 |
| Tuutikki Tolonen: Mörkövahti Tammi 2015, 303s. Kuvitus: Pasi Pitkänen |
Siina kehuskeli taannoin Mörkövahtia niin vakuuttavasti, että lainasin sen meille iltasatukirjaksi.
Hellemaan kolmilapsisen perheen äiti on voittanut kahden viikon rentoutusloman Lapissa. Perheen isä on - taas - työmatkalla ja äitiä vähän jännittää jättää lapset vieraan kodinhoitajan hoitoon. Hieman lisäjännitystä asiaan tuo kodinhoitajan paljastuminen möröksi, mutta äiti on kyllä niin kovasti loman tarpeessa, että lähtee kuitenkin reissulleen. Hilla (11 v.), Kaapo (9 v.) ja Maikki (6 v.) suhtautuvat mörköön vain pienellä varauksella ja suurella mielenkiinnolla. Tietysti mörön tuloa seuraa jännittävä seikkailu, johon liittyy myös riesakeijuja, kolme noitaa ja kelpo joukko naapuruston lapsia.
Mörkövahti alkaa kutkuttavan vauhdikkaasti. Mörköjen olemassaoloa ei pysähdytä ihmettelemään muutamaa hetkeä pitemmäksi aikaa ja kukin pyrkii sopeutumaan uusiin juttuihin mahdollisimman nopeasti. Hilla on vähän varautunut ja pienempiinsä helposti ärtyvä, Kaapo luottaa kirjoista löytyvään tietoon ja luovii vähän kuin sovittelijana muiden lasten välissä. Maikki taas on suloisen ennakkoluuloton, empaattinen pikkutyttö, jolla on bonuskaverina puhuva kylpytakki.
Meillä Mörkövahdin lukeminen venähti turhan pitkäksi projektiksi: tarinan lukemiseen meni kuukausi. Tässä ajassa tarina ehti tuntua vähän junnaavalta, eikä se siksi säilyttänyt alun kiehtovuuttaan loppuun asti. Korostan kuitenkin, että uskon todella kirjan toimivan ensiluokkaisen hyvin vähän intensiivisemmin luettuna. Tolosen tapa humpsauttaa satuhahmot keskelle lapsiperheen arkea on virkistävä. Ihanaa, ettei tarvinnut lukea sivutolkulla eipäs-juupas -väittelyä mörköjen olemassaolosta, vaan kaikki uusi otettiin vastaan kiitettävän luontevasti. Pasi Pitkäsen kuvitus viehätti meitä kaikkia ja sitä olisi mielellään ihastellut enemmänkin.
Ilahduttavaa on muuten sekin, että loppuvuodesta seikkailu jatkuu Mörköreitti-kirjassa. Se on ilman muuta iltasatulistalla.
Sama kokemus pituuden suhteen. Mutta jatkista odotellessa, pitkä kirja tosin sekin että syksyn iltasatu on valittu :D
VastaaPoistableue, Jospa sitä syksyllä osaisi sitten pitää lukurytmin vähän vauhdikkaampana kuin tämän osan kanssa. :) Jännä seikkailu varmaan odotettavissa!
PoistaKansikuva on huikea :) Tämä täytyy lukea :)
VastaaPoistaMai, Suosittelen! Kuvitus on kautta kirjan tosi kivaa ja tarina muutenkin varsin herkullinen.
PoistaMörkövahti on kyllä mainio! Me ollaan kuunneltu tätä autossa äänikirjana, toimii niin hyvin.
VastaaPoistaKatja, Me ei ollakaan kuunneltu autossa äänikirjoja vuosiin. (Aiemmat yritykset eivät ole olleet kovin onnistuneita…) Kohta ajellaan taas mummulaan ja vaikka matka kestää vain noin 1,5 tuntia, lapset ehtivät pitkästyä :) Täytyykin käydä kurkkimassa kirjaston lasten osaston äänikirjavalikoimaa.
PoistaTää oli monella tapaa kiva ja muistutti Sinisalon "Ennen päivänlaskua ei voi"-kirjaa, mutta oli tää tosiaan hieman junnaava paikoittain. Lisäksi tuli vähän huijattu olo, kun lopussa paljastettu oikein mitään, vaan nyt on "pakko" lukea se jatko-osakin! :-D Olisin kaivannut edes vähän enemmän valotusta vaikka siihen kylpytakki-teemaan.
VastaaPoistaReeta, Olen vähän samaa mieltä siinä, että jonkinlainen selkeämpi loppuratkaisu olisi ollut kiva. Nythän seikkailu vain jatkuu, ilman mitään "väliaikaratkaisua". Toisaalta taas tykkäsin tosi paljon siitä selittelemättömyydestä, kuten nyt vaikka juuri tuosta kylpytakista: se nyt vain puhuu ja se siitä :)
Poista