Muumipeikko 17-20

Lars Jansson: Muumipeikko 17
WSOY 1995, 186s.
Suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen

Enhän minä sitten hennonnutkaan pitää mitään taukoja näistä Muumipeikko-sarjakuvista, mutta vähän hidastin lukutahtia kuitenkin.

Muumipeikko 17 sisältää neljä tarinaa: Muumisalapoliisi, Kevättunteita, Muumipeikko pelastaa prinsessan sekä Muumipeikko ja agentti 008 1/2.

Muumisalapoliisissa Muumipeikko on täysin Tabitha Twistien salapoliisiromaanien maailmoissa. Uutta kirjaa ei kuitenkaan ole vielä saatavilla, joten Muumipeikko päättää ryhtyä itse salapoliisiksi. Muumitalo jää lumen saartamaksi Vilijonkan, neiti Trifflen, Haisulin ja salaperäisen herra Hiden ollessa kylässä muumiperheen luona. Muumipeikko haluaa epätoivoisesti ratkaista rikoksen ja on onnensa kukkuloilla, kun Niiskuneidin helmet varastetaan.

Kevättunteita tarinassa nähdään, millainen Vilijonkka olisi, jos hänellä olisi kevättä rinnassa. Muumiperhe nimittäin haluaisi nauttia keväästä omalla, rauhallisella tavallaan, mutta Vilijonkka juoksee muistuttamassa kevätsiivouksista ja muista velvollisuuksista. Muumimamma tekee isoäitinsä reseptillä keitoksen, jonka hajut saavat Vilijonkan iloluontoiseksi ja unohtamaan mattojen pesut. Vilijonkka etsii jopa miesseuraa lehti-ilmoituksen avulla ja tutustuu mitä ihastuttavimpaan herra Landryyn, joka onkin vain Vilijonkan rahojen perässä. Onneksi kotiapulainen Mabel tietää, kuinka mies karkoitetaan.

Muumipeikko pelastaa prinsessan on hauska, erilaisia perinteisiä satuja hyödyntävä seikkailu. Muumilaaksoon tulee verotarkastaja, jota muumiperhe ystävineen pakenee kellariin. Sieltä he eivät kuitenkaan pääse ulos, sillä verotarkastaja on naulannut luukun kiinni. Muumipeikko on sattumalta keksinyt elämän eliksiirin, jonka avulla Muumimamma herättää henkiin Niiskuneidin satukirjan lohikäärmeen. Kasvaessaan valtavan suureksi lohikäärme tulee rikkoneeksi kellarin seinän ja muumit pääsevät pakosalle. Juostessa Muumipeikko kompastuu ja kaataa loput eliksiirit Niiskuneidin kirjalle herättäen näin henkiin mm. Hannun ja Kertun, Sikopaimenen sekä Lumikin.

Viimeisessä tarinassa, Muumipeikko ja agentti 008 1/2 hallitus on saanut kuulla Muumipeikon keksimästä elämän eliksiiristä ja haluavat tuon aineen omaan käyttöönsä. Alkaa kiivas vakoilun ja vastavakoilun vuorottelu, jonka keskellä Muumipeikko yrittää kovasti keksiä eliksiirin uudestaan ja miellyttää kaikkia.

Lars Jansson: Muumipeikko 18
WSOY 1995, 191s.
Suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen

Kahdeksastoista sarjakuva-albumi kirvoitti heti sellaisia hilpeyden spontaaneja kiekaisuja, etten osannut etukäteen kuvitellakaan. Etenkin albumin kaksi ensimmäistä tarinaa, Muumipeikon vaarallinen elämä ja Muumit Torrelorcalla olivat mielettömän hauskoja. Niiskuneiti seurapiireissä ja Jo muinaiset kreikkalaiset olivat nekin hyviä, mutta eivät yhtä yllättäviä kuin ensin mainittu.

Muumipeikon vaarallinen elämä alkaa siitä, kun Nuuskamuikkunen palaa muumien luokse ystävänsä Tupen kanssa. Muumit pistävät pystyyn tervetuliaispirskeet, mutta väsähtänyt Nuuskamuikkunen haluaisi oikeastaan vain levätä. Muumit ovat huolissaan ystävänsä pitkästymisestä ja järjestävät seikkailuja ja vaarallisia tilanteita tyydyttääkseen kulkurin seikkailunhalun. Lopulta Nuuskamuikkunen väsähtää jatkuviin seikkailuihin ja lähtee jälleen omille teilleen, jotta saisi nauttia rauhallisesta kulkurielämästä.

Muumit Torrelorcalla on eräänlainen matkakertomus. Muumit voittavat etelänmatkan arpajaisista, eikä matkalla juuri mikään suju odotusten mukaan. Laivan sijaan matka taitetaan pikkuruisella lentokoneella, jolla ei tarjota edes ruokaa. Hotellin merinäköalan peittää naapurirakennuksen tiiliseinä ja kylmäkin vaivaa. Paikallisia asukkaita ei näe missään, kun joka paikka tursuaa muita turisteja ja muualta tulleita taiteilijoita. Baareja löytyy joka kulmasta ja eräässä niistä Niiskuneiti tilaa näyttävästi hovimestarilta neljä marihuanaa. Samassa baarissa muumeille tarjotaan salaperäisiä LBJ-pillereitä, jotka saavat käyttäjänsä toteuttamaan todellista minäänsä. Muumit päätyvät istumaan rauhassa rannalle ja näin vierähtää viikko. Seuramatka on päättynyt, eikä heillä ole rahaa, joten kotiin pääsy aiheuttaa uusia haasteita. Niiskuneiti yrittää hankkia rahaa pitämällä kielitunteja, mutta oppilaat luulevat saavansa jotakin aivan muuta kuin kielitunteja.

En ole koskaan käynyt etelänmatkalla, mutta kuulemani mukaan meno voi pahimmillaan olla juuri tällaista turistirysäilyä ja koheltamista!

Niiskuneidin veli, Niisku, aiheuttaa hämminkiä tarinassa Niiskuneiti seurapiireissä. Sisarukset ovat joutuneet toisistaan erilleen lapsina ja nyt Niisku haluaa järjestää siskonsa hyviin naimisiin. Muumiperhe ei vain vastaa Niiskun käsitystä hyvistä piireistä ja hänellä on kova työ yrittäessään ujuttaa Niiskuneitiä seurapiireihin. Muumien kanssa asiat eivät vain aina suju helpoimmalla mahdollisella tavalla ja niin jää Niiskuneitikin naittamatta ja Niisku itse päätyy Balunkianin, maailman rikkaimman miehen, kirjanpitäjäksi.

Muumipappa kyllästyy politiikkaan ja kaikkialta naamalle hyppivään vaalimainostukseen. Aikakoneen avulla muumit matkustavat menneisyyteen, mutta tulevat vain huomaamaan että Jo muinaiset kreikkalaiset politikoivat hyvin samalla tavalla kuin nykyajan keikarit.

Lars Jansson: Muumipeikko 19
WSOY 1995, 198s.
Suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen

Luulisi, että tapansa parantava Nipsu ilostuttaisi koko Muumilaaksoa. Nipsu parantaa tapansa osoittaa tämän luulon vääräksi. Nipsu nimittäin tuntee niin kovia tunnontuskia omista vääristä teoistaan, että haluaa jakaa hyvyyden ilosanomaa kaikille, kaikkialla ja kaiken aikaa. Sellainen on lievästi sanoen raskasta.

Muumipeikko toimittajana kertoo lehden tekemisen vaikeudesta. Muumipappa närkästyy, kun sanomalehti ei julkaise hänen kirjoitustaan ja perustaa oman lehden. Hän lupaa julkaista omassa lehdessään kaikki lukijakirjeet, mutta lipsuu lupauksestaan heti, sillä useimmat lukijakirjeet arvostelevat Muumipapan runoja. Lehti ei myöskään tunnu löytävän ostajia, joten Muumipeikko ja Niiskuneiti yrittävät löytää myyviä uutisia. Niiskuneidin viimein keksiessä myyvän jutun, ei muu perhe osaakaan toimia kuin kylmähermoiset toimittajat. Sen sijaan, että Muumipappa julkaisisi kohu-uutisen Niiskuneidin kidnappauksesta, he juoksuttavat uutisen kilpailevaan lehteen ja ryhtyvät itse etsimään kadonnutta Niiskuneitiä.

Niiskuneiti ihastuu rahaa orpolasten hyväksi keräävään Ruunariin. Ruunaria eivät naiset kiinnosta ja lapsetkin vain etäältä, mutta Niiskuneiti ei vähällä luovuta. Tarinassa Muumipeikko ja orpolapset Niiskuneiti väärentää vihkitodistuksen voidakseen adoptoida kaksi lasta. Suloisten pienten vauvojen sijaan Niiskuneidin hoiviin annetaan kaksi isompaa lasta, Narina ja Kitinä, jotka käyttäytyvät nimiensä veroisesti.

Ritarimuumissa matkustetaan jälleen aikakoneella, tällä kertaa ritariaikaan. Niiskuneiti nimittäin kyllästyy täysin siihen, etteivät nykyajan miehet käyttäydy ritarillisesti. Oikeat, menneen ajan ritarit eivät kuitenkaan käyttäydy ritarillisesti siinä mielessä kuin Niiskuneiti toivoisi, vaan ratkaisevat pienetkin erimielisyytensä miekoin. Ilman haarniskoitaan ritarit eivät näytäkään erikoisen kiehtovilta ja haarniskat taas tekevät romanttisista kuutamokävelyistä hankalia, kun ritarit väsähtävät hiertäviin suojuksiinsa ja Niiskuneiti joutuu taluttajan rooliin.

Lars Jansson: Muumipeikko 20
WSOY 1995, 187s.
Suom. Anita Salmivuori ja Juhani Tolvanen

Niiskuneiti löytää pudonneen hevosenkengän ja avuliaat muumit lähtevät etsimään hevosta, jolta kenkä on pudonnut. Sellaista hevosta he eivät löydä, mutta epähuomiossa Muumipappa tulee ostaneeksi hevosen. Muumipeikko ratsailla -tarinassa tulemme huomaamaan, että muumit ovat onnellisempia ilman hevosta.

Muumipeikko ja merenneito esittelee Muumilaakson asukkaille taruolennoksi luullun merenneidon. Muumipeikko tapaa merenneidon ensimmäisenä, mutta kukaan ei usko häntä. Monien yritysten jälkeen Muumipeikko saa merenneidon napatuksi ja tuo hänet Muumitaloon näytille - jolloin Nipsu luonnollisesti haistaa rahantekomahdollisuuden.

Miskan paluu on ehdottomasti suosikkini tämän albumin tarinoista! Voi Miskaa, miten ihanan dramaattinen hän osaakaan olla. Muumit löytävät oven alta lappusen, jossa Miska ilmoittaa olevansa tulossa takaisin heidän kotiapulaisekseen. Aamulla Pappa ja Mamma tajuavat Miskan odotelleen koko yön ulkona, että joku avaisi hänelle oven. Miskan ylitsevuotavan suurieleinen kodinhoito aiheuttaa muumeille huonon omatunnon ja hekin yrittävät osallistua kodin puuhiin, mikä taas loukkaa Miskaa. Lopulta Miska tulee lukeneeksi vanhaa sanomalehteä ja ryhtyy suffragetiksi.

Muumipeikko ja radikaalit -tarinassa on jälleen Niiskuneidin vuoro ihastua. Tällä kertaa ihailun kohteena on Rufus, pitkätukkainen kaunosielu, jota Muumipeikko luulee surulliseksi tytöksi. Rufus haluaa ryhtyä vallankumoukseen ja sellainen toteutetaankin, vaikka pian Rufus huomaa vastavallankumouksen tulevan tarpeeseen.



Monta hauskaa ja höpsöä juttua on näistä sarjakuvista löytynyt, eikä viihtyvyyden kanssa ole nyt ollut ongelmia. Erikoisen paljon hihitytti kuvasarja, jossa ritari polvistui anelemaan Niiskuneitiä, mutta juuttui samalla haarniskansa polvipiikeistä lattiaan. Hahmoista suosikkini on tosiaan Miska, jonka rinnalla minun marttyyrikohtaukseni ovat minimaalisia.