John Irving: Välisarjan avioliitto
(The 158 Pound Marriage, 1973)
Tammi 1984, 262s.
Suom. Kristiina Rikman
Lukeminen takkuaa edelleen. Aloitin Diana Gabaldonin Luiden kaiun, mutta kun vielä 300 sivun jälkeenkään tarina ei ollut lähtenyt käyntiin, päätin lukea jotain muuta välissä. Ajattelin, että John Irvingiin voisi aina luottaa ja lukeminen luistaisi. Ehkä olisi pitänyt valita lukemattomista Irvingeistä joku muu kuin tämä ei-niin-hyväksi useiden taholta mainittu Välisarjan avioliitto. Joko kirja oli minustakin vähän kehno tai lukuvaikeuteni ovat syvempää laatua kuin ounastelin.
Edith ja Severin Winter sekä kirjan nimettömäksi jäävä mieskertoja vaimonsa Utchin kanssa muodostavat tavallisuudesta hivenen poikkeavan nelikon. Heidän tuttavuutensa alkaa Edithin ja minä-kertojan työsuhteesta, laajenee pian perhepäivällisiin ja lasten leikkitreffeihin. Kertoja alkaa tuntea yhä suurempaa vetoa Edithin, samoin Utch Severiniin ja vähitellen päivälliset alkavatkin päättyä parinvaihtoon. Uudet panokaverit piristävät parisuhdetta tai ainakin elämää, mutta tunteiden syvetessä asiat mutkistuvat. Kenen sääntöjen mukaan tanssitaan? Kuka päättää, milloin ja miten järjestely lopetetaan? Voiko elämä palata ennalleen?
En ollut etukäteen lukenut kirjan kansiliepeitä tai muualtakaan lukenut Välisarjan avioliiton juonesta. Parinvaihtokuvio tuli yllätyksenä, vaikka Irvingiltä osaa toki odottaakin rempseitä aiheita. Tässäkin kirjassa on runsaasti Irvingille ominaisia piirteitä: on Wien, karhuja, painia, kirjailijoita, yliopistomaailmaa ja absurdeja tilanteita. Näiden tuttujen elementtien bongaaminen oli hauskaa, vaikka lukeminen muuten tökkikin. Severinistä en pitänyt ollenkaan ja muitakin hahmoja oli hirveän vaikea yrittää ymmärtää.
Välisarjan avioliitto ei tehnyt suurta vaikutusta, vaan jää muistiini kehnoimpana Irvinginä. Tässä on toki korostettava, että puhutaan Irving-asteikosta. Jos en kirjailijan perusteella olisi odottanut suuria, en olisi luultavasti pettynytkään näin paljon, vaan osannut keskittyä tarinasta nauttimiseen.
Minä pidän tästä kirjasta kovasti, mutta luulen, että johtuu avioliittoaiheesta. Sitä käsitellään aika railakkaasti, tykkäsin Irwingin juonikuvioista ja minusta jopa Severin oli vähäsen symppis. :) En ole mikään erityinen Irving-fani, hän on semmoinen keskimäärin hyvä kirjailija minulle, mutta juuri tämä kirja on erityinen suosikkini. :)
VastaaPoistaMarika, Kyllähän tämä käsittelee avioliittoa virkistävästä näkökulmasta ja hauskastikin. Silti Irvingin kirjaksi tämä oli jotenkin… kakova, jos niin voi ylipäätään kirjasta sanoa.
PoistaEi tämä minullekaan noussut parhaiden Irving-kirjojen joukkoon, mutta ihan mukiinmenevä kuitenkin :)
VastaaPoistaJassu, Mukiinmenevä on hyvin kuvaava ilmaus. Vaikka tässä kirjassa onkin periaatteessa kaikki Irvingin (mainiot) peruselementit, niin kokonaisuus jäi jotenkin vajaaksi.
PoistaTai sitten annoin ennakkokäsitysten vaikuttaa liikaa.
Minä juuri mietiskelin kirjahyllyni edessä, että minkä Irvingin seuraavaksi lukisin. Jostain syystä Irvingin kirjat ovat minulle sellaista syyslukemista ;). Tämä kiinnostaa juuri siksi, että suurin osa arvioista on sitä mieltä, ett tämä on Irvingin kehnoimpia. ;)
VastaaPoistaSanna, :D Lue ihmeessä! Olisi kiva kuulla, vaikuttavatko muiden negatiiviset kokemukset omaan lukukokemukseesi mitenkään :) (Toivottavasti eivät ainakaan huononna tarinaa…)
Poista