Terveiset Kutturasta

Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta

Johnny Kniga 2012, 268s.

Terveiset Kutturasta on jäänyt jonnekin muistin sopukoihin blogiteksteistä, mutta kirjan sisällöstä en muistanut enää mitään. En vilkaissut edes takakantta, kun lukemisen aloitin ja jopas jouduinkin erilaiseen maailmaan.

Suomi on jakautunut kahtia: rikkaaseen Etelään ja köyhään Pohjoiseen. Kuntia on yhdistelty etelästä käsin paikallisten mielipiteitä kysymättä, palveluita karsittu. Pääkaupunki on kyllästynyt hyysäämään jatkuvasti kasvavia maalaisten virtoja ja hallituksen päätöksellä maaltamuutto onkin kielletty. Tilanne kärjistyy ja lopulta Pohjois-Suomi julistautuu itsenäiseksi. Lappilaisten joukkoja johtaa Oula, konkurssin tehnyt poromies. Hänellä on suuria visioita Pohjois-Suomen tulevaisuuden varalle, mutta ensin täytyy saada Etelän päättäjät polvilleen. Sisällissota on väistämätön.

Terveiset Kutturasta on veikeä kirja. En ole montaa Arto Paasilinnan kirjaa lukenut, mutta samantyylinen veijarimaisuus löytyy Heikkisen kirjasta. Kirjan henkilöt ovat mehukkaita persoonia. Oula on karismaattinen ja selkeää johtaja-ainesta, jonka näkemyksiä kunnioitetaan. Eteleän joukoissa taisteleva alikersantti Jesse Purola taas on niin kiihkoisa, ettei tahdo pysyä maihareissaan. Tuntemattoman sotilaan Koskela on Purolan suurin idoli, se mahtavin kaikista sotasankareista. Hersyvimmät naurut kirvoitti kuitenkin Kutturan gangsteriksi nimitelty Toni Morottaja taas fanittaa Ice Cubea, jota mahtavampaa muusikkoa ei ole koskaan ollut, eikä varmaan koskaan tulekaan.

Dystopiat eivät ole ihan ominta aluettani, mutta Kutturasta pidin. Loppua kohti kirja kyllä hieman kadotti otettaan ja loppuratkaisu tuntui hiukan hätäiseltä, mutta kokonaisuutena mainio lukukokemus. Ai niin, siviileistä olisin halunnut myös lukea! Nyt ei koko siviiliväestöstä puhuttu oikein mitään. Lähdettiinkö joukolla evakkoon vai kykittiinkö hiljaa kotona?