - paitsi niinä hetkinä, kun ikivanhat kasetit olivat kuluneet pelkäksi suhinaksi. Onneksi kasetit enimmäkseen toimivat. Ja näköjään tästä on olemassa CD-painoskin, joka luultavasti löytyy kirjastosta.

Kalle Blomkvist, Eva-Lotta ja Anders muodostavat toisen joukkueen Ruusujen sodassa. Vastapuolikin koostuu muutamasta naapuruston lapsesta ja välillä sota pistetäänkin tauolle ruoka-aikojen tai muiden puuhien takia. Ruusujen sota muuttuu liiankin todelliseksi, kun Eva-Lotta löytää ruumiin, eivätkä poliisit tahdo päästä murhaajan jäljille.

Juoni on selkeä ja tapahtumat jännittäviä. Murhaaja on totta kai pelottava jo ajatuksenakin, mutta todellisen rikoksen ohella Ruusujen sota jatkuu ja pitää yleistunnelman lapsillekin sopivana. Kallella ystävineen on käytössään salakieli, joka muodostuu ratkaisevan hyödylliseksi. Minä kehuskelin lapsille ylpeänä, kuinka osaan itsekin sujuvasti tuon nokkelan salakielen (jonka mukaan esimerkiksi Maija sanotaan Mom-a-i-joj-a), mutta taitoni olivatkin ruostuneet enemmän kuin luulin. Kirjan loppupuolella eräs kappale alkoi pitkähköllä salakielisellä pätkällä, jonka nohevana käänsin "Minulla on punainen norsu", mutta joka paperikirjan sivuilta paljastuikin lauseeksi "Eläköön Punainen ruusu!".

Äänikirjojen ja palapelien yhdistäminen on mainio tapa viettää sadepäivää, joita ainakin lähitulevaisuudessa näyttäisi olevan luvassa enemmän kuin tarpeeksi.

4 kommenttia:

  1. Minäkin olen kuunnellut tämän ääniversion (cd-version), ja tykkäsin tästä. Täydellinen aikamatka jonnekin vuosikymmenten taakse. Lapsuusmuistoja minulla ei taida tästä olla, mutta Vakoojan käsikirja oli kova sana silloin joskus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, Voi joo, Vakoojan käsikirjaa päntättiin myös tunnollisesti. :) Me leikittiin usein jäljitysleikkejä ja askarreltiin erilaisia karttoja sun muita vakoilujuttuja. Monesti aloitettiin myös erilaisten kortistojen tekeminen, mutta niissä lopahti aina innostus kesken. :)

      Poista
  2. Enpä muuten ole törmännyt Astrid Lingrenin äänikirjoihin, muistaakseni edes lapsuudessa. Nyt kun oikein koitan muistella mitä äänikirjoja me kuuntelimme kyllästymiseen asti niin mieleeni tulevat Santtu ja sininen makkara sekä Myyrä Matikaisen malliauto, millaisiakohan kokemuksia ne olisivat nyt aikuisena :D Lindgrenin kirjoilla oli valtava vaikutus lapsuuden leikkihin minullakin, tämä siellä kärkipäässä. Ihana kirja joka pitäisi lukea uudelleen pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, Minulle on tämän lisäksi jääneet mieleen ainoastaan uskonnollinen Uskollisia ystäviä -kirjasarja, jossa oli mukana kasetit. :D Niitä kuuntelin paljon, kun en vielä lukeakaan osannut ja kyllä oli tietyt tarinat hyvin hallussa uskontotunneilla ;)

      Poista