Art Spiegelman: Maus
I. Selviytyjän tarina
II. Ja täällä vaikeudet alkoivat
(Maus - A Survivor's Tale
I: My Father Bleeds History
II: And Here My Troubles Began)
WSOY 2003, 159s. + 136s.
Suom. Jukka Snell
Toisesta maailmansodasta on kirjoitettu paljon faktaa ja fiktiota ja välillä erehtyykin luulemaan kuulleensa jo kaiken mahdollisen. Sitten sitä näkee kirjastossa sarjakuvan, josta on lukenut monia liki mykistyneitä tekstejä ja päättää lukaista vielä tämän yhden selviytyjän tarinan.
Lukiessa ei voi muuta kuin järkyttyä jälleen kerran: näinkö järjetöntä se touhu todella oli? Näin raakaa ja julmaa?
Art Spiegelmanin molemmat vanhemmat selvisivät hengissä keskitysleireiltä. Äiti teki itsemurhan vuonna 1968 ja isän uusi avioliitto on ankea. Isän ja pojan suhde ei sekään ole helpoin mahdollinen. Spiegelman halusi koota isänsä kokemuksista sarjakuvaromaanin, jonka tekemiseen kului 13 vuotta. Tarina eteneekin kahdessa aikatasossa: sotavuosissa sekä "nykyhetkessä", vuosissa 1978-1991. Isän haastatteluhetket ovat raskaita niin isälle kuin pojallekin. Isä kaipaa valtavasti edesmennyttä vaimoaan ja pientä poikaansa, eikä haluaisi palauttaa mieleensä kaikkia sodan kauheuksia. Isä kiukuttelee ja määräilee, vaatii ja on hankala. Hän on myös pihi, kuin paraskin ahneen juutalaismiehen karikatyyri.
Spiegelman on piirtänyt juutalaiset hiiriksi, natsit kissoiksi ja puolalaiset sioiksi. Kun juutalaiset naamioituvat, he pistävät kasvoilleen sika-naamarit.
Maus I & II on väkevä sarjakuva, jota ei voi kevyesti lukaista vaan joka vaatii oman aikansa. Käännöksen kanssa tuskailin aluksi, sillä jostakin syystä isän muisteluosuuksissa toistuu sama kielioppivirhe: "minä kurkistin hänen komeroon", "poliisi oli käynyt hänen luona" jne. En tiedä onko alkuperäisessäkin tekstissä käytetty isän puheessa jotakin tiettyä murretta tai muuta, vai mikä tämän kankean kielivalinnan takana on, mutta siihen totuttelu vei oman aikansa.
---
Tällä kirjalla osallistun Suketuksen Ihminen sodassa -haasteeseen.
Tämä oli minusta ihan hurjan hieno. Järkyttävä mutta hieno.
VastaaPoistaKielioppivirheet ovat Mausissa todennäköisesti ihan tarkoituksellisia. Paitsi että Vladekin rikkoutunu kieli osoittaa hänen olevan maahanmuuttaja eli ei englantia äidinkielenään puhuva, sen voi nähdä tuovan esiin myös kuinka holokaustia ei voi kertoa tai kielellistää oikein. Traumaattinen kokemus on kielen ja varsinkin englannin, joka ei ole Vladekin äidinkieli, tavoittamattomissa. Lukijan kokemus kielen virheellisyydestä ja siten vieraudesta alleviivaa Vladekin holokausti-todistuksen tai traumapuheen vierautta lukijalle, joka ei ole holokaustia kokenut ja jolla siten ei ole todellista pääsyä traumaattiseen kokemukseen.
VastaaPoistaTaisin hieman innostua tästä kieliasiasta, mutta Mausista on tehty kirjallisuustieteissä todella mielenkiintoisia tulkintoja. Tästä kieliasiasta esimerkiksi tämä artikkeli on mielestäni hyvä: http://producer.csi.edu/cdraney/2013/278/resources/rosen_language-of-survival.pdf
Hieno sarjakuva kyllä, erityisesti siinä että menee myös keskitysleirikertomuksen ulkopuolelle nykyhetkeen ja Artin ja isän suhteeseen. Toisaalla ihasteltiin vähän aikaa sitten kakkosalbumin alkua jossa Art käsittelee ensimmäisen osan saamaa suosiota ja ristiriitaisia tunteitaan ja dekonstruoi tehokkaasti oman työnsä keskellä tätä kaksoisnidettä...
VastaaPoistaMutta joo, Artin isä puhuu siis alunperinkin ulkomaalaisen kankeaa "broken English"ia
Komppaan muita kielen suhteen, eli tarkoituksellista oli. Käy ilmi ehkä paremmin alkuperäiskielellä. Luin tämän vähän aikaa sitten ja tarina vaikutti minuunkin aika vahvasti. Erityisesti juuri toiseen sukupolveen vuotavat traumat, Artin ongelmallinen suhde isäänsä sekä eläinhahmojen kautta ihmisyyden pohtiminen. Tiukan paikan tullen vangithan eivät olleet lojaaleja toisilleen huolimatta siitä, että olivat kaikki "hiiriä".
VastaaPoistaMinullakin pisti silmään tuo kieli, ehkä se ei olisi niin häirinnyt jos olisin etukäteen jostain lukenut sen olevan tarkoituksellista.
VastaaPoistaMinulle Maus ei ollut niin suuri lukuelämys kuin etukäteen odotin, en tiedä etäännyttikö piirretty muoto minut vai mikä. Osa hahmoista jäi jotenkin persoonattomiksi. Olisin varmasti kokenut kirjan vahvemmin nuorempana.
Norkku, Minustakin tämä oli hieno. Ja järkyttävä. Jotenkin sitä kuvittelee turtuneensa näihinkin tarinoihin, mutta onneksi ei kuitenkaan.
VastaaPoistaessielina, kiitos mielenkiintoisesta teoriatiedosta! :) Päättelin tosiaan itsekin, että kielen täytyy olla tarkoituksella "viallista", kun huomasin virheiden toistuvan vain isän puheessa. Silti se aluksi häiritsi.
hdcanis, Mahtaakohan Spiegelman kirjoittaa jossain vaiheessa oman tarinansa? Toisen osan alussa hän tosiaan kuvaa itsensä kutistuvana hiirenä kaiken mediahuomion ristitulessa. Onnistunut ratkaisu sekin.
Suvi, Yksi riipivimmistä kohdista oli minusta se, kun Artille selvisi ettei äidin päiväkirjoja enää ole. Voi kuvitella sen tuskan ja turhautumisenkin.
Villasukka, Samoin minäkin ajattelen: jos olisin tiennyt alunperinkin kielen kankeuden olevan tarkoituksellista, en ehkä olisi siihen kiinnittänyt huomiota samalla tavalla. Minä olisin mielelläni tutustunut paremmin isän uuteen vaimoon! Kävi sääliksi, miten surkeasti häntä kohdeltiin.