 |
| Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin Otava 2016, 110s. |
Kesän jälkeen kaikki on toisin kertoo Peetusta, pian täysi-ikäistyvästä transnuoresta. Peetulle on aina ollut selvää, että hän on poika, vaikka ympäristö ja yhteiskunta onkin alunperin luokitellut hänet tytöksi. Kesän jälkeen Peetu täyttää 18 ja pääsee rintojenpoistoleikkaukseen. Peetulle operaatio on selkeä vedenjakaja: siitä alkaa uusi ajanlasku.
Odotin tältä ohkaiselta kirjalta paljon. Aihe on tärkeä ja sellainen, josta en juuri mitään tiedä. Harmikseni kirja ei vastannut odotuksiani. Etenkin tunnetasolla tarina jätti ärsyttävän kylmäksi. Ehkä suurin ongelma minulle oli Peetu itse. Hän on ikänsäkin huomioiden hämmentävän itsekeskeinen. Totta kai sukupuolen vaihtaminen on iso asia ja pelottavakin, vaikka sitä olisi lapsesta asti toivonut. Mutta silti. Peetu odottaa jokaisen ymmärtävän häntä väsymättä, ilman että hän oikeastaan vaivautuisi ajatuksistaan, tunteistaan tai peloistaan edes liikoja puhumaan. (Ainakaan enää prosessin tässä vaiheessa, kenties hän on puhunut kaiken jo aiemmin. Vaikea sanoa.) Totta kai se suurin konkreettinen muutos on tapahtumassa Peetulle itselleen, mutta kuten kirjassakin mainitaan, myös muiden roolit muuttuvat.
Tykkäsin eniten Peetun ja hänen isänsä purjelentokuvauksista. Ilmassa kumpikin on vapaampi puhumaan jos siltä tuntuu, mutta hiljaakin voi olla. Isä on selvästi hyväksynyt jo ajat sitten ajatuksen siitä, että tytär onkin poika. Murheita ja mietittävää riittää silti isälläkin.
Olisin halunnut tykätä tästä huomattavasti enemmän. Peetu oli kuitenkin henkilönä niin väsyttävä ja asioiden käsittely liian pinnallista minun makuuni. Lisäksi korjaan asiavirheen, jonka kirjassa huomasin: Peetun soittoäänenä oleva Monty Pythonin biisi on nimeltään Every Sperm is Sacred, ei Seed.
Minä puolestani tykkäsin tästä paljon. Onhan Peetun hahmo itsekeskeinenkin, mutta myös vielä täysin murrosikäinen, joten annoin sen hänelle siksi osin anteeksi. Ja toisaalta ajattelin, että Peetu on kamppaillut tämän asian kanssa koko elämänsä. Koska oman äidin on vaikea hyväksyä muutosta, nuorella varmasti nousee vastareaktio, joka tuntuu itsekkäältäkin. Peetunkin hahmossa tapahtui kasvamista kesän aikana.
VastaaPoistaKia, toki 18-vuotias on nuori, mutta ei enää ihan verrattavissa murrosikäiseen. En tiedä, jotenkin vain toivoin tältä niin paljon enemmän: kommunikointia, näkökulmia, avoimuutta.
PoistaMinäkin pidin tästä hurjasti. Komppaan Kiaa siinä, että ehkä Peetussa on tietynlaista itsekeskeisyyttä, mutta se kuuluu varmasti osittain ikäänkin. Ihastuin kirjassa ennen kaikkea sen aiheeseen ja siihen, millä tavalla Kolu sitä käsittelee. Transsukupuolinen ystäväni luki myös kirjan ja piti siitä myös: hänenkin mielestään Peetu oli aidosti kuvattu. Tätä eivät läheskään kaikki kirjailijat saa aikaan, joten pisteet Kolulle siitä. <3
VastaaPoistaKrista, minusta tosiaan 18-vuotiaalta voisi odottaa kypsempää käytöstä. Etenkin tosiaan siksi, että Peetu odottaa ymmärrystä ja myötäelämistä kaikilta läheisiltään, mutta ei itse ole (jaksa olla?) järin kiinnostunut niiden läheisten asioista ja tunteista.
PoistaMinusta tuntuu, että nuoriso on Pertun kaltaista osittain. Nuorena oma napa tulee varsin tärkeäksi, kuuluu kasvuun. Tykkäsin kirjasta ja kuvauksesta kyllä, vaikka totta oli ettei minullekaan Peetu sangen sympaattisena mieleen jäänyt mutta näinpä se elämä on ettei kaikki sitä ole, varsinkaan jos on kokenut jotain niin suurta ja niin nuorena kuin Peetu. Varmasti moni oikeuksiaan puolustava saattaisi murtua tai kyynistyä jatkuvassa puolustusasemassa olemiseen. Ja jos omassa mielessä on paljon kannettavaa, ei tuolloin jaksa murehtia muita, kuten masentuneena mitä varmaan Peetukin välillä oli? Minusta Peetun silmät kyllä alkoi avautua loppua kohti myös vanhempiensa näkökulmiin, ikään kuin saada uutta näkökulmaa lentokoneen kyydistä :) Näinhän meidän aikuistenkin kasvussa usein ajan myötä käy... :) (mutta harvoin vielä 18-vuotiaana)
VastaaPoistableue, Toistan itseäni, mutta minusta tosiaan Peetulta olisi pitänyt voida odottaa kypsempää käytöstä. Se on totta, että loppupuolella Peetussa alkoi näkyä pieni häivähdys ymmärrystä vanhempiensa asioihin.
PoistaOlisin silti toivonut, että muidenkin hahmojen ajatuksia olisi avattu enemmän. Etenkin äidin ajatuksille olisin toivonut lisätilaa, koska nyt hänen kipuilunsa kuitattiin melko pintasipauksella. Ja Aamu, hänelläkin varmasti riitti pohdittavaa, sopeuduttavaa jne. mutta hän jäi ainakin minulle harmillisen etäiseksi hahmoksi.
Kirja oli varsin ohut, joten tosiaan moni hahmo tuli käsiteltyä aika pintapuolisesti. Äiti ei mielestäni pelkästään kipuillut, vaan myös käyttäytyi äärimmäisen ymmärtämättömästi toisinaan. Äidin käytökseen nähden Peetun käytös oli minusta enemmän kuin ymmärrettävää. Bleuen kommentti vastaa paljolti omia ajatuksiani. Ja mitä muutamaa lähipiirin 17-12-vuotiasta olen seurannut, aika lailla mustavalkoinen on vielä heilläkin maailma.... Mutta olisin voinut kuvitella, että Aamua kohtaan Peetu olisi ollut ymmärtäväisempi. Seisoihan Aamu Peetun rinnalla ja joutui aikamoiseen muutokseen itsekin. Tästähän voisi kirjoittaa kaksi uutta romaani, toisen Aamun ja toisen äidin näkökulmista.
PoistaKia, totta tuokin, että äidin käytös varmasti vaikutti Peetun omaan käytökseen. Sekin on totta, että nuorena maailma on mustavalkoisempi kuin vanhempana, mutta varsinkin tässä valossa olisi toivonut enemmän äidin sisäisen myllerryksen käsittelyä: nythän äidin käytös näyttäytyy vain ja ainoastaan itsekkäänä (mielestäni myös Peetun isää kohtaan). Olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmän, miksi asia oli hänelle niin vaikea hyväksyä. Samoin veljen ajatukset jäivät ihan vieraiksi.
Poista