perjantai 30. toukokuuta 2014

Tuulisen saaren kirjakauppias

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias
(The Storied Life of A.J. Fikry, 2014)
Gummerus 2014, 239s.
Suom. Tero Valkonen

Kirja ilmestyy viikolla 24!

Tuulisen saaren kirjakauppias kopsahti postilaatikkoon sopivalla hetkellä. Sellaisella, kun edellinen kirja oli luettu, enkä vielä ollut osannut päättää, mitä seuraavaksi lukisin. Tämä tuntui täydelliseltä ja melkein sellainen olikin. Ainakin tähän hetkeen.

A.J. Fikry on nelikymppinen leskimies, jonka huonosti menestyvä kirjakauppa on tuulisen ja syrjäisen Alice Islandin ainoa. A.J. on aika äreä ja epäsosiaalinen, mikä ei ole tietenkään eduksi kirjakaupan myyntiä ajatellen. Amelia Loman on pienehkön kustantamon myyntiedustaja, jonka ensitapaaminen A.J:n kanssa on kaikkea muuta kuin menestyksekäs. Mies käyttäytyy huonosti ja on tyly, eikä Amelian kirjasuositukset tunnu kiinnostavan tätä ollenkaan. A.J. on vaimonsa kuoleman jälkeen ryypännyt runsaasti ja usein ja erään tällaisen illan jälkeen tapahtuu ensin yksi asia, joka johtaa välillisesti toiseen, vielä mullistavampaan tapahtumaan. A.J:n elämä kiepsahtaa uusille, paremmille raiteille.

Tuulisen saaren kirjakauppias on kirja rakkaudesta kirjoihin, uusista mahdollisuuksista sekä rakkauden eheyttävästä voimasta. Kuulostaako vähän imelältä? Ei kannata säikähtää, sillä kirja ei ole ällömakea ollenkaan. Pidin tästä kirjasta todella paljon. Ei se täydellinen ole, vaan paikoin hyvinkin ennalta-arvattava. Erityisen ihastuttavana pidin sitä, kuinka tarina ikään kuin selitti joitakin rakenteellisia seikkoja. Minä en juurikaan pidä preesenssissä kerrotuista tarinoista, mutta tässä tarinassa sekin valinta ohimennen perusteltiin. Juuri kun aloin ihmetellä, miksi kauan sitten mainittua asiaa X ei oltu käsitelty enempää, kirjassa alettiin pohtia sitä että kerran mainittu asia useimmiten kyllä käsitellään myöhemmin - toisaalta taas aina ole tärkeintä tietää ihan kaikkea.

Teksti on mukavan sujuvaa sekä kielellisesti että kerronnallisesti ja kirja tulikin luettua kuin huomaamatta. Tarina vei mennessään siten kuin parhaat tarinat tekevät ja hupeneva sivumäärä harmitti. Kirja ei ole täydellinen, mutta silti hurmaava ja ihastuttava. Toivottavasti Zeviniä suomennetaan lisää, sillä jo tämän yhden kirjan perusteella haluaisin lukea hänen kirjojaan jatkossakin!

6 kommenttia:

  1. Haa! Tämä onkin minulla lukulistalla, mutta vähän tuo imelyys epäilytti. Ihan kiva kuulla, että siltä osin pelko on turha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morre, Ainakaan minusta tämä ei tosiaan ollut imelä, vaan enemmän sellainen kypsäniän rakkaustarina. Suosittelen kevyen lukemisen kaipuuseen. :)

      Poista
  2. Tämä on kirja, josta olisin halunnut pitää. Mutta minulle kirja oli liian helppo, jotenkin laimea ja lattea. Odotin enemmän. Mutta luin kirjan ihan mielelläni ja viihdyinkin, olisin vaan halunnut enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Nimen ja takakannen perusteella minäkin odotin kirjalta vähän enemmän, "korkeakirjallisempaa", mutta viihteenä tämä oli minusta sopivan kevyttä. Ymmärrän kyllä pienen pettymyksesi. Joku toinen kirjailija olisi saanut aiheesta ihanteellisen kirjan, joku kolmas ylihöttöisen ja siloitellun.

      Poista
  3. Minäkin viihdyin tämän parissa mainiosti, mutta jokin jäi kuitenkin puuttumaan. Ehkä vähän liian helppo ja kevyt sitten kuitenkin... Mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen ja sopivan kevyt kesäkirja :).

    VastaaPoista