Marian Keyes: Peiton alla. Tarinoita kirjailijaelämästä
(Under the Duvet, 2001)
Tammi 2012, 254s.
Suom. Liisa Laaksonen
Kesäinen lukujumitukseni on johtunut joko upeista ilmoista, jotka eivät motivoi sisällä kököttämiseen (ulkona lapset eivät pysy niin kätevästi rajatulla alueella, kuin sisätiloissa) tai siitä, että olen valinnut luettavakseni kehnoja kirjoja.
Marian Keyesin Peiton alla vaikutti sopivan rempseältä ja kevyeltä luettavalta helteen pehmentämille aivoille, mutta sisältö ei sitten ollutkaan järin viihdyttävää. Lyhyet kolumnit ja pakinat olivat kyllä aiheiltaan enimmäkseen kivoja, mutta lupaavastikin alkaneiden juttujen loppurutistukset tuntuivat aivan liian usein väkisin väännetyiltä ja lässähtäviltä.
Osa jutuista kärsi selvästi vanhentumisesta. Vuosituhannenvaihteen Y2K-mietteet tuntuvat jo nyt hyvin kaukaisilta, eikä niistä oikein jaksanut kiinnostua. En tiedä, onko käännös vaikuttanut teksteihin huumoriasyövästi, mutta aion testata sen joskus lukemalla Keyesin Further Under the Duvet:n.
Peiton alaiset jutut eivät siis saaneet nauramaan, eivätkä liiemmin viihtymäänkään. Sen sijaan, että juttujen loppuhuipennukset olisivat ansainneet taustalleen kipakan pada-pum! -rummun, näihin sopisi paremmin sellainen surumielinen wah-wah-waah -trumpetti.
Minäkin koetin lukea tätä joskus taannoin - aiheensa puolesta vaikutti innostavalta ja ajattelin että tietty kepeys tekisi välillä hyvää. Vaan ei, kesken jäi!
VastaaPoistaKatja, Voi helpotus! Pelkäsin jo menettäneeni täysin jonkun lukijaominaisuuteni, kun en kerta kaikkiaan onnistunut tykkäämään tästä. Ehkä vika oli sittenkin enemmän kirjassa.
Poista