Koti

Toni Morrison: Koti

Tammi 2014, 4h 4min.

Lukija: Erja Manto

Käännös: Seppo Loponen

Korean sodan veteraani, Frank Money, yrittää liki epätoivoisesti päästä sairaan sisarensa luo. Matka toiseen osavaltioon olisi mustaihoiselle haastava normaalistikin, mutta nimestään huolimatta Frankilla ei ole liiemmin käyttörahaa. Frank ja pikkusisko Isidra ovat olleet aina läheisiä. Tai olivat siihen asti, kun Frank värväytyi armeijaan ja sisko jäi enemmän tai vähemmän oman onnensa nojaan. Heille koti ei ollut lempeä, turvallinen paikka.

En ole aikaisemmin lukenut Toni Morrisonin kirjoja, mutta Koti vakuutti nopeasti. Erja Manto on lukijana pätevä. Minusta hänen lempeän rauhallinen äänensä ja hallittu eläytymisensä sopi loistavasti Frankin ja Isidran tarinaa kertomaan. Tarina eteni vuoroin Frankin, vuoroin Isidran näkökulmasta ja pääsipä ääneen välillä lasten isoäiti(puoli)kin. Teksti on sisällöltään rankkaa - osin hyvin raakaakin - mutta ote on kaiken aikaa toteava. Mitään ei tarvitse erikseen korostaa tai alleviivata, eikä mitään jäädä turhaan märehtimään ja vatvomaan. Näin kävi, siihen on sopeuduttava.

Olisinpa ehtinyt kuunnella tämän upean pienoisromaanin loppuun tiiviimmässä tahdissa! Pääsin viimeisen levyn alkuun kun jouduin olosuhteiden pakosta jättämään pitemmät kävelylenkit kokonaan pois päiväohjelmasta. Viimeiset luvut jouduinkin kuuntelemaan hyvin lyhyissä pätkissä, mikä hankaloitti tunnelmaan pääsemisessä ja oletettavasti samasta syystä tapahtumatkin alkoivat tuntua hajanaisilta. Vaikka kirja ei missään nimessä ole ylipitkä, turhauduin pätkäiseen kuuntelemiseen siinä määrin, että petyin jokaisen pienen kuunteluhetken jälkeen, kun en vieläkään päässyt loppuun.

Vaikka Koti harmillisesti kärsikin kuunteluolosuhteista, vakuutuin Morrisonin kertojanlahjoista.