John Steinbeck: Helmi
(The Pearl, 1947)
Tammen äänikirja 2009, 3h 45min.
Suom. Alex Matson
Lukija: Ismo Kallio
Köyhä helmenkalastaja Kino asuu vaatimattomassa savimajassa vaimonsa ja pienen poikansa kanssa. Eräänä päivänä skorpioni pistää lasta ja Juana-vaimon nopeasta ensiavusta huolimatta perhe päättää kääntyä valkoisen lääkärin puoleen. Lääkäri ei kuitenkaan suostu edes vilkaisemaan lasta, jonka vanhemmilla ei ole varaa maksaa kunnollista palkkiota. Pian Kinon onni näyttää kuitenkin kääntyvän, kun hän löytää varmasti maailman suurimman helmen. Helmi ei kuitenkaan näytä tuovan mukanaan onnea, vaan yhä suurempaa onnettomuutta.
Helmi on pienoisromaani, jonka tarina on hyvin jännitteinen. Nyt on pakko sanoa, että minulle Helmi olisi toiminut varmasti huomattavan paljon paremmin perinteisenä kirjana, sillä äänikirjassa lukija häiritsi liikaa. Minä kyllä pidän lukijan eläytymisestä, mutta Ismo Kallio eläytyi makuuni liikaa. Oli kauhean vaikea keskittyä tarinaan, kun lukijan ylilatautuneisuus ja värisevä hengitys veivät liikaa huomiota. Taustaäänille herkistynyt kuuloni korosti kaikki kielenliikkeistä johtuneet lotinat ja minulle nuo sivuäänet aiheuttivat puistatuksia.
Ehkä tarinakaan ei ollut aivan mieleiseni. Haluaisin uskoa, että Kinon ja Juanan yhteisöstä olisi oikeassa tilanteessa löytynyt enemmän yhteisöllisyyttä. Nyt Kino ja Juana ovat lähes omillaan sekä Coyotito-pojan hoidon että jättimäisen helmen kanssa. Lisäksi kerronnassa oli turhaa toistoa. Muun muassa Juanan hartiahuivista sitomaa kantoliinaa kuvattiin vähintään kolmesti aivan turhan seikkaperäisesti.
Seuraavaksi ajattelin kuunnella Hiiriä ja ihmisiä. Se on yksi suosikkikirjoistani ja toivon, että äänikirjaversio tekee tarinalle oikeutta paremmin kuin Helmen tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti