Jani Kaaro: Evoluutio
Avain 2011, 64s.
Kuvitus: Väinö Heinonen
Tämän kirjan ostin esikoiselle syntymäpäivälahjaksi pari vuotta sitten. Olemme kirjaa kyllä selailleet yhdessä ja erikseen, mutta vasta nyt luimme sen kannesta kanteen välillä keskustellen kirjan herättämistä ajatuksista.
Minulle evoluutio on itsestäänselvyys. Vaikka kävin lapsena pyhäkoulussa, olen nähnyt maapallon synnyn ja kehityksen evoluutioteorian mukaisena. Olen mielestäni puhunut siitä lapsillekin monesti, mutta nähtävästi lapset ovat kuulleet enemmän (taantuneen) kristillisen näkemyksen mukaisia mielipiteitä. Sinä päivänä, kun pian 8 vuotta täyttävä esikoinen tuli kertomaan, että "X sanoi, ettei ihmiset ole kehittyny apinoista. Ei se ole ollenkaan totta" pistin kesken olleen iltasatukirjan tauolle ja aloitin Evoluution lukemisen.
Tämä kirja evoluutiosta on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa keskitytään puhumaan evoluutiosta, toisessa osassa tartutaan geeneihin, kolmannessa käydään läpi elämän syntyä maapallolla ja viimeiseksi käsitellään ihmislajin syntyä. Periaatteessa kerronnan taustalla kulkee nuoren Charles Darwinin tarina, mutta käytännössä taustatarinaa ei juurikaan lukiessa huomaa. Evoluutio on aiheena sellainen, että sitä on melko mahdotonta käsitellä ilman erikoissanastoa. Lapset tarttuivat vaativiin sanoihin ja latinankielisiin nimiin yllättävän vähän, mutta ääneen lukeminen kyllä tökkäsi ja takelteli vaativimpien sanojen kohdalla.
Evoluutio on kirjoitettu asiallisen neutraalisti. Ensimmäisessä osassa kerrotaan muutamia myyttejä maailman synnystä, myös kristillinen näkemys Jumalan luomistyöstä. Kaaro ei kuitenkaan takerru uskonnollisiin näkemyksiin missään vaiheessa, vaan sulavasti sivuuttaa ne kipeimmät näkemyserot pienellä huomautuksella. Väinö Heinosen kuvitus on hauskaa ja keventää vaikeaa aihetta. En usko, että lapset olisivat ilman onnistunutta kuvitusta malttaneet edes kuunnella kirjaa näin keskittyneesti. En tiedä, kuinka paljon tästä kirjasta jäi lapsille mieleen esimerkiksi geeneistä, mutta ainakin ihmisen kehityksestä ilmeisesti paljonkin.
Tästä aiheesta olisi kivaa lukea lapsille enemmänkin, mutta ilmeisesti kuvakirjoja ei evoluutiosta tai ihmislajin kehityksestä ole juurikaan tehty. Vinkkejä lapsille sopivista evoluutiokirjoista ilolla vastaanotetaan!
Tämä kirja pitäisi ehdottomasti lainata kirjastosta! Varsinkin kuopus todennäköisesti pitäisi tästä kovasti ja toisi hänen omiin maailmansyntypohdintoihinsa lisätietoa.
VastaaPoistaVillasukka, Kyllä kannattaa lainata! Asiaa on paljon ja termit paikoin lapselle haastavia, mutta hyvin kirjoitettu ja kuvitettu. :)
PoistaKannattaa lukea myös professori Matti Leisolan uusin kirja "Evoluutiouskon ihmemaassa". On muuten silmiä avaavaa. Itse olin taipuvainen pitämään noita "olemme tulleet apinoista ja ihan itsestään maapallolle" juttuja jonkinlaisina tieteen faktoina. Siihen asti,kunnes aloin ottaa asioista selvää ja huomasin että kyse on ateismista. Esim. Darwinin "Lajien synty" oli pettymys, teorioita rakennetaan arvailujen ja olettamusten päälle. Ja arvailuista tehdään aivan mielikuvituksellisia teorioita, ja teoriat alkavat jossain kohtaa muuttua faktoiksi. Ilman päteviä todisteita. Tuohon Leisolaan kannattaa tutustua, mies on 40 vuotta tutkiskellut jo työnsä kauttakin näitä asioita. Hyvin kuvaavaa on ettei ns. telaketjudarwinistit uskalla lähteä väittelemään Leisolan kanssa. Leisola on ollut valmis lähtemään mutta Valtaojat sun muut eivät uskalla. Nykyisten todisteiden valossa ja sen mitä olen maalikkona saanut selvää evoluutiosta olen sitä mieltä että maailma ei ole voinut syntyä itsestään, ilman "kelloseppää". En usko siihen että kylmä, ei-ajatteleva aine, olisi itsestään alkanut luoda ja synnyttänyt lopuksi ajattelevan olennon. Ajatuskin on naurettava. Pidän sellaista tarinaa kyllä ateistien toiveajatteluna.
VastaaPoistaFaktoja on vähän, kiitos kommentistasi ja lukuvinkistä! Minä en pidä itseäni ateistina, mutta en todellakaan usko, että ihminen olisi plumpsahtanut maapallolle "valmiina", yhdessä päivässä.
PoistaYmmärrän silti (jollain tasolla), miksi evoluutio voi jonkun mielestä olla puppua. Yritin löytää tähän netin syövereistä yhtä pilakuvaa, jossa ihmiset hämmästelevät lumiukon ääressä ja toteavat jotenkin sinne päin, että "ei sitä kukaan tehnyt, lumihiutaleet vain sattuivat laskeutumaan noin!".
Kannattaa tutustua paleontologiaan. Fossiilit eivät tue ihmisen asteittaista kehitystä, paitsi jonkun Richard Dawkinsin toiveunissa. Täytyy tähän vielä todeta, että näin "lavealla tiellä" vaeltaneena en pitäisi kovinkaan järkyttävänä, jos huomenna joku löisi faktat pöytään siitä, että Jumalaa ei ole olemassa. Minä voisin päästä silloin vähemmällä. Vaan kun nuo evoluutiot ja kehitysopit sisältävät niin vähän faktaa ja niin paljon olettamuksia, arvailuja ja suoranaista toiveajattelua. Kyse on maailmankatsomuksesta. Richard Dawkinskin kiertää maailmaa saarnaamassa evoluution ihanuudesta ja uskontojen turmiollisuudesta. Ja miehen kirjat ovat täynnänsä uskovaisten halveksuntaa ja omia mielipiteitä. Siis mielipiteitä tiedemiehen kirjassa. Viimeistään tuo Dawkinsin lukeminen, jota ateistityökaverini suositteli, avasi silmäni siitä, että evoluutiossa on paljolti kyse maailmankatsomuksesta eikä tieteestä. Jos evoluutio olisi kylmästi todistettavissa, niin Dawkins jos kuka olisi kerännyt kaikki todisteet kirjoihinsa. Niin kova on miehen sota uskovaisia vastaan. Ja kun ei ole todisteita, niin mies joutuu turvautumaan halpahintaiseen pilkkaamiseen, mikä on outoa tiedemieheltä ja biologilta. No uskottavuutensahan sillä menettää. Ja loppuun totean, että evoluutioteorioissa on tietysti totta joukossa, eihän siihen muuten uskottaisi yhtään. Minä en vain jaksa uskoa, näillä todisteilla, siihen että olisimme tulleet apinoista ja alun alkaen kehittyneet kylmästä aineesta, ilman ohjausta. Jos haluaa "satuihin" uskoa niin pidän raamatun "satuja" uskottavimpina. Koska jotain ihmeenomaistahan on täytynyt tapahtua silloin, kun maailmaa on alettu valamaan, siitä on varmaan Dawkinskin samaa mieltä :)
Poista