Diana Gabaldon: Luiden kaiku
(An Echo in the Bone, 2009)
Gummerus 2010, 1183s.
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja on ollut minulle mieluista viihdettä: aikamatkustusta, rakkautta, skotteja ja vaikka mitä jännää sulavasti luettavassa muodossa. Sarjan kahdeksas kirja ilmestyy suomeksi lokakuussa ja sitä ennen halusin saada luettua tämän edellisen, Luiden kaiun, joka on odottanut hyllyssä kiltisti lähes neljän vuoden ajan.
Heti alkuun on todettava kirjan olleen valtava pettymys. Sen sijaan, että tarina olisi vienyt minut mukanaan, sivut olisivat kääntyilleet kuin huomaamatta ja olisin saanut elää tunteella mukana Jamien ja Clairen elämässä, pitkästyin ja turhauduin. En todellakaan muistanut edellisten kirjojen tapahtumia niin hyvin, kuin kirjailija olettaa lukijan muistavan, joten kesti ihan hirveän kauan oppia uudelleen kuka kukin onkaan ja miten he liittyvät Jamieen ja Claireen - jos nyt ylipäätään liittyivät. Kun 350 sivun jälkeenkään tarina ei ollut lähtenyt käyntiin, jätin kirjan tauolle ja luin pari muuta kirjaa välissä.
Viimein jatkoin lukemista ja sinnikkyyttä vaadittiin kyllä todella paljon. Gabaldon on niin syvällä luomassaan maailmassa, ettei hän osaa päästää kenestäkään irti. Jokaisesta sivuhenkilöstä tuntuu kehittyvän uusi päähenkilö vanhojen (jo turhankin lukuisien) rinnalle, eikä monien päällekkäisten "juonten" kuljettaminen kulkenut tässä
Luiden kaiussa se aiemmista kirjoista tuttu tapahtumien tempo käynnistyy vasta tuolla sivulla 890 ja vain parisataa viimeistä sivua veivät mukanaan. Mutta se ei todellakaan pelastanut puuduttavan tylsää kirjaa. Kun "kaikki" tapahtuu parinsadan sivun aikana, ei mihinkään perehdytä tarpeeksi vaan lukija pääsee lukemaan vain välähdyksen sieltä täältä. Esimerkiksi Iania isketään kirveellä tappelussa ja vasta parinkymmenen sivun jälkeen selviää, että Claire on hoitanut Ianin kuntoon. Ja aiemmin samassa kirjassa on kuvattu pikkutarkasti monen monta hampaanpoistoa, amputaatiota ynnä muuta vastaavaa, joilla ei ole ollut tarinan kannalta mitään erityisempää merkitystä! Tyhmää! Keskity, Gabaldon, Keskity!!
Luiden kaiku oli minulle armoton pettymys. Minulle on vähän lupailtu, että se syksyllä ilmestyvä on parempi, joten aion sen ilman muuta lukea. Odotukset eivät kuitenkaan ole juuri nyt järin korkealla.
Olen tästä valitettavan samaa mieltä kanssasi. Gabaldonin Muukalainen on ollut minulle jo vuosien ajan sellainen The Kirja, johon palaan aina kun haluan nauttia hyvästä viihteestä. Mutta jotenkin todella harmi, että nämä jatko-osat, melkeinpä sanoisin että kolmannen kirjan jälkeen tarina on menettänyt hohtonsa ja alkanut polkea paikallaan.
VastaaPoistaOlen netissä lueskellut muitakin vastaavia mielipiteitä, vaikuttaa siltä, että moni lukija toivoisi Gabaldonin päättävän kirjasarjansa seuraavaan osaan niin että langat solmiutuvat yhteen ja loppu on kirjasarjan arvoinen. Näitä yli tuhatsivuisia tiiliskivä ei oikein viitsisi lukea, jos ei voi olla varma siitä että saa rahoilleen ja ajalleen vastinetta. Jotenkin, kuten sanoitkin, tuntuu siltä, että Gabaldon on liian syvällä omassa maailmassaan eikä kykene enää kirjoittamaan muuta. Vaikka lahjoja hänellä varmasti olisi luoda kokonaan uusi tarina, uusilla hahmoilla...
Ahmu, Sepä se, sarja ansaitsisi jo arvoisensa päätöksen! Luulin jo sitä edellistä, kuudetta osaa, sarjan viimeiseksi… Minullekin sarjan alkupään kirjat ovat jääneet mieleen erityisen hyvinä, vaikka en olekaan lukenut uudestaan kuin kaksi ensimmäistä kirjaa.
PoistaOnhan Gabaldon tehnyt jo erillisen spin off-sarjan Lordi Greylle, joten siinä mielessä näyttää, ettei hänellä ole aikeita irrottautua näistä ihmisistä. Mutta jos on pakko jatkaa ja jatkaa, niin eikö voisi saman tien purkaa näitä tiiliskiviä pienempiin, eri henkilöihin keskittyviin osiin? (Vähän kuin Kiekkomaailma, jonka kirjoja voi lukea yksittäisinä tai useina sarjoina tai yhtenä valtaisana kokonaisuutena.) Gabaldonilla on kertojanlahjoja, mutta tämä kirja on kyllä melkoinen rimanalitus. :/
Minulla on tämä sarja vielä kokonaan kokematta. Muukalainen olisi kiva ehtiä ainakin aloittaa tämän vuoden puolella. Se löytyy omasta hyllystä ja muut sitten kirjastosta. :) Sääli ettei koko sarja ole samantasoinen. Kaverini luki tästä aikoinaan neljä osaa ja kyllästyi. Nyt en oikein tiedä, että mitä odottaa.
VastaaPoistaMari, Suosittelen sarjan alkupäätä erittäin lämpimästi. Tykkäsin kyllä vielä siitä tätä edeltävästä (Lumen ja tuhkan maa?), mutta Luiden kaiku ei vastannut odotuksia lainkaan. Nuorin siskoni jätti myös sarjan kesken, mikä oli luultavasti ihan hyvä päätös, sillä tämmöinen tason lasku pilaa helposti niiden hyvienkin osien muiston.
PoistaOlen sarjasta lukenut ensimmäisen osan, ja se oli hyvää historiallista viihdettä. Toisen osan ajattelin lukaista syksyn aikana, mutta saapa nähdä jääkö sarja sitten siihen... ainakaan tämä Luiden kaiku ei oikein kuulosta siltä, että tänne asti kannattaisi kahlata tätä sarjaa. :)
VastaaPoistaMarika, Kyllä näin väittäisin, että tämän osan voisi vaikka hypätä yli. Tai lukea vain viimeiset parisataa sivua. Aiemmat kirjat ovat olleen minulle todella hyvää viihdykettä ja joutuisaa luettavaa, mutta Luiden kaiku oli todellakin äärettömän työläs.
PoistaEn olisi uskonut, että tuo jatkuu ja jatkuu. En ole vielä päättänyt jatkanko enää lukemista. Niin valtavan paksujakin.
VastaaPoistaUlla, Mihin asti olet sarjaa lukenut? Minä olen tosi huono jättämään kirjoja kesken ja sama pätee sarjoihinkin, joten siksi uskollisesti lukenen näitäkin vielä parinkymmenen vuoden päästäkin - sillä Gabaldon ei varmaankaan malta sarjaa lopettaa...
PoistaEn enää edes muista, mitä kaikkea (sälää) tämä kirja sisälsi, mutta muistan että se tosiaan tuntui liian rönsyilevältä ja sisälsi liikaa kaikkea! Valitettavasti täytyy sanoa, että sarjan alkupään kirjoilla ja tällä viimeisimmällä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Gabaldon saisi todella keskittyä Jaimieen, Claireen ja heidän perheenjäseniinsä.
VastaaPoistaMutta en napinastani huolimatta millään malttaisi odottaa, että pääsen lukemaan seuraavan osan :D
Villasukka, minä pidin yllättävänkin paljon siitä "rönsy-kokoelmasta", mutta onhan näissä paksukaisissakin jo ihan tarpeeksi monta rinnakkaisjuonta. Pahoin pelkään, että Jamie ja Claire hiipuvat taustalle ja lopulta kuolevat pois, mutta sarja jatkuu muiden hahmojen voimalla - ja kirjailijan jääräpäisyydellä. Vähän kuin Kauniit ja rohkeat tai joku muu ikuisuuden venynyt tv-sarja.
PoistaMaarit, Henkilöiden määrä on tosiaan kasvanut tasaisesti sarjan edetessä, mielestäni ihan turhaan. Tämä Luiden kaiku jäi oikein piikkinä lihaan, niin paljon ärsyttää vieläkin kehno sisältö.
VastaaPoistaTv-sarjaa olen odottanut kauan, mutta vähän jännittää muistanko kuitenkaan katsoa sitä ollenkaan. :)