Herra Gummi ja tanssiva karhu

Andy Stanton: Herra Gummi ja tanssiva karhu
(Mr Gum and the Dancing Bear, 2008)
 Kustantamo S&S 2016, 239s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Kuvitus: David Tazzyman

En osaa sanoa kuka meillä ilahtui eniten, kun postimies kävi tuomassa uusimman Herra Gummi -kirjan. Minua nauratti jo etukäteen, koska tiesin odottaa päätöntä hauskuuttamista ja juonta, jota ei voisi mitenkään väittää ennalta-arvattavaksi. Isommilla lapsilla oli jo ennen lukemisen aloittamista sellainen leveä, odottava virnistys, josta päätellen aiempien kirjojen iloinen pöhköys on jättänyt hilpeät muistot.

Herra Gummi ja tanssiva karhu on sarjan viides osa. Lamonen-Pulin kaupunkiin, puiston penkille ilmestyy kuin tyhjästä karhu. Se on vähän masentuneen näköinen ja vain ynähtelee laiskasti Pollylle, joka yrittää kovasti selvittää kuinka voisi olla sille avuksi. Ennen kuin Polly ehtii auttaa Riippulukoksi nimeämäänsä karhua, Herra Gummi ja Ville Viljami Kolmas kaappaavat sen ja pakottavat tanssimaan pikkukapakoissa maksua vastaan. Polly ei tietänkään jää seuraamaan touhua sivusta, vaan pelastaa Riippulukon kaksikon kynsistä. Luvassa on erikoinen seikkailu Nantucketin Kutkutus -nimisellä laivalla, jota pitää komennossaan vähän mielenvikainen kapteeni Brasilia.

Tässä vaiheessa toivoisin, että olisin malttanut lukemisen lomassa laittaa tavalla tai toisella muistiin ne kirjan maukkaimmat kohdat. Näin jälkikäteen en onnistunut löytämään niitä kikatuttavimpia sutkautuksia. Nauraa sai jälleen kerran monet monituiset kerrat. Minulle juoni oli toissijainen seikka, sillä nautin niin kovasti kerronnan persoonallisuudesta ja Kapari-Jatan loistavasta suomennoksesta. Kuvitus on sekin hauskan ilmeikästä ja tyyliin täydellisesti sopivaa.

Niin paljon kuin tämän kirjan parissa viihdyinkin ja Stantonin tyyliä rakastan, tällä kertaa on pakko antaa hiukan kritiikkiäkin. Jostakin syystä kirjassa kuvataan hyväksyttävänä ja täysin luontevana sitä, että pilkataan jonkun ylipainoa. Joonatan Kare -hahmo on hyvin isokokoinen mies, joka rakastaa syömistä. Tässä kirjassa on kohtaus, jossa Polly, Riippulukko ja Kare rysähtävät kuumailmapallolla viidakkoon ja siinä rytinän keskellä Kare käskee Pollya tarttumaan läskeihinsä. Jo tämä särähti pahasti. Ikävä kyllä Kareen painolle nauretaan vielä rumemmin kirjan lopussa.

No, jos nyt kuitenkin jätän tuon Kareen ruman kohtelun taka-alalle, niin kirja oli juuri sellainen kuin odotinkin. Tässä riitti vauhtia, yllätyksiä ja hauskoja juttuja. Tuli myös todistettua se, että lukemalla oppii uusia asioita: tämän kirjan myötä lapset oppivat, mitä tarkoittaa 'olla kännissä'.