Kielletty hedelmä

Liv Strömquist: Kielletty hedelmä
(Kunskapens frukt, 2014)
Sammakko 2016, 143s.
Suom. Helena Kulmala

Kiitos sille ystävälle, joka jakoi Facebookissa nyt.fi:n Jutta Sahrimaan tekstin Liv Strömquistin Kielletty hedelmä -sarjakuvasta. Ilman sitä olisi mennyt ohi sellainen albumi, johon ei mikään adjektiivi tunnu aivan täysin sopivan. Tai riittävän. Kielletty hedelmä on kiinnostava, tarpeellinen, ajatuksia herättävä, hieno ja ravisteleva teos, jonka toivoisin löytävän tiensä nuortenkin lukijoiden käsiin.

Kielletty hedelmä kertoo naisten sukuelimistä, tuosta nykyään(kin tai taas) varsin vaietusta osasta naisen kehoa. Yksi keskeinen haastehan on jo se, ettei naisen sukuelimestä ole totuttu käyttämään oikeaa nimeä. Puhutaan epämääräisesti alapäästä tai kankeasti vaginasta tai emättimestä silloinkin, kun oikeastaan tarkoitetaan vulvaa, eli naisen sukuelimen ulkoisia, näkyviä osia.

Strömquist aloittaa teoksensa kertomalla seitsemästä miehestä tai miesryhmästä, jotka ovat olleet liian kiinnostuneita naisten sukuelimestä. Luultavasti listasta olisi helposti saanut pitemmänkin, mutta kyllä näissä seitsemässä tapauksessa on jo ihan riittävästi sulateltavaa. Esimerkiksi listalle on päässyt tohtori Isaac Baker-Brown (1811-1873), joka tehtaili naisille klitoriksen poistoja. Paitsi että klitorikson poisto oli tohtorin näkökulmasta näpsäkkä ratkaisu itsetyydytyksen lopettamiseksi (koska mikäs sen kauheampaa puuhaa!), Baker-Brown hoiti samalla menetelmällä myös muun muassa päänrsärkyä, masennusta, ruokahalun katoamista ja niskoittelua (s. 10).

Itsetyydytyksen ehkäiseminen olis myös John Harvey Kelloggin (1852-1943) tärkeimpiä tavoitteita. Kellogg oletti, että itsetyydytys aiheutti muun muassa kohdun syöpää, epilepsiaa, hulluutta sekä yleistä henkistä ja fyysistä debiiliyttä (s. 8). Oppineena miehenä Kellogg keksi toki ratkaisun naisten jatkuvaan pimpsan räpläämiseen: klitoriksen päälle valutettu karbolihappo poltti tuon ongelman ytimen niin tehokkaasti, ettei naisten enää tehnyt mieli kosketella itseään. Tarkistin muuten yhden oman muistikuvani Kelloggista ja oikein muistin: hän keksi aamiaismurotkin ehkäistäkseen masturbointia, myös poikien. Kelloggin suhtautuminen seksuaalisuuteen on ollut äärimmäistä: hän ei koskaan harrastanut minkäänlaista seksiä, edes vaimonsa kanssa (tai näin hän ainakin väitti). Lapset pariskunta adoptoi. Täältä voi lukea hiukan laveammin tästä omituisesta miehestä.

Naisen sukuelimiin ei suinkaan ole suhtauduttu kautta aikain samalla tavalla kuin nykyään. Siinä missä nykyään pääsääntöisesti pyritään pitämään pimpit piilossa, historiasta löytyy täysin päinvastaisiakin käytäntöjä. Esimerkiksi erilaisia vulvaansa ylpeinä esitteleviä sheela-na-gig -hahmoja on ikuistettu Euroopassa muun muassa luostareihin ja kirkkoihin vielä keskiajalla. Mikronesiassa käytettiin dilukai-puuhahmoja ovien päällä, suojelemassa asukkaita pahoilta hengiltä.

Strömquist käsittelee myös seksiä ja naisen orgasmia. Miksi ihmeessä nykymaailmassa on ajauduttu ajattelemaan, että seksi on naisille ja miehille aivan eri asia? Että naisille seksistä nauttiminen ei ole sama kuin orgasmi, mutta miehille on. Ja miksi keskeytetyn yhdynnän "mittarina" pidetään miehen orgasmia?

Tietenkään Strömquist ei unohda myöskään kuukautisia. On ollut aikoja, jolloin kuukautisiin on osattu suhtautua luontevasti eikä niiden olemassaoloa ole tarvinnut peitellä keinolla millä hyvänsä. Nykyään kuukautissuojista pyritään tekemään mahdollisimman huomaamattomia, ettei kukaan huomaa, jos menet vessaan tamponi kourassa. (Ja ne hajustetut suojat! Jestas! Ihan kuin kuukautiset tekisivät ihmisen vastenmielisen löyhkääväksi! Tai että se teollinen "kukkaistuoksu" raikastaisi yhtään ketään missään olosuhteissa…) Suhtautumisen kuukautisiin pitäisi olla huomattavasti armollisempi. Tuntuu melkein surulliselta, kun nyt 35+ vuotiaana muistelee niitä kouluaikaisia vessareissuja, kun yritin epätoivoisesti peittää terveyssiteen vaihtamisesta kuuluvia rapinoita ja kahinoita yskimällä ja tekemällä koko homman mahdollisimman hitaasti. On se mahtanut vaikuttaa jonottajista kummalliselta, kun yksi köhii vessassa vartin tai kauemmin.

Niin. Kielletty hedelmä on mielettömän tietorikas sarjakuva, joka ei voi jättää mitäänsanomatonta mielikuvaa. Ei sitä tarvitse väkisin lukea, mutta jos aihe yhtään kiinnostaa - ja kyllähän sen pitäisi kiinnostaa - suosittelen lämpimästi.

(Ai niin, olisiko minun pitänyt sanoa jotain piirrosjäljestä ja muista vastaavista ominaisuuksista? Visuaalisesti tämä albumi ei ole minua miellyttävintä tyyliä, mutta asia on niin tärkeä ja sitä on niin paljon, ettei vähän ankeaa piirrostyyliä oikeastaan edes huomaa.)