maanantai 6. tammikuuta 2014

Näkymätön lapsi

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
(Det osynliga barnet, 1962)
WSOY 2010, 145s.
Suom. Laila Järvinen

Aloitin Näkymättömän lapsen lukemisen hissuksiin joulun aikaan. Luin tarinan silloin tällöin, nautiskellen ihanista kuvista ja - mikäli mahdollista - vielä ihanammista kertomuksista. Näkymättömän lapsen lisäksi tämä kirja sisältää 8 muuta tarinaa, muun muassa kertomuksen Vilijonkasta joka uskoi onnettomuuksiin, hiljaisuutta rakastavasta Hemulista sekä Sedrikistä, Nipsun vanhasta lelukoirasta.

Näkymätön lapsi on aina ollut minusta kiehtova tarina. Millaista olisi asua sellaisen ihmisen kanssa, josta näkisi vain kaulassa kilisevän tiu'un? Ja myöhemmin kengät? Tai miltä tuntuisi itse olla näkymätön, vastoin tahtoaan?

Tove Jansson on taitava sanailija ja suomentaja on tehnyt erittäin hyvää työtä. Tarinoiden tunnelmat ovat hienoeleisiä, mutta vahvoja ja sykähdyttäviäkin. Erikoisen ihastunut olen tarinaan Hemuli joka rakasti hiljaisuutta, sillä huonomman kertojan jäljiltä lopputulos olisi voinut olla synkkä ja masentava. Nyt Hemuli saa kaikessa rauhassa rakastaa hiljaisuutta ja oppia kaipaamaan myös elämän ääniä.

Hiukan harmittaa, että en lukenut viimeistä kertomusta jo joulun pyhinä, sillä Kuusi olisi sopinut täydellisesti noihin päiviin. Talviuniaan nukkuva muumiperhe herätetään, sillä joulu on tulossa ja vielä on valtavan paljon tekemistä, kova kiire ja tietysti stressi. Muumit eivät tiedä, mikä tai kuka joulu on, mutta jotakin pelottavaa sen täytyy olla. Kasvavan pelon vallassa he haalivat joulukuusen ja koristelevat sen ohimennen kuultujen ohjeiden mukaan. Myös ruokaa laitetaan joulua varten ja sitten kokoonnutaan kuistin pöydän alle jännittämään. Muumien näkökulma jouluun - tai lähinnä sen valmisteluun - tekee hyvää, mikäli omat touhut alkavat mennä hössöttämisen ja panikoimisen puolelle.

Näkymätön lapsi oli kerta kaikkisen ihana kirja. Monipuolinen, laadukas ja taatusti sopiva kaiken ikäisille sukupuoleen katsomatta. Tästä on oikein hyvä jatkaa (uudelleen) tutustumista Tove Janssonin kirjoihin ja Toven juhlavuoden viettäminen.

7 kommenttia:

  1. Muistaakseni tässä oli minun makuuni eritasoisia kertomuksia. Pidin minäkin eniten tuosta huvipuisto-hemulista. Näkymätön lapsi oli aika lyhyt tarina, kun oli omien lasten kanssa tullut katseltua niin monesti sitä japanilaisena animaationa.

    VastaaPoista
  2. Hauska kun kirjoitit tästä; Näkymätön lapsi on Muumipapan urotöiden ohella ainoa Janssonin muumikirja, jota en ole lukenut (kokonaan). Siis muistaakseni... Osan novelleista, esim. juuri jouluisen Kuusen, olen lukenut, mutta luullakseni en tosiaan kaikkia. Papan urotöistäkään en ole varma, mutta joka tapauksessa aion aloittaa joko siitä tai Näkymättömästä lapsesta muumiromaanien uudelleenlukemisen, kunhan alesta tilaamani kirjat saapuvat luokseni :)

    VastaaPoista
  3. Munkin lemppari oli "Hemuli, joka rakasti hiljaisuutta"! :-D Ja sitten se alussa ollut tahmatassu-juttu (olikohan sen nimi "Kamala tarina" tms.?) Ja sitten tietysti se Sedrik-tarina oli ihana! <3 Tää on niitä muumi-kirjoja, joita olen lukenut yhä uudelleen ja uudelleen.

    VastaaPoista
  4. Minulle tämä on yksi suosikkimuumi! Vilijonkka on <3

    VastaaPoista
  5. Ketjukolaaja, Minä en huomannut tarinoissa mitään erikoisia tasoeroja, mutta Näkymätön lapsi on tosiaan paljon lyhyempi kuin tv-sarjan perusteella kuvittelin.

    Maria, Minä en ole lukenut aiemmin (muistaakseni) muita muumikirjoja kuin Marraskuun ja Pyrstötähden. Ja Vaarallisen juhannuksen. Joten näiden lukeminen on erikoisen ihanaa. :) Olit fiksu kun maltoit odottaa alennusmyyntejä, minä kiirehdin hankkimaan puuttuvat osat jo ennen joulua.

    Reeta, Hemuli-tarina onkin aivan ihana, joten kyllä siinä riittääkin tykättävää kaikille :) Ja tuo Kamala tarina oli myös herttainen - kuten kaikki muutkin.

    Katri, Oi kyllä, Vilijonkka oli tässä sympaattinen! Yleensä hän on lähinnä rasittava hahmo.

    VastaaPoista
  6. Tämä kirja on paitsi minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä, myös todella ihana kokoelma. Kuusi-tarina oli ihana lukea jouluna (vuosi sitten) tyttöjen kanssa. Jos pitäisi äkkiseltään valita "paras" tarina se olisi varmaankin Hemuli-tarina.

    VastaaPoista
  7. Villasukka, Ymmärrän hyvin, että tämä kirja voi helposti muodostua todella tärkeäksi - monestakin syystä. Oikein innolla odotan, että joskus luen näitä tarinoita uudestaan. :)

    VastaaPoista