Olen viime päivinä lueskellut ahkerasti sarjakuvia. Mietin aiemmin tänä vuonna (hiljaa itsekseni), että sarjakuvat ovat jääneet harmillisen vähälle, mutta näköjään asia korjaantuu nopeasti.
 |
| Mike Richardson: 47 Ronin Kuvitus: Stan Sakai Dark Horse Comics 2012-2014, 151s. |
47 Roninin bongasin Elegian blogista tammikuussa. Tein varauksen kirjastoon samana päivänä, mutta hankintaprosessi oli ilmeisesti aika pitkä, kun sitä joutui odottelemaan näin kauan. 47 Ronin on tunnettu japanilainen legenda isännättömiksi jääneistä samuraista. Minulle tarina ei ollut entuudestaan tuttu, mutta sainpahan tunnemyllerryksen poikineen, kun en yhtään tiennyt mitä tuleman pitää.
Juonta en lähde tarkemmin kuvaamaan, todettakoon vain että kylläpäs kostotarina istuu loistavasti japanilaiseen ympäristöön.
Piirustustyyliltään 47 Ronin on melko kiltti. Hahmot ovat kyllä selkeästi ihmisiä, eikä mitään mustapalleronenäisiä puolieläimiä, mutta taistelukohtauksissakaan ei esitellä sisälmyksiä tai muita karkeuksia. Verta kyllä näkyy, mutta piirustustyylinsä puolesta tämä sopisi hyvin nuorillekin lukijoille. Tarinan suhteen jokainen arvioikoon itse, minkä ikäiselle se sopii.
 |
| Sean Michael Wilson: Musashi Kuvitus: Michiru Morikawa Shambhala 2014, 176s. |
Musashi-sarjakuvan valitsin luettavaksi kahdesta syystä. Goodreads suositteli sitä minulle, koska pidin 47 Roninista ja lisäksi pikkusisko on monesti maininnut Musashin, eikä minulla ole ollut hajuakaan siitä, mistä/kenestä on ollut kyse.
Voi voi, tällä kertaa Goodreads ei osannut ennakoida mieltymyksiäni. Ensinnäkin Michiru Morikawan kuvitus on vähän tylsää. Ei Musashi missään nimessä huonosti ole kuvitettu, mutta minulle jäi tästä turhan pönöttävä jälkimaku. Asiaa ei auttanut lainkaan se, että Sean Michael Wilsonin (setänsä tai enonsa kirjaan The Lone Samurai pohjautuva) käsikirjoitus on tylsähkö. Legendaarisen Musashin tarinaa kertoo hänen ottopoikansa ja Musashin elämä tiivistetään epäedullisesti.
Tätäkään legendaa en tosiaan entuudestaan tuntenut, mutta tällä kertaa taustatiedoista olisi varmasti ollut apua. Pelkästään tämän sarjakuvan perusteella en voi kuin ihmetellä, mikä Musashissa oli niin ihmeellistä. Tässä esitellään mies, joka jo nuorena poikana oppi tappelemaan hyvin, maleksi kaksintaistelusta toiseen (usein myöhässä, heikentäen psykologisella taktikoinnilla vastustajansa keskittymistä) ja tuli tunnetuksi voittamattomana. Ihan varmasti japanin kulttuurihistorian tuntemisesta olisi apua tämän asian ymmärtämisessä, mutta en usko että tämä legenda ihastuttaisi minua missään olosuhteissa.
Musashi oli kuivakka lukukokemus, mutta tulipahan luettua. Ehkä tähän mieheen voisi tutustua paremmin vaikka elokuvamuodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti