Menneen talven lumi

Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi

Torni 2014, 251s.

Viime syksynä luin Tanja Kaarlelan esikoiskirjan Saara, josta pidin paljon. Kun kuulin, että Kaarlelalta on tulossa uusi kirja, kipusi se saman tien luettavien listalle.

Menneen talven lumi kertoo yhden talven tapahtumista kuvitteellisen Hakomäen pienellä, kuihtuvalla Leivonkylällä. Kyläkoulu on suljettu, samoin kauppa. Kauppa-auto ei enää kulje ja kirjastoautokin aiotaan lakkauttaa kustannussyistä. Henna ja Mari ovat peruskoulun viimeisellä luokalla, parhaat ystävät pienestä asti. Lähestyvä koulun loppuminen ja mahdollinen muuttaminen pois kotikylältä mietityttää ja aiheuttaa kiivastakin kinaa ystävien välille. Leivonkylän autiotupaan on muuttanut asumaan nuorehko mies, johon tytöt tutustuvat ja jonka johdolla erityisesti Mari kiinnostuu omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa kotikylänsä asioihin. Tietysti myös tuo nuori mies itse, Antti, kiinnostaa ja kiehtoo.

Tässä kirjassa käsitellään hyvin monenlaisia asioita ja minun mielestäni se tekee kirjasta hiukan liian kiireisen. Tyttöjen kasvaminen, maaseudun autioituminen, Marin perheen vaietut salaisuudet, luonnon suojeleminen, ihastumiset ja vaarin sairastuminen ovat kaikki tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita (vain osan mainitakseni), mutta näin lyhyessä kirjassa niiden käsitteleminen jäi väistämättä suurpiirteiseksi. Toisaalta tällainen mutkien oikominen ja runsaus on nuorten kirjallisuudessa varsin yleistä ja oletan sen olevan ainakin osittain tarkoituksellista.

Lukukokemuksena Menneen talven lumi oli miellyttävä. Kaarlela kirjoittaa sulavasti ja nuorten puhekieli tuntuu omaan korvaani luontevalta. Teksti myös kulkee joutuisasti ja kirja onkin vaivatonta, nopeaa luettavaa.

Koska itsekin olen kasvanut sivukylällä ja käynyt ala-asteen kyläkoululla, aiheutti kirja myös haikeutta ja suruakin. Meidän kylältä on suljettu toinen koulu, kaksi kauppaa, pankki, posti ja apteekintapainenkin. Kauppa-auton kulkemisesta en ole ihan varma, mutta en usko senkään olevan enää käytössä. Kirjastoauto kulki ennen joka viikko, nyt enää joka toinen. Ja ne linja-autovuorot ovat vähissä, etenkin kesäisin. Onneksi kylä ei ole kuitenkaan kuolemassa, vaan lapsiperheitäkin sieltä löytyy.

Menneen talven lumi on nuorten kirja ja sellaisena oikein hyvä, mutta Saara oli kuitenkin enemmän mieleeni. Toivon Kaarlelan kirjailijan uralle pitkää ikää ja lukuisia kirjoja, sillä lukijoita hänen tasoiselleen kirjailijalle varmasti löytyy.