Minä menen lääkäriin

Salla Salmela: Minä menen lääkäriin
WSOY 2023, 38s.
Kuvitus: Tiina Konttila

 

Sain siskolta vähän niinkuin synttärilahjaksi tämän hänen kuvittamansa kirjan. Salla Salmela on kirjoittanut sympaattisen tarinan Sinnasta, jonka korva kipeytyy ja on mentävä lääkäriin. Sinnaa vähän jännittää, siitäkin huolimatta, että äiti on luvannut kaiken sujuvan hyvin ja pehmokrokokin saa tulla mukaan.

Tarina on kiva ja uskon sen kiinnostavan pieniä lapsia. Sen avulla voi etukäteen käydä läpi mahdollisia tulevia lääkärireissuja ja keskustella lasta mietityttävistä jutuista.

Vaikka kirjan kuvitus ei olekaan realistinen, siinä on kuitenkin valtavan paljon tunnistettavia yksityiskohtia, joiden kautta esimerkiksi lääkärin käyttämät erilaiset välineet tulevat tutuiksi. Ja heti perään täytyy kumota tuo oma epärealistisuusmääritelmä, koska toisaalta kuvituksessa on nimenomaan realistinen meininki: Sinnan koti ei ole tip top siisti, vaan siellä näkyy arki ja elämä. 

Kirjan lopussa on hauskoja sankarikortteja, jotka voivat nekin viedä osan jännityksestä pois: kun jaksaa reippaasti odottaa vuoroaan lääkärissä, saa odottamisen sankarimerkin ja 200xp:tä! 

Vaikka omat lapseni ovatkin jo vähän kasvaneet yli Minä menen lääkäriin -kirjan kohderyhmästä, aikaisemmin tämä olisi varmasti ollut meilläkin yksi niistä uudestaan ja uudestaan luettavista kirjoista.

Autojen almanakka

Nelli Heinimo: Autojen almanakka
S&S 2023, 26s.
Kuvitus: Tiina Konttila

 

Sain siskolta tämän hänen kuvittamansa lasten runokirjan. Nelli Heinimo on sanaillut mainioita runoja, joiden päähenkilöt ovat autoja ja muita - pääasiassa - pyörällä kulkevia kulkuneuvoja. On siellä pari venettäkin kyllä.

Runot on kirjan nimen mukaisesti  jaettu vuodenkierron mukaan. Yksi aukeama vastaa yhtä kuukautta ja lisäksi kirjan aloittaa ja lopettaa uudenvuoden runo. Vuodenkierron sijaan runoissa kuitenkin käsitellään enimmäkseen aivan toisenlaisia asioita: miten hankalaa voi olla mennä mukaan uuteen porukkaan; kuinka halaamiseen on hyvä pyytää lupa; miten jotkut asiat on tehtävä hitaasti; aloittamisen hankaluutta; odottamista. Kirjaa voikin mainiosti käyttää tunnekasvatuksen tukena.

Itse en meinannut päästä tammikuuta pidemmälle, kun jo rakastuin päätä pahkaa kirjan kolmannen runon nimeen. Rekka Töpöhäntä! En meinaa kestää!

Kuvitus on ilmeikästä ja autojen sun muiden menopelien monipuolisuus mukava yllätys. Aukeamilla riittää katseltavaa ja kun malttaa tutkia kuvia kunnolla, saattaa bongata hauskoja yllätyksiä. Viivyin aika kauan hihittämässä uimarannalla hengaileville sorsille.

Pieni lastenkirjakooste

Kävi sillä lailla, että onnistuin haalimaan jostakin itselleni angiinan. Vaikka olenkin sairastanut ihmeen vähin oirein, höttöpääni jaksoi keskittyä vain lyhyisiin tarinoihin. Onneksi kirjastohyllyyn oli kasaantunut kivoja lastenkirjoja.

 

Päivi Heikkilä-Halttunen (toim.):
Häntä jäässä ja muita juttuja
Opetushallitus 2021, 264s.
Kuvitus: Tiina Konttila

Häntä jäässä ja muita juttuja on Opetushallituksen kustantama, alakoulun 3.-4. luokille suunnattu kertomuskokoelma. Tekstit ovat selkokielisiä ja aiheiltaan virkistävän vaihtelevia.

Kirjan alkupäässä on kansantarinoita. Muutama (kuten hölmöläiskertomukset) on vanhoja tuttuja, mutta sekaan mahtuu uudistettuja, vinkeitä versioita myös. Kirjan loppupuolella on kertomuksia monista eri kulttuureista.

Teksteissä käsitellään paljon kaverisuhteita ja koulumaailman juttuja, mutta mukana on myös sellaisia aiheita, joihin harvemmin törmää: yhdessä tarinassa varoitetaan (mutta ei pelotellen!) namusedistä ja -tädeistä, yhdessä kerrotaan spurguista.

Tekstit on koottu ja selkomukautettu monista lähteistä ja niiden takaa löytyy (jos oikein laskin) yhdeksän tunnettua suomalaista kirjailijaa Jukka Itkosesta Mari Möröön ja Tuula Kallioniemeen, Kreetta Onkelista Timo Parvelaan.

Kirjan on kuvittanut Tiina Konttila, ja vaikka edelleen olen näin siskona hyvin puolueellinen, niin kuvitus on tosi hyvä! Kuvista välittyy selkeästi tarinan tunnelma ja usein kuvista löytää hauskoja pieniä yksityiskohtia. Jos pitäisi valita suosikkikuva, niin se olisi sivun 188 diktaattori. :)

Tapani Bagge: Sielulinnun arvoitus
Karisto 2021, 127s.
Kuvitus: Carlos da Cruz

Apassit-sarjan viidennessä osassa Samuli, Erik, Otto, heikki, Elli ja Nelli on kutsuttu Viipuriin ratkaisemaan sielulinnun arvoitusta. Monrepos'n kartanon puistossa on tehty havaintoja valtavan suuresta, mustasta linnusta, joka on jopa hyökännyt kirjastonhoitajan kimppuun. Lapset saavat osallistua henki-istuntoon eli seanssiin, jonka aikana vaaleisiin vaatteisiin pukeutunut haamu kehottaa lapsia palaamaan kotiin mahdollisimman pian.

Sielulinnun arvoitus on vauhdikas ja uskoisin, että pienille lukijoille myös kutkuttavan jännittävä kirja. Lapset ovat esimerkiksi yön yli vartiossa hautasaarella, jolla sielulintu on nähty. He saavat varoituksia ja kaksi heitä katoaakin kesken vartiovuoron.

Minä pidin tästä ehkä eniten siksi, että luin viime vuoden puolella Marjo Kaartisen kirjan Spiritistinen istunto, joten seanssit ja meediot (temppuineen) olivat hyvässä muistissa. Lapsi, jolle nämä aiheet olivat ihan uusia, koki kirjan jotenkin hankalaksi.

Carlos da Cruzin kuvitus ansaitsee jälleen isot kehut. Upea nelivärikuvitus on tasaveroinen tarinankertoja tekstin kanssa.

Aaron Blabey: Hurja jengi
Zombikissojen hyökkäys
Into 2021, 140s.
Suom. Annukka Kolehmainen

 

Aaron Blabeyn Hurja jengi taistelee neljännessä kirjassa zombikissoja vastaan. Hullu tiedemis, Tohtori Rubert Marmeladi, on tehnyt kaikista suloisista kissoista zombeja, jotka nyt aiheuttavat suuria ongelmia. Kissat eivät pidä vedestä, mutta lankakeriä ne rakastavat ja kaulassa olevan kellon ansiosta niiden lähestymisen voi kuulla.

Aivan keskenään Hurja jengi, tai Hyvien jätkien jengi, kuten susi niin sinnikkäästi haluaa muistuttaa, ei zombikissoja ja hullua tiedemiestä vastaan pärjää, mutta onneksi apua on tarjolla.

Hurja Jengi on käytännössä isoruutuinen sarjakuva, jossa ei miljöökuvauksiin tai muihin mietteisiin pysähdytä, vaan koko ajan porhalletaan täysillä eteenpäin. Höttöpäälle vauhtia olikin vähän liikaa, mutta lasten mielestä tämä oli jälleen kerran tosi hauska ja hyvä ja kiva ja taas hauska.

Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto

Vuokko Hurme: Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto

Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto on melkeinpä pelottavan ajankohtainen kirja: eläinhoitolassa nimittäin alkaa levitä tuntematon pöpö, joka tarttuu herkästi. Onneksi hoitolaa pyörittävät lapset ovat fiksuja, eivätkä he aikaile ryhtyessään vastatoimiin. Helmi, Sisu, Eero ja Amir pukeutuvat suojavarusteisiin, kartoittavat taudin alkuperää, eristävät sairastuneet ja kehittävät tuota pikaa tehokkaan lääkkeenkin.

Tarina on oudosta taudista huolimatta mukava. Minä pidin erityisesti siitä, että teksti mukailee puhekieltä: se kun tekee kokonaisuudesta - etenkin maailman nykytilanteessa siis - kevyemmän ja helpommin lähestyttävän. Uskoisinpa jopa, että tämä kirja saattaisi hieman helpottaa korona-ahdistusta potevien lasten oloa.

Kirjan kuvitus on oivaltavaa, mukavan pehmoisen näköistä, eikä huumoriakaan puutu.

Väärä Bertta

Malin Klingenberg: Väärä Bertta
S&S 2020, 136s.
Suom. Outi Menna
Kuvitus: Tiina Konttila

Patrik ja superseniorit -sarjan kolmannessa osassa supersenioreiden olemassaolo uhkaa paljastua, kun Patrikin mummo saa yllättävän vieraan.

Halusin lukea jotakin helppoa ja hassua, joten lastenkirja oli luonteva valinta seuraavaaksi luettavaksi kirjaksi. Tämä osa saattoi jopa nousta suosikikseni, sillä väärällä Bertalla on sen verran hauska inhotuksen kohde, että minua nauratti siitä lukiessa yllättävän paljon. Pidin siitä, kuinka Irenen ja Patrikin ystävyydestä kerrotaan: Irenehän kuuluu koulun koviksiin, Patrik ei todellakaan. Kun kesä on vietetty tiiviisti yhdessä, voikin olla hankalaa - molemmille - astua takaisin kouluun ja pyristellä irti vanhoista rooleista.

Teksti on sujuvaa luettavaa, kuvitukset jälleen kerran tarinaa loistavasti tukevia.

Kivaa luettavaa lapsille

Malin Klingenberg: Irene ja setelisieppo
S&S 2019, 131s.
Kuvitus: Tiina Konttila

Patrik ja superseniorit -sarjan toisessa osassa Haba-Tero kumppaneineen päättää ryöstää pankin. Aivan oma-aloitteisesta rikoksesta ei ole kyse, vaan eräs suuremman luokan pahis, Vihtori Tyr, patistaa rosvojoukon näyttävämpien keikkojen pariin. Irene, Haba-Teron älykäs mutta ilkeä tytär, haluaisi osallistua pankkikeikkaan, mutta isä ei haluaisi kuulla puhuttavankaan moisesta. Toisaalla Patrik juhlii supersenioriystäviensä kanssa uusia kerhotiloja ja eräitä synttäreitäkin.

Irene ja setelisieppo on oikein kiva ja selkeä seikkailutarina. Runsaan kuvituksen, ison tekstin ja väljän taiton ansiosta tätä kirjaa on helppo suositella jo eka- ja tokaluokkalaisille, joilta sujuu pitkienkin tarinoiden lukeminen.

Pidän siitä, kuinka kirjan pahikset eivät ole liian pelottavia pienellekään lukijalle. Samaten ilahduin siitä, että Irene sai enemmän tilaa ja mahdollisuuden paljastaa itsestään uusiakin puolia.

------------------------------------------------------

Jo Witek & Christine Roussey: Pieni sydämeni
Nemo 2019, 24s.

Tunnetaitokirjoille on paljon kysyntää, myös tällaisille aivan pienille lukijoille suunnatuille kirjoille. Pieni sydämeni on ensinnäkin todella söpö. Toisekseen kirjan keskellä oleva, loppua kohti pienenevä sydämenmuotoinen aukko kiinnostaa lapsia automaattisesti. Bonuksena mainittakoon paksuhkot sivut, joten kirja ei aivan herkästi vaurioidu malttamattomankaan sivujenkääntelijän käsissä.

Pieneenkin sydämeen mahtuu monenlaisia tunteita, joista jokainen saa tässä kirjassa oman värinsä. Joskus pelottaa tai suututtaa, joskus olo on lempeä tai iloinen, joskus ihan vain harmittaa ilman syytä.

Minä luin tämän 7-, 11- ja 13-vuotiaille ja ihan hyvin upposi kaikkiin.

------------------------------------------------------

Yoko Tanaka: Mestarietsivä Peppunen: Kuuttoman yön jättiläinen
Nemo 2019, 88s.
Kuvitus: Masahide Fukasawa
Suom. Mayu Saaritsa

Mestarietsivä Peppunen uppoaa loistavasti pieruhuumorin ystäviin. Kirjan nimitarinassa tyhjästä ilmestyvä jättiläinen piinaa kaupunkia ja varastaa viattomilta ohikulkijoilta hienoja koruja. Lyhyemmässä seikkailussa taas etsitään kahvilaan tärkeän rasian unohtanutta asiakasta.

Tarinat ovat ihan hauskoja, mutta enemmän (ainakin omia) lapsia viihdyttävät hoksottimia vaativat etsimis- ja päättelytehtävät. Joka tapauksessa oivallista luettavaa jo ekaluokkalaisille ja nuoremmillekin.

------------------------------------------------------

Paula Harrison: Kisu ja öinen seikkailu
Aurinko Kustannus 2019, 128s.
Suom. Maarit Varpu
Kuvitus: Jenny Lovlie

Kisu ja öinen seikkailu kulkeutui kirjastosta kotiin kirjan päähenkilön nimen perusteella. Se on nimittäin sama kuin kuopuksemme lempinimi. 

Kisun äiti on supersankari, jolla on kissamaisia supervoimia. Myös Kisu haluaisi olla supersankari, mutta oikeastaan hän ei halua liikkua ulkona pimeällä. Eräänä iltana Kisun äidin lähdettyä jo työhönsä, ikkunalle ilmaantuu apua tarvitseva kissa. Yllätyksekseen Kisu ymmärtää kissan puhetta ja tuota pikaa hän onkin jo selvittämässä kaupungin kellotornista kantautuvan pelottavan äänen arvoitusta.

Kirja on lähes kauttaaltaan kuvitettu ja fontti on suurta, joten se sopii erittäin hyvin luettavaksi myös pitempiä tarinoita lukemaan opetteleville. Tarina on kaikin puolin sympaattinen ja herttainenkin, eikä lainkaan liian jännittävä.

------------------------------------------------------

Matt Haig: Totuuskeiju
Aula & Co 2019, 119s.
Suom. Sarianna Silvonen
Kuvitus: Chris Mould

Matt Haigin joulukirjat ovat olleet mieluisia sekä minulle että lapsille. Totuuskeijun ostin kirjamessuilta tuliaisiksi ja nopeasti (ja mielellään!) jokainen tämän lukikin.

Totuuskeiju on siis keiju, joka voi puhua ainoastaan totta. Jos yhtään pysähtyy pohtimaan vaikka omia puheitaan, sitä huomaa päivän aikana turvautuvansa ainakin pieneen asioiden kaunisteluun tai valkoisiin valheisiin, jos nyt ei ihan suoranaisia valheita laskettelisikaan. Pelkän toden puhuminen voi olla yllättävänkin hankala piirre, sillä useimmat eivät halua oikeasti kuulla totuuksia, vaan juuri niitä kaunisteltuja tai pehmennettyjä mielipiteitä.

Totuuskeiju kertookin siitä, kuinka Totuuskeiju joutuu hankaluuksiin totuuksia puhuessaan. Loppu on kuitenkin onnellinen, joten tämä sopii hyvin pienemmillekin kuulijoille.

Kirja nojaa vahvasti Mouldin kuvitukseen, sillä tekstiä on muihin joulukirjoihin verrattuna hyvin vähän. Sanoisin tätä eräänlaiseksi spin off -kirjaksi. Söpö kirja!

Lasten sarjisopas

Tiina Konttila: Lasten sarjisopas
S&S 2018, 100s.

Jos voisitte nähdä minut juuri nyt, näkisitte yhden leveimmistä virnistyksistä ikinä.
Olen saanut seurata sivusta, kun isosisko työsti tällaista ihan mahtavaa sarjisopasta lapsille. Hihittelin hauskoille jutuille ja olin ihan että Oooh! kun tutkin kaikkea, mitä sisko lykkäsi nenäni eteen.

Lasten sarjisopas on hauska tietokirja, jossa kyllä kerrotaan sarjakuvista ja niiden tekemisestä kaikenlaista pientä ja isoa asiaa, mutta muistutetaan samalla lukijalle, että mistään ohjeista ei tarvitse välittää, vaan jokainen saa tehdä juuri sellaista sarjakuvaa kuin itse haluaa. (Samalla logiikalla voi ajatella niin, että jos vaikka tahtoo käyttää ylipitkiä, polveilevia ja vaikeasti tajuttavia lauseita ja tehdä paljon pilkkuvirheitä, niin antaa mennä vaan.)

Sarjistietouden lisäksi kirja tarjoaa jumppaa mielikuvitukselle erilaisten vinkeiden tehtävien avulla. Lasten sarjisoppaasta löytyy esimerkiksi hahmohaaste, jossa luetellaan sata erilaista hahmoa lukijan piirrettäväksi; Supernimigeneraattori, jolla voi selvittää oman supernimensä helpommin kuin yhdelläkään facebook-testillä sekä idea-automaatti, joka auttaa silloin kun ei itse keksi mitä sarjakuvassa voisi tapahtua, kenelle ja missä.

Sarjisoppaan tehokkuuskin tuli todistetuksi, kun keskimmäinen lapsi ryhtyi heti tämän luettuaan piirtämään omaa sarjakuvaa, jossa yhdistyivät donitsiin piilotettu raha, ahne kaveri ja kakkahuumori.

Jos tuntuu siltä, että tässä nyt kirjaa kehuskelee puolueellinen henkilö, niin se on ehkä totta. Toivon silti, että tosi moni muukin lukisi tämän - ja toteaisi, että ihan aiheesta intoilin.

Sirkus Rinkeli 2: Suuri taikajahti

Tiina Konttila & Anne Muhonen:
Sirkus Rinkeli 2: Suuri taikajahti
2017, 42s.

Olen saanut seurata sivusta tämän uuden Sirkus Rinkeli -sarjakuva-albumin valmistumista sivusta, ymmärtääkseni aika lailla alusta saakka. Sain lukea tuoreeltaan käsikirjoituksen alun (joka tässä albumissa kattaa ensimmäisen sivun) ja vilkaista parin ruudun verran, miltä Rinkeli näyttää väreissä. Niin, jos nyt joku ei ehkä muista tätä ensimmäistä Rinkeli-postausta parin vuoden takaa, todettakoon tässäkin, että Tiina on minun siskoni ja siksi tällainen etukäteistirkistely oli mahdollista. Samasta syystä pääsin lukemaan Suuren taikajahdin muutamaa päivää ennen virallista ilmestymispäivää. Lukutilanne oli kaikin puolin epäihanteellinen: kirja piti lukea ihan heti sillä sekunnilla samalla kun malttamaton isosisko yritti olla seuraamatta joka ikistä ilmettäni. (Ei onnistunut.)

Onnekseni sain albumista myös ikioman kappaleen, joten sain lukea tarinan uudestaan, ilman ulkoisia paineita ja tarkkailevia silmäpareja.

Tällä kertaa tarinan keskiössä on Pitkämies, joka saa kauan odottamansa kirjeen taikurikurssinsa professorilta: Pitkämiehen on aika saada ensimmäinen taikansa! Kirjeen saapumisen jälkeen alkaa tapahtua aika kummallisia juttuja koko sirkuksen väelle ja läheisen vanhainkodin asukkaille myös.

Tykkäsin tämän seikkailun vauhdikkuudesta ja eheydestä. Tarinan juoni on selkeä ja mukavan omaperäinen. Etenkin pidän siitä, kuinka hahmoista tuli tämän albumin myötä hieman tutumpia ja oletan saman jatkuvan seuraavissa osissa. (Joita ei tietääkseni juuri nyt ole tekeillä, mutta joita toivon tulevan jossain vaiheessa.) Kuvitus on ensimmäiseen albumiin verrattuna yhtenäistynyt, mikä on ehdottomasti positiivinen juttu. Ja hei, tässä albumissa on myös sivunumerot!

Luetutin Suuren taikajahdin luonnollisesti myös omilla lapsillani ja heistä irtosi seuraavat syväluotaavat analyysit:

Aika hyvä! Hienot kuvat. Jaakko, kohta 9v.

Hauska kirja!
Hauskinta oli se [spoiler alert] kun sen piti pierasta siihen pulloon. [end of spoiler alert] Simo, 10 ja puoli vuotta

 Rinkelin kuulumisia voi seurailla heidän nettisivuillaan, www.sirkusrinkeli.fi.

Sirkus Rinkeli

Anne Muhonen & Tiina Konttila: Sirkus Rinkeli

Robustos 2015, 40s.

Hohoo, olen aloittanut tämän postauksen sen seitsemän kertaa, mutta eihän tästä meinaa tulla mitään! :D

On kuulkaa vaikea yrittää blogata sarjakuvasta, jonka toinen tekijä sattuu olemaan oma sisko. Ei sillä ettenkö olisi jo suullisesti antanut tästä palautetta moneen otteeseen, mutta jotenkin tämmöinen julkinen teksti tuntuu ihan eri asialta. No mutta, yritetään nyt vielä kerran.

Sirkus Rinkeli voi näyttää ihan tavalliselta sirkukselta, mutta enpä usko muiden sirkusten koostuvan näin omalaatuisista hahmoista. Nuorin jäsen, Eppu, on jäänyt sirkukseen vaikka hänen vanhempansa karkasivatkin kirjanpitäjiksi. Aapo-poika tutustuu Eppuun ja pääsee kurkistamaan myös sirkuksen kulissien taakse. Sirkuksessa piileskelee muuan Siiri, mutta keneltä ja miksi? Siellä täällä vilahtaa myös epämääräinen Harppuunamies, joka vastaa kovin hitaasta takaa-ajokohtauksesta.

Minusta Sirkus Rinkeli on mainio seikkailu! Se sopii oikein hyvin pienillekin lapsille, mutta viihdyttää mukavasti myös aikuista lukijaa. Sain seurata albumin syntyvaiheita alusta asti, joten hahmot olivat minulle entuudestaan tuttuja, samoin kuin juoni pääpiirteissään. Siksi minun onkin hyvin vaikea arvioida, millaisen ensivaikutelman tarina saa aikaan, kun sitä pääsee lukemaan suoraan viimeisteltynä kokonaisuutena.

Kun tekijöitä on kaksi ja kun kumpikin on osallistunut hahmojen luomiseen, näkyy se luonnollisesti lopputuloksessakin. Hahmot voi helposti jakaa kahteen ryhmään tekijänsä mukaan. Mitään varsinaista haittaa tästä ei toki ole, mutta mielestäni pari hahmoa olisi saanut olla enemmän muun joukon tyylinen. Sirkus-teemaan liittyen olisin toivonut albumiin enemmän värejä. Nyt sivut ovat pääsääntöisesti yksisävyisiä, mikä ei näytä pahalta, mutta himmentää hiukan sirkuksen loistoa. Yhden selkeän, tilastointia hankaloittavan puutteen löysin: sivunumeroiden puuttuminen! Ärsyttävää alkaa laskea sivujen määrää…

Lukukokemus oli jännittynyt, koska totta kai tuntui huikealta lukea ihan oikeaa sarjakuvaa, jonka tekemisessä sisko on ollut mukana. Paikoin huomasin juonessa muutoksia aiemmin lukemaani versioon verrattuna ja niitä piti pysähtyä erikseen makustelemaan. (Muutokset olivat kyllä tarinaa selkeyttäviä, minä vain kangistun nopeasti kaavoihin ;) )

Toivottavasti Sirkus Rinkeli saa jatkoa muodossa tai toisessa, sillä näillä hahmoilla riittää varmasti tarina jos toinenkin kerrottavaksi.