The One Plus One

Jojo Moyes: The One Plus One
Penguin Books 2015, 12h 19min.
Lukijat: Elizabeth Bower, Ben Elliot, Nicola Stanton & Steven France

The One Plus One on neljäs lukemani/kuuntelemani Jojo Moyesin kirja. Toisin kuin Kerro minulle jotain hyvää tai Jos olisit tässä, The One Plus One on hyvinkin perinteinen hömppäkirja ilman mitään isompia teemoja.

Jess Thomas on kahta työtä tekevä kahden lapsen äiti, jonka masentunut mies on muuttanut äitinsä luo kaksi vuotta sitten. Rahallisesti Jess on jatkuvasti tiukilla, mutta hän tekee parhaansa. Jessin poikapuoli, Nick, pukeutuu vähän massasta poikkeavasti ja käyttää maskaraa, minkä vuoksi hän on jatkuvasti paikallisten kovisten riepoteltavana. Tanzie-tytär taas on matemaattisesti hyvin lahjakas ja opettajat suosittelevatkin hänelle kallista yksityiskoulua, joka voisi tarjota hänelle laadukkaampaa ja monipuolisempaa opetusta.

Ed Nichols taas on hyvin menestyvä mies, joka on onnistunut sotkemaan asiansa pahasti. Lyhyessä ajassa hänen elämänsä menee täysin uusiksi, eikä lainkaan toivotulla tavalla.

Muutaman sattuman summana Jess, Ed, Tanzie, Nick ja Thomasin perheen koira, päätyvät ajamaan usean päivän matkan Skotlantiin (Tanzien pahoinvointitaipumuksen vuoksi on ajettava hitaasti), ja totta kai tarina taipuu romanttiseen suuntaan.

Kuuntelin tämän äänikirjana cd-levyiltä. Overdriveen tottuneena on kyllä todettava, että cd:t ovat vaivalloisia kuunneltavia. Cd:tä ei voi pysäyttää mihin tahansa kohtaan, ainakaan jos toivoo löytävänsä kohdan helposti myöhemmin. Välillä tuntuikin, että keskityin enemmän kyttäämään seuraavaa kappaleen vaihdosta, kuin itse tarinaa. Lisäksi ainakin tässä äänikirjassa useimmissa kappaleenvaihdoskohdissa (siis niissä kohdissa kun cd-soittimen näyttöön tuli uusi numero) levy jotenkin oudosti hyppäsi parin sanan yli. Onneksi minulla oli käytössäni myös kirjaversio, josta saatoin tarkistaa mitä jäi kuulematta.

Mitä itse tarinaan tulee, niin ihan oli leppoinen. Jonkin verran oli ennalta-arvattavuutta, mutta ei vaivaksi asti. Hahmot olivat mukavan monipuolisia ja tykkäsin siitä, kuinka jokaiselle päähenkilölle oli oma lukijansa, vaikka kerronta ei minä-muotoista ollutkaan.

Yksi asia minua kyllä häiritsi. Kirjassa on kohtaus, jossa Tanzie joutuu Nickin kiusaajien ahdistelemaksi. Hän kirkuu hädissään ja perheen koira syöksyy aidan läpi paikalle, mutta jää auton alle. Kun Tanzien huudon hälyttämät Jess ja Nick ehtivät ulos talosta, he menevät suoraan koiran luo. Samoin tekevät paikalle tulevat naapurit. Lapsi oli juuri vaarassa joutua ties millaisen käsittelyn kohteeksi, mutta kukaan ei välitä siitä, koska koira jäi auton alle?

No mutta. Epäolennaisuudet sikseen, The One Plus One tarjosi miellyttävää viihdykettä käsityön ohelle. En ollut muuten edes tajunnut, kuinka paljon Jojo Moyes on jo kirjoittanut. Näitähän riittää luettavaksi/kuunneltavaksi vielä pitkäksi aikaa, jos vain jostain osuu kohdalle.