 |
| Minna Rytisalo: Lempi Gummerus 2016, 230s. |
Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi ilmestyi postilaatikkooni iloisena yllätyksenä vähän aikaa sitten. Minulla oli juuri kesken parikin kirjaa, mutta halusin vähän vilkaista, millainen tarina näiden kansien välistä löytyy. Vahingossa luin melkein 40 sivua ja olisin mielelläni lukenut loputkin, mutta iski sellainen ihan tyhmä "yksi asia kerrallaan!" -kohtaus.
No mutta. Sitten tuli sellainen päivä, että anoppi halusi meidän lapset seurakseen koko päiväksi. Minun oli tarkoitus pyykätä ja siivoilla, ahkeroida kotihommien parissa oikein urakalla. Aloitin nostamalla sohvan viereen jääneen Lempin kirjahyllyyn, mutta päätinkin lukea ensin ihan vähän. Ihan huomaamatta olinkin asettunut sängylle, nykinyt päiväpeittoa jalkoja lämmittämään ja lukenut koko kirjan.
Hiukan ennen Lapin sotaa Viljamin ja Lempin tiet kohtaavat ja muuttuvat yhdeksi. Viljamin vaatimaton kotitalo saa nuoren emännän, jonka avuksi palkataan piikatyttö, Elli. Idylli särkyy pian, kun Viljami kutsutaan rintamalle. Sodan päätyttyä asiat ovat muuttuneet, mutta elämän on jatkuttava.
Olen tätä kirjoittaessani edelleen aivan pöllämystynyt Lempistä. Päätä särkee, kuin olisin itkenyt tuntikausia. Koko keho tuntuu raskaalta ja väsyneeltä. Kirjassa on niin huikea tunnelataus alusta loppuun, ettei sitä melkein kestä.
Rytisalo kertoo tarinan kolmesta näkökulmasta. Ensin ääneen pääsee Viljami, sitten Elli, viimeiseksi Lempin kaksoissisko Sisko. Kaikki näkökulmat eroavat toisistaan, vaikka ovat jokainen yhtä tosia.
Kirjan kieli on kaunista. Aluksi koin sen melkein liian hempeäksi, mutta kun tunteet pääsivät valloilleen, nautin luontevan hiotusta kielestä täysillä.
Minulle Lempi oli täydellinen kirja. Se tuntui ujuttautuvan ihon alle, suoraan sieluun. Koska en kerta kaikkiaan löydä enempää sanoja, lopettelen tämän bloggausyritelmän tähän.
Kirja ilmestyy viikolla 30 ja kehotan lukemaan sen mitä pikimmin. Oma lukukokemukseni oli niin järisyttävä, että suosittelen samaa taktiikkaa muillekin: kerralla tai kolmessa osassa, ilman ulkopuolisia ärsykkeitä nautittuna.
Kuulostaa aivan taivaalliselta kirjalta! Tuossa se odottaa hyvää hetkeä, ja toivottavasti sellainen tulee pian!
VastaaPoistaElina, Olen ihan varma, että on sinunkin kirjasi! En tiedä kuinka saisin kuulostamaan positiiviselta sen, että tämän kirjan jälkeen olo on kuin piesty. Lempin luettuani en ole osannut keskittyä mihinkään muuhun kirjaan, mutta nyt nautin tästä hömelyydestä. :)
PoistaNo niin, vaikuttaapa tosiaan kiehtovalta. Oli tässä välissä pakko jo lukea prologi ja vähän alkua. :P Täytynee loput säästellä ensi viikolle, kun on nyt muutama muu kirja jo kesken. Haluan vetästä tämän ns. "pohjanmaan kautta", kuten ehdotat. :)
VastaaPoistaElegia, Maltan tuskin odottaa bloggaustasi! :) Toivottavasti sinäkin pidät tästä.
PoistaTämän haluan ehdottomasti lukea! Vaikuttaa kirjoittamasi perusteella ihanalta kirjalta!
VastaaPoistaKia, Harvoin tulee sellaista kirjaa, joka hengästyttää samalla tavalla kuin Lempi. Huikea kirja <3
PoistaMinunkin piti välillä (Viljamin ja Ellin osuuksien aikana) laskea kirja käsistäni ja vetää vähän henkeä, sillä kirja oli niin väkevä ja kaikki tunteet ja jännitteet niin pakahduttavia. Ja monta kertaa tuli kylmät väreet, siis hyvällä tavalla!
VastaaPoistaMaria, Minä taas en pystynyt pitämään taukoja ollenkaan. Syyt silti samoja kuin sulla: kirjan väkevyys, tunteet ja jännitteet. Lempi on selvästi vähintäänkin yksi vuoden parhaista kirjoista - jos ei paras.
PoistaAi kauhea, tämähän on luettava HETI! <3
VastaaPoistaAnnika, Oi kyllä! Paitsi jos sulla on paljon pakollisia hommia tai muita häiriötekijöitä tiedossa ;)
PoistaLempi on kyllä hieno: väkevä ja herkkä, lähelle tuleva.
VastaaPoista