Grace

Grace Coddington ja Michael Roberts: Grace - Elämäni muodin maailmassa

(Grace: A Memoir, 2012)

Nemo 2013, 341s.

Suom. Sini Linteri

Kirjabingossa oli kohta "Kannen perusteella valittu" ja siinäpä syy tämän kirjan lukemiseen. Olin ihastunut vinkeän oranssiin väriin ensisilmäyksellä ja koska kirjan pikapläräys väläytti myös hienoja muotikuvia, päätin tutustua kirjaan tarkemmin.

Grace Coddingtonin nimi ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Kirjan alaotsikon ansiosta päättelin sentään sen verran, että nainen on ilmeisesti tehnyt uraa muodin parissa. Coddington aloitti uransa mallina, mutta siirtyi sitten Vogue-lehden toimittajaksi. Myöhemmin ura vei New Yorkiin Calvin Kleinille ja sen jälkeen Amerikan Vogueen.

Pidin kirjassa eniten valokuvista, joita olisin mielelläni katsellut enemmänkin. Tekstin osalta kiinnostavinta oli lukea Gracen lapsuudesta ja uran aivan alkuvaiheista. Mitä tunnetumpi Gracesta tuli, sitä vähemmän jaksoin kiinnostua. Kuuluisuuksia ja heidän ansioitaan sekä suhdekiemuroita viljeltiin turhan korostetusti, asenteella jolla ilmeisesti haluttiin korostaa sitä kuinka Grace itse oli yksi noista kuuluisuuksista. Ylipäätään minä-kertojan, eli Gracen, asenne ärsytti minua valtavasti. Esimerkiksi Twiggystä Coddington kirjoittaa näin:

"Myöhemmin sain tietää, että uusi hulvaton silmämeikkini oli nimeltään "twiglets" ja että se luettiin nuoren birttimallin, Twiggyn, ansioksi. Noh, kunnia kuuluisi kyllä minulle. Todennäköisesti meikkasin niin jo ennen kuin Twiggy syntyi."

Jos tämä meikkaustapa oli ollut Gracen käytössä jo ennen Twiggyn syntymää, miksi kutsua sitä uudeksi ja hulvattomaksi? Muutama muukin vastaava "minä sen keksin, ei tuo" -kohtaus kirjaan mahtui.

Vaikka Grace kertoo työuransa lisäksi myös yksityiselämästään, tunteita tekstissä ei paljoa esiinny. 26-vuotiaana Grace oli auto-onnettomuudessa, jossa hänen vasen silmäluomensa irtosi. Tästä vammautumisesta ja sen seurauksista työllistymiseen kerrottiin yksityiskohtaisesti, mutta seuraavana päivänä tapahtuneesta keskenmenosta (seitsemännellä kuulla) mainitaan vain parilla lauseella. Keskenmeno on yksi Gracen elämän traumaattisimmista kokemuksista, mutta tapa jolla asia jätetään käsittelemättä antaa kuvan tunnekylmästä ihmisestä. Tunteiden puuttuminen piti Gracen etäällä ja teki lukemisesta nihkeää.

Lukemista ei helpottanut suomennoksen (tai oikoluvun) taso. Luvattoman usein tuli vastaan lauseita, jotka piti lukea pariin kertaan ymmärtääkseen, mitä yritetään sanoa. Tällaiset hölmöt lauseet olivat erityisen yleisiä: "Kun Mary Quantin tyyli levisi ja hameet lyhenivät lyhenemistään, kunnes ne olivat pelkkiä roiskeläppiä."

Grace - Elämäni muodin maailmassa olisi varmasti jäänyt lukematta jos en olisi ihastunut kanteen. Jos osaisin jättää kirjoja kesken, en todellakaan olisi sinnitellyt reilua kolmeasataa sivua edes näin runsaasti kuvitettua isofonttista tekstiä.

Minulle tämä oli huono kirja, mutta voisin kuvitella että muotimaailmasta ja erityisesti Grace Coddingtonista kiinnostuneet saavat kirjasta irti paljon enemmän kuin minä.