The Sculptor

Scott McCloud: The Sculptor

Self Made Hero 2015, 488s.

Viimeisimmällä kirjastoreissulla meinasin pyörtyä monta kertaa. Lopulta istahdin lattialle ja siinä olon tasaantumista odotellessa silmäilin sarjakuvahyllyn tarjontaa. Scott McCloudin The Sculptor oli sopivasti käden ulottuvilla ja kun pikaplaraus vaikutti lupaavalta, päätin lainata kirjan kotiin asti.

Aloitin The Sculptorin lukemisen ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Kannessa on kyllä Neil Gaimanilta kehuva sitaatti: "The best graphic novel I've read in years.", mutta olen oppinut jättämään nämä nimekkäät mainoslauseet huomiotta. Annoin tarinan viedä ja kyllä se veikin.

David Smith on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kivuta taidemaailman huipulle - ja pudota sieltä. Sosiaalisesti kömpelö mies on polttanut siltoja takanaan sekä tarkoituksella että vahingossa. Elämä ei ole kohdellut Davidia hellästi, eikä hän kaipaa muuta kuin huomiota taiteelle. Kun Kuolema tekee Davidille tarjouksen, hän ottaa sen vastaan.

The Sculptor on upeasti toteutettu tarina unelmista, elämästä ja rakkaudesta. Ja taiteesta, tietenkin. McCloud hallitsee maagisen realismin loistavasti. Kuvituksissa yhdistyy saumattomasti reaalimaailma ja Davidin päänsisäiset maisemat. Luin kolme neljännestä tästä kirjasta ylhäisessä yksinäisyydessä muun perheen nukkuessa ja jos olisin jaksanut valvoa, olisin lukenut saman tien loputkin. Tarina oli kaunis ja koskettava, enkä välttynyt kyyneliltä. Enkä vollotukseltakaan. Itkin niin isosti, että asiasta huomautettiin "se on vain kirja!" -lausahduksella. Mutta ei se tietenkään ole VAIN kirja! Vaikka onkin, mutta ei silti.

The Sculptor on ehdottomasti yksi parhaista koskaan lukemistani sarjakuvaromaaneista. Onneksi minua heikotti silloin kirjastossa, koska muuten tämä olisi voinut jäädä huomaamatta kokonaan.