Ali Smith: Oli kerran kello nolla
(There but for the, 2011)
Otava 2013, 277s.
Suom. Kristiina Drews
Ihan tavalliset päivälliskutsut päättyvät erikoiseen, omituiseen tilanteeseen, kun yksi vieraista lukitsee itsensä vierashuoneeseen. Aamulla lattialta löytyy oven alta sujautettu viesti, mutta puhutteluun mies ei vastaa. Tarina etenee lukijaa kiusoitellen ja jokaisella kirjan kolmesta osasta on eri kertoja. Sisällöstä en halua alkuasetelmaa enempää puhua, sillä kirja on varmasti parhaimmillaan silloin, kun siitä ei tiedä etukäteen mitään.
Pidin vaihtuvista kertojista, ihmisten omalaatuisuudesta, sanailusta ja tunnistin jopa (kerrankin!) satiirin. Kirjassa oli paljon hassuja yksityiskohtia, mutta kokonaisuutena se jätti minulle häiritsevän olon. En ole ollenkaan varma, että ymmärsin lukemastani tarpeeksi. Osaisinko piirtää kirjasta juonikaavion? Enpä usko.
Oli kerran kello nolla on niitä kirjoja, jotka olisivat luultavasti parhaimmillaan alkuperäiskiellellä luettuna. Suomennos on kyllä tasokas, mutta kirjan monet sanaleikit ovat varmasti hiukan kärsineet käännöksestä. (Kop kop -vitsit ovat minusta omituisia englanniksikin, suomeksi ne eivät toimi senkään vertaa.)
Ali Smithiltä on suomennettu myös toinen kirja, Satunnainen. Minua kiinnostaisi lukea se, vaikka samaan aikaan pelkään, että en ehkä ymmärtäisi sitäkään.
Suosittelen Satunnaista, mulle se on jotenkin ollut yks tärkeitä kirjoja, jotka on teini-iässä avannut silmät sille että kaiken ei tarvi olla aina niin selkeesti alusta loppuun samaa juonta. Tää mulla oli jo kerran lainassa, mutta sitten jäi jotenkin lukematta - täytyy noutaa kirjastosta vielä uudestaan.
VastaaPoistaMinä kyllä tykkäsin tästä kirjasta. Pitää lukea tuo Satunnainenkin joskus :)!
VastaaPoistaLuin vähän aikaa sitten ensimmäisen Smithini, Hotel Worldin, jota ei tietääkseni ole suomennettu. Toisaalta vaikutuin kirjan ideasta ja kekseliäästä kielestä ja kerronnasta, mutta toisaalta ne tuntuivat jo vähän liiankin erikoisilta, vaikeilta päästä sisään. Luin kirjan englanniksi, ja voin kuvitella, että Smithin suomentaminen ei ole aivan helppoa: paljon kielellä, sanoilla, rytmillä leikittelyä.
VastaaPoistaAnna, Lisäänpäs siis Satunnaisen lukulistalle. :)
VastaaPoistableue, Minustakin tämä kirja oli hyvä, mutta en usko ymmärtäneeni siitä läheskään kaikkea. Vähän ristiriitaisen olon jätti…
Luru, Tässäkin kirjassa harrastettiin paljon sanaleikkejä ja vaikka ne oli varmasti käännetty ihan hyvin, en usko käännöksen pääsevän samalle tasolle alkuperäisten sanailujen kanssa. Joitakin asioita ei vain voi kääntää.
Tätä voisi koettaa lukea niin, että alkuperäinen ka suomennettu teksti olisivat rinnakkain. Mielenkiintoinen kirja joka tapauksessa! :)
VastaaPoistaSiis alkuperäinen JA ... suomennettu ;)
PoistaKaisa Reetta, totta, rinnakkaisluentana ei missaisi sanaleikkejäkään. Mutta ehkä tarina ei saisi lukijasta ollenkaan otetta, jos samat asiat lukisi kahteen kertaan.
VastaaPoista