Satu Waltari: Kahvila Mabillon
WSOY 1953 (4. painos), 187s.
Kuvitus: Jaakko Somersalo
Jokin aika sitten moni facebook-ystävä jakoi linkin Helsingin sanomien juttusarjaan, jossa kerrotaan mitä viisi 1950-luvun kirjaa jokaisen kannattaisi lukea. Viehätyn erilaisista listoista ja koska Satu Waltarin Kahvila Mabillon löytyy omastakin hyllystä, päätin lukaista sen.
Lukaisemiseksi ei tämän kirjan lukuprosessia voi kuitenkaan väittää. Kahvila Mabillon kertoo Satu Waltarin omista kokemuksista 1950-luvun alun Pariisissa, jonne hän oli matkustanut opiskelemaan. Opiskeluista ei kirjassa kuitenkaan kerrota, vaan ystävistä ja siitä missä ja miten milloinkin aikaa vietettiin.
Jutusteleva kerronta on sinänsä ihan leppoisaa, mutta turhauduin ihan valtavasti sisällön höttöisyyteen. Joo, tässä on kaveriporukka ja nää hengais enimmäkseen täällä kahvilassa ja välillä lorvis tuolla ja täällä ja näillä ei ois yhtään rahaa, mutta vitsit kun on kivaa kun voi hengailla tässä vaan ja blaaaaah. En edes ymmärrä, miksi tämä boheemien nuorten elämästä kertova kirjanen pääsi ärsyttämään näin valtavasti. Kateuttako? Oman nuoruuden kaipuuta?
Luulen, että lukuhetki oli tälle kirjalle aivan väärä. Olisi ollut parempi jättää kirja kesken, kuin kiukuspäissään sinnitellä loppuun asti. Minä en tätä kirjaa millekään "pakko lukea" -listalle nostaisi, mutta käväiskää lukemassa, kuinka eri tavalla Suketus on Kahvila Mabillonin kokenut ja päättäkää vasta sitten, lukeako vaiko ei.
Ei ehkä mene lukulistalle, vaikka Pariisiin voisin mennäkin :)
VastaaPoistaMai, Minulle tämä oli ihan hirveän väärä kirja, mutta jos Pariisi kiehtoo niin ehkä sinä pitäisit kirjastakin :)
PoistaVoi harmistus, ettet ollenkaan tykännyt. Minusta kun tämä oli niin symppis, aikamatka sellaiseen nuoruuteen ja aikaan, joka on itselle ihan vieras. Mutta onneksi ei kaikesta tarvitse pitää. ;)
VastaaPoistaSuketus, Muakin harmittaa, etten tykännyt. :/ Jotenkin ei vain yhtään napannut tyyli eikä sisältö.
PoistaTämä kirja on ollut lukulistallani varmaan yli viisitoista vuotta! Joskus ihan teininä lainasin Kahvila Mabillonin kirjastosta, mutta en kuitenkaan sillä erää lukenut. Joskus vielä luen, sillä tuo sinua puuduttanut opiskelijoiden Pariisin-haahuilu kuulostaa minulle ihan täydelliseltä ;D
VastaaPoistaMaria, Toivottavasti et puudu tätä lukiessa! :D Minua vähän vaivaa, että miksi tämän kirjan hengailu ärsytti niin valtavasti, kun taas hippihenkinen vanuminen viehättää valtavasti. :)
Poista