Tatu ja Patu, syömään!

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu, syömään!

Otava 2014, 120s.

Jostakin omituisesta syystä meillä ei ole erityisemmin perehdytty Tatun ja Patun aivoituksiin, vaikka pari kirjaa löytyy omastakin hyllystä. Lapset ovat näitä kyllä selailleet ja lueskelleet paljonkin, mutta yhdessä ei ole tullut luettua. Tämä syömiskirja oli kuitenkin niin mielettömän hauska, että Tatu ja Patu -kuvakirjoja on haettu kirjastosta (kaikki kaksi paikalla ollutta kirjaa) ja lopuista pistin varauksen. Tatu ja Patu, syömään! on hulvattoman hauska käsikirja siitä, "miten syödään, mitä syödään ja miksi syödään".

Tatu ja Patu, syömään! kertoo tosiaankin seikkaperäisesti melko lailla kaikesta syömiseen liittyvästä. Kirjasta löytyy kuvitetut ohjeet siihen, kuinka ravinto saadaan siirtymään elimistön puolelle, voileivän tekemisestä (helppo voileipä ja vaativampi versio) sekä maistelemisesta. Kirjassa on kolme hauskaa 22 kohdan listaa väärinmuistetuista hedelmien ja vihannesten nimistä, ruokailutilanteissa tehtävistä virheistä sekä hyväksytyistä syistä lykätä ruokapöytään saapumista. Kappaleiden lopuista löytyy myös monivalintakysymyksiä, joilla voi testata onko kirjassa annettu oppi mennyt perille.

Me luimme tämän iltasatuna ja se oli sekä tyhmää, että hirveän hauskaa! Tyhmää lukeminen oli ainoastaan siksi, että meitä kaikkia nauratti aina kauheasti, ettei sitä yöunia edeltävää rauhoittumista liiemmin päässyt tapahtumaan. Kirjassa on parasta ihan kaikki: humoristinen teksti, hauskat hahmot, asiasisältö ja kuvitus, joka on ilmeikkyydessään ja vähäeleisyydessään ihan mielettömän hassua.

Lasten mielestä kirjan paras osio oli Tatu "Tsyrki" Tsukkulan pinaattiletut -sarjakuva, jossa Tatu puhuu stadin slangia, joka taas oli lasten mielestä jotain käsittämättömän hölmön kuuloista murretta. Minä en kykene nimeämään yhtä tiettyä suosikkia, sillä rehellisesti pidin ihan kaikesta.

Hillittömän hauska kirja, jonka jälkeen minun on pakko haalia kaikki aikaisemmatkin Tatut ja Patut omaan hyllyyn.