David Walliams: Herra Lemu
(Mr Stink, 2009)
Tammi 2014, 256s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Kuvitus: Quentin Blake
Herra Lemu kiinnitti huomioni kahdesta syystä: sen on kuvittanut Quentin Blake ja Pikku-Britanniasta tuttua kirjoittajaa verrattiin Roald Dahliin. Rakastan Blaken kuvituksia ja Dahlin kirjoja, eikä Pikku-Britanniakaan mikään inhokkisarja ole, joten ilman muuta halusin lukea Herra Lemun.
Chloe on melko yksinäinen tyttö, jonka kotiolot ovat hyvistä puitteistaan huolimatta ankeat. Parlamenttiin pyrkivä äiti jyrää alleen kaikki, ylitäydellinen pikkusisko nauttii paremmuudestaan ja ihana iskä ei uskalla pitää puoliaan. Eräänä päivänä Chloe huomaa puiston penkillä kulkurin. Mies haisee, löyhkää ja lemuaa, mutta hänen tarinansa kiinnostaa Chloeta. Chloen käy sääliksi Herra Lemua ja hän kutsuu tämän asumaan perheen ulkovajaan. Pistävä haju leijuu nopeasti taloon asti ja salaisen vierailijan piilossa pitäminen käy hankalaksi.
Harvoin vertaukset suosittuihin kirjailijoihin pitävät paikkaansa, mutta David Walliams todella kirjoittaa kuin Dahl! Herra Lemu on ronskisti hauska, siinä on inhottavia aikuisia, fiksuja lapsia, jännittäviä ja surullisiakin käänteitä ja silti kokonaisuus pysyy hyvin hallussa. Vinkeä tarina oli lapsistakin hulvaton, vaikka kirjan loppupuolella paljastuva surullinen asia olikin aika raju.
Ihastuin kirjaan valtavasti ja odotankin malttamattomana, että myös Walliamsin muut kirjat suomennetaan. Tällaisia kirjoja ei ole missään nimessä liikaa. Suosittelen, etenkin jos Dahlin kirjat miellyttävät.
Pidin tästä kirjasta todella! Se, että tarinasta palajstui surullisempiakin tasoja, oli vain hyväksi tarinalle. Hieno kirja, eiköhän Walliamsista kuulla vielä!
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, surulliset tasot olivat tarpeen, ettei kirja ollut pelkkää hajuilla höpsöttelyä, mutta lapsista se surullinen juttu oli vähän liian synkkä. Odotan innolla muiden kirjojen suomennoksia, sillä tämä oli kerta kaikkiaan ihana. :)
VastaaPoista