perjantai 15. elokuuta 2014

Täysi tuntiraha

Kalle Päätalo: Täysi tuntiraha
Gummerus 1974, 619s.

Iijoki-sarja näyttää paranevan osa osalta. Täysi tuntiraha eteni erikoisen jouhevasti ja lukeminen kävi vaivattomasti. Olen aiemmin moittinut sarjan kirjoja pienifonttisiksi, mutta saman kokoinen präntti tässä osassa on kuin aiemmissakin, eikä se lukemista hidastanut. Voi olla, että alan olla jo niin tottunut Päätalon tyyliin ja kieleen, että lukeminen sujuu siksi paremmin tai sitten Päätalon taidot ovat kehittyneet humisten. Jos neljäs osa on jo näin hyvä, mitenkähän sulavasti se 28 26. osa sujuu?

Huom! Teksti voi sisältää juonipaljastuksia!

Kalle haaveilee hurrauspuserosta ja uusista pyhähousuista, mutta rahat eivät kerta kaikkiaan riitä. Kunnan jauhoihin on turvauduttava edelleen, eikä piiriltä kotiutettu isä innostu työntekoon nätillä suostuttelulla sen paremmin kuin painostettunakaan. Riitu menettää suuren osan kupparin hommilla hankkimistaan roposista, kun Herkko ei mustasukkaisuutensa vuoksi päästä vaimoa minnekään ja vain harva haluaa tulla kupattavaksi äkäisen Herkon ulottuville. Elämä on yhtä ylä- ja alamäkeä oikuttelevan, luulotautisen isän armoilla. Yhtään tilannetta ei helpota Hiltu-Iikan kukkoilu kunnan jauhojen vartijana.

Kalle tekee töitä missä sitä vain on tarjolla, mutta ansiot jäävät vähäisiksi. Työreissuilla koti-ikäväinen poika joutuu pelkäämään kotiväen puolesta, mikäli isä sattuu olemaan kotosalla. Sinnikkäästi Kalle kuitenkin yrittää töitä tehdä ja vain kohtuuton puusavotta täytyy jättää kesken. Herkko-isä joutuu piirille useampaan kertaan ja kun hänet sieltä kotiutetaan toistuvasti terveen papereilla eikä työ siltikään maistu, joutuu Kallioniemen isäntä Pelson pakkotyölaitokseen. Häpeä on suuri, mutta arki helpottuu, kun pöydässä on yksi syömäri vähemmän eikä enää tarvitse pelätä isän raivokohtauksia. Äidin kasvava maha sen sijaan aiheuttaa lisää huolta ja murhetta, vihaakin. Vielä ei Herkko ole kuitenkaan saavuttanut aallonpohjaa vaan vaivaistaloonkin hänet viedään.

Kalle aloittaa rippikoulun, on Ahoniemen Keisarilla renkinä ja hevosmiehenä, pääsee poikuudestaan ja ansaitsee viimein tukkisavotassa täyden tuntirahan. Aikamiehen palkkaa suurempana onnena voi kuitenkin pitää isän varkain tervehtyvää olemusta, työhalujen palaamista. Elämä ja toimeentulo ei enää näytäkään aivan epätoivoiselta.

Luin Täyden tuntirahan muutamassa päivässä ja nautin suuresti. Päätalo osaa kertoa kipeistä asioista tyyneydellä, joka etsii vertaistaan. Huumoria ei tästäkään osasta puutu ja Kallen itsetunnon paranemista on ilo seurata. Ylipäätään tätä kirjaa lukiessa ei voi olla tuntematta ylpeyttä sinnikkäästä Kallioniemen perheestä, joka tekee kaikkensa pysyäkseen yhdessä. Perheen hajoaminen käy pelottavan lähellä, mutta siitä talon väki saa kuulla vasta paljon myöhemmin. Jälleen oivallista ajankuvaa ja rankoista käänteistään huolimatta viihdyttävää luettavaa.

7 kommenttia:

  1. Tämä taisi nousta suosikikseni tähän mennessä lukemistani neljästä osasta :) On se Kalle sisukas poika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, samoin nousi minunkin suosikikseni - mutta luulen, että tämä suosikkipaikka vaihtuu sarjan edetessä ;)

      Kalle - ja äitinsä - ovat kyllä uskomattoman sitkeitä ja sisukkaita. Hattua täytyy noustaa näin pitkänkin ajan jälkeen.

      Poista
  2. Jee, alat kohta olla yhtä pahassa koukussa kuin eräät! Mutta täytyy tarkentaa, että eihän niitä osia sentään ole kuin "vain" 26. :) (Ja minulla on pian enää kymmenen lukematta...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, Ohoh! Kiitos oikaisusta :D Ihan hetken postausta kirjoittaessa mietinkin, montakos osaa tässä olikaan, mutta en sitten muistanut asiaa tarkistaa…

      Onko blogiisi tulossa tunnelmia sarjasta lähiaikoina tai viimeisen kirjan päätyttyä? Olisi kiva kuulla, millaisia ajatuksia sarja herättää, etenkin kun olet lukenut ihailtavaan tahtiin näitä. :)

      Poista
    2. En uskalla luvata mitään blogijuttuja, enkä tiedä mitä tästä enää osaisi sanoakaan, niin kokonaisvaltainen kokemus. Yleisimmin heräävä ajatus on "pakko lukea lisää". :) Viime aikoina ei pahemmin ole tehnyt mieli lukea mitään muuta – vähän jotain runoja toisinaan, ja Knausgård kiilasi väliin, mutta muuten on ollut varsin Päätalo-painotteinen kesä. Saa nähdä miten käy, kun pääsen loppuun asti...

      Poista
  3. Jo vuonna 1968 ilmestynyt Nälkämäki on itse asiassa Iijoki-sarjan 27. tai pikemminkin 12. kirja. Siinä on kerrottu Kallen elämästä jatkosotavuosina 1941-44 nimellä Matti Lieko.

    jormanen

    VastaaPoista
  4. Eiku kesäkuusta 1942 syyskuuhun 1944.

    jormanen

    VastaaPoista