Tyly totuus

Mike Tyson & Larry Sloman: Tyly totuus

(Mike Tyson - Undisputed Truth, 2013)

Johnny Kniga 2014, 538s.

Suom. Tarja Lipponen

Joskus yllätyn itsekin siitä, millaisia kirjoja haluan lukea. En ole koskaan erityisesti seurannut Mike Tysonin uraa, mutta huomasin olevani kiinnostunut tästä hänen elämäkerrastaan. Ennakkokäsitykseni Tysonista ei ollut mitenkään imarteleva. Kuvittelin hänet ylimieliseksi, äkkipikaiseksi ja pelottavaksi mieheksi ja halusin lukea kirjan ja huomata olevani väärässä.

Tyson on kirjoittanut elämäkertansa yhteistyössä Larry Slomanin kanssa. Kirjassa ei tarkemmin eritelty työnjakoa, mutta olettaisin Slomanin vastanneen itse kirjoittamisesta lukuisten haastattelujen ja tiiviin yhteydenpidon avulla. Teksti on minä-muotoista ja puhekielistä, kertojana on luonnollisesti Mike Tyson itse.

Tyson kertoo karusta lapsuudestaan erittäin köyhissä oloissa ja siitä, kuinka hän jo alle 10-vuotiaana oli mukana jengissä ja tehtaili asuntomurtoja. Vasta päätyessään Cus D'Amaton, tunnetun nyrkkeilyvalmentajan hoiviin Tyson alkoi saada elämänsä edes jollakin lailla raiteilleen. Tiivis treenaaminen ja tiukka kuri piti hänet (enimmäkseen) kaidalla tiellä ja menestys nyrkkeilykehissä oli hienoa aikaa. Mutta kun alamäki alkoi, se oli jyrkkä ja pitkä. Tyson juhli yöt, treenasi päivät (jos treenasi), kävi ottelemassa ja jatkoi samaa holtitonta menoa. Hän käytti huumeita ja alkoholia sekä runsaasti erilaisia lääkkeitä, joita hänelle oli määrätty muun muassa masennukseen ja epilepsiaan (jota hänellä ei koskaan ollutkaan). Raiskaussyyte ja siitä annettu vankilatuomio sekä Evander Holyfieldin korvan puraiseminen ovat varmasti saaneet enemmän julkisuutta kuin Tysonin suurimmatkaan saavutukset, ja molemmat tapaukset varmasti liitetään häneen aina.

Tämän kirjan lukeminen oli todella tuskaista. Olin ikävä kyllä melko oikeassa ennakkoluuloineni, enkä voi väittää ymmärtäväni Tysonin persoonaa sen enempää kuin ennenkään. Vaikka teksti on kirjoitettu periaatteessa nöyrästi, minä en vakuuttunut. Kautta kirjan minua vaivasi sekä vähättely että liioittelu. Esimerkiksi kirjan alkupuolella Tyson toteaa olevansa lukutaidoton, koska koulu ei juurikaan kiinnostanut, mutta vain muutamaa sivua myöhemmin hän kertoo lukeneensa yhdessä yössä nyrkkeilyhistoriikin. Rahasta puhuttaessa Tyson lahjoitteli "halpoja" koruja, joiden arvoksi mainittiin 65 000 dollaria, tienasi satunnaisilta tuntuvista otteluista kymmenien miljoonien palkkion ja saman tien oltiinkin jo pennittömiä. Toki Tysonilla oli - ja on ilmeisesti edelleen - suuret verovelat, mutta miten voi pitää itseään pennittömänä, jos omistaa useita kartanoita, lukuisia autoja ja ties miten paljon muuta rahaksi  helposti muutettavaa tavaraa? Tysonin juhlimista kuvataan avoimesti, samoin huumeidenkäyttöä ja naisseikkailuja. Ristiriita katuvaisen asenteen ja asioilla repostelun välillä oli turhauttava. Erityisen hyvin mieleeni jäi kuvaus illasta, jota vietettiin suurin elkein juoden ja kokaiinia (tai kokkelia, koksua, kokaa, kolaa) nuuskaten, vikitellen jokaista näköetäisyydelle osuvaa naista ja sitten yhtäkkiä todettiin, että Tyson oli tottunut kurinalaiseen elämään. ??? Kurinalaisuutta ei D'Amaton aikojen jälkeen juurikaan kirjassa näkynyt.

Yksi kirjan suurista heikkouksista oli vuosilukujen puute. Oli erittäin vaikeaa hahmottaa, minkä verran aikaa kului eri tapahtumien välillä, kun aikaa tunnuttiin mittaavan Tysonin elämän merkkipaalujen avulla. Tavallaan ymmärrettävä ratkaisu ja luultavasti toimivakin, mikäli lukija osaa itse sijoittaa ensimmäisen maailmanmestaruuden ja vaikkapa sen Holyfieldin korvan oikeille vuosille. Mutta minun kaltaiselleni lukijalle ratkaisu on turhauttava.

Tyly totuus oli kuin ylipitkä teini-pojan rehentelykokoelma, jonka muuntaminen nöyräksi ja katuvaksi, varoittavaksi esimerkiksi on härskisti epäonnistunut. Epäonnistunut on myös kirjan sidos, sillä kuvaliitteet napsahtivat irti jo ensimmäisellä lukukerralla.

Jotain positiivista sanottavaa tästäkin kirjasta kuitenkin on. Kirjan kannessa on tosiaan Mike Tysonin kasvokuva ilman mitään tekstejä ja tämä tarjosi oivallisen mahdollisuuden pieneen kujeiluun. Mies säikähti useampana iltana sängyssä pötköttävää Tysonia, kun olin aiemmin päivällä asetellut kirjan tyynylle ja myllännyt sopivasti peittoa. ;)