Coraline

Coraline

Alkuperäinen tarina: Neil Gaiman

Sarjakuvaksi sovittanut: P. Craig Russell

Egmont 2009, 186s.

Suom. Petri Silas

Olen lukenut joskus aikoja sitten Neil Gaimanin kirjan Coraline varjojen talossa. Tykkäsin siitä kovasti ja halusin vilkaista, millainen sarjakuva tarinasta on tehty.

Coraline muuttaa vanhempiensa kanssa asumaan asuntoon, joka on villiintyneen puutarhan ympäröimässä vanhassa ja suuressa talossa. Coralinen isä tekee töitä työhuoneessaan, eikä äitikään ehdi pitää seuraa tylsistyvälle tytölle, joka alkaa tehdä tutkimusmatkoja uudessa asunnossa. Ovia laskiessaan hän löytää lukitun oven, jonka takaa paljastuu tiiliseinä. Eräänä päivänä oven takana avautuukin synkkä käytävä, jonne Coraline astuu ja löytää oman kotinsa kopion, jossa asuvat toinen isä ja toinen äiti. He ovat muuten samanlaisia kuin Coralinen oikeat vanhemmat, mutta toisen äidin sormet ovat hiukan liian pitkät, teräväkyntiset ja liikkuvat koko ajan. Lisäksi toisilla vanhemmilla on silminään mustat napit. Kun Coraline palaa takaisin oikeaan kotiinsa, isä ja äiti ovat kadonneet. Melko pian Coraline ymmärtää heidän olevan toisen äidin vankina ja ainoa mahdollisuus pelastaa heidät on mennä takaisin synkkään käytävään.

Periaatteessa tämä sarjakuvasovitus on onnistunut hyvin. Gaimanin alkuperäisversion lukemisesta on sen verran kauan etten osaa sanoa onko tämä kuinka uskollinen versio siitä, mutta veikkaisin että hyvinkin. En kuitenkaan muista Coralinea aivan näin "vanhana" ja eleettömänä tyttönä. Vaikka sarjakuvan Coralinea jännittää ja välillä pelottaakin, se ei juurikaan näy. Oikeastaan hänessä ei näy tunteita juuri lainkaan, ei edes silloin kun hän purkaa harmiaan vanhempiinsa.

P. Craig Russellin piirrostyyli on ihan ok. Nappisilmäisistä vanhemmista olisi varmasti saanut paljon kammottavampiakin ja joissakin kuvissa kiinnitin huomiota erikoiseen viivankäyttöön. Esimerkiksi kirjan loppupuolella on lähikuva Coralinen kädestä, jossa varjostukset ja nivelten viivat on piirretty minun mielestäni vähän oudosti. Siinä missä nivelissä on (ainakin omissa käsissäni) vaakaviivoja, Coralinen niveliä korstaa pystysuuntainen siksak-kuvio, joka saa sormet näyttämään kurttuisilta ja vanhoilta. Pieni juttu, mutta tuollaiset kiinnittävät harmillisen paljon huomiota.

Coraline-sarjakuva ei ole niin hyvä, kuin millaisena kirjan muistan, mutta luettava kuitenkin.