Elokuvankertoja

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja

(La contadora e películas, 2009)

Siltala 2012, 133s.

Suom. Terttu Virta

María Margaritan perhe, etenkin isä, rakastaa elokuvia. Mutta koska isä on halvaantunut ja äiti jättänyt viisilapsisen perheensä, ei rahaa elokuvalippuihin aina löydy. Isä keksii lähettää lapset vuorotellen katsomaan elokuvaa ja jatkossa se, joka osaa kertoa elokuvan parhaiten kotiinjääneille, saa käydä katsomassa kaikki elokuvat, joihin rahat riittävät. Näin María Margaritasta tulee elokuvankertoja.

Elokuvankertoja on ulkoisesti pikkuruinen ja kaunis kirja. Sisältö on synkempi kuin aurinkoisesta kansikuvasta voisi arvata, mutta tarina on silti hieno. Olisin kovin mielelläni lukenut enemmänkin María Margaritan ja hänen perheensä elmästä, mutta toisaalta kirja oli täydellinen tällaisena.

Ehkäpä Letelieriltä suomennetaan lisääkin teoksia,  sillä häneltä on julkaistu jo yhdeksän romaania. Kirjailijan oma tarina on muuten myös rankka: Elokuvankertojan kansiliepeessä kerrotaan, että Letelierin äidin kuoleman jälkeen muut sisarukset muuttivat tätinsä luo, mutta "pikku-Hernán jäi asumaan omillaan ja elätti itsensä 11-vuotiaaksi saakka myymällä sanomalehtiä." Karua.

Isä muuttaa yläkertaan

Gerbrand Bakker: Isä muuttaa yläkertaan

(Boven is het stil, 2006)

Karisto 2012, 323s.

Suom. Antero Helasvuo

Helmer van Wonderen elää kotitilallaan vanhan, kuolemaa lähestyvän isänsä kanssa. Helmer hoitaa lampaat, nuorkarjan, kanat ja aasit, mutta isän hän kantaa yläkertaan. Helmer on katkera isälleen, eikä haluaisi nähdä ja kuulla häntä mieluiten lainkaan. Kaksoisveli on kuollut jo kolmisenkymmentä vuotta sitten, äitikin on ollut kuolleena jo muutaman vuoden. Helmerin arjen täyttävät velvollisuudet, joista hän huolehtii rutiinilla. Hiukan valoa arkeen tuo naapurin Ada ja tämän kaksi poikaa. Eräänä päivänä Helmer saa kirjeen Rietiltä, veljensä entiseltä morsiamelta ja pian maatilan arki muuttuu.

Bakkerin kirjasta on sanottu, että se muistuttaa Anne B. Ragden Berliininpoppelit -trilogiaa. Tähän vertaukseen on pakko yhtyä. Pidin Ragden sarjasta valtavasti ja kun vauhtiin pääsin, Isä muuttaa yläkertaan piti otteessaan hyvin samalla tavalla. Kerronta on verkkaista, eikä maatilan arjessa kauheasti tapahdu, mutta jokin tässä arkisuudessa viehättää suuresti. Bakkerin käyttämä kieli Antero Helasvuon onnistuneena käännöksenä on nautinnollista luettavaa. Ainoat miinukset annan kirjan kalseasta kannesta sekä muuten niin sulavan tekstin seasta silmille hyppivät perseet. Kun kirjassa ei kiroilla tai muutenkaan käytetä ronskia kieltä, niin neutraalimpi 'takapuoli' olisi tuntunut paremmalta.

Kirjan on lukenut myös Lumiomenan Katja, joka kyllä piti siitä, mutta koki kirjan hivenen liian hidastempoiseksi.

Audrey Niffenegger: The Night Bookmobile

Audrey Niffenegger: The Night Bookmobile

Abrams ComicArts 2010, 40s.

Olen lukenut molemmat Audrey Niffeneggeriltä suomennetut romaanit (Aikamatkustajan vaimo ja Hänen varjonsa tarina) ja pitänyt molemmista. Siksipä kiinnostuin tästä Niffeneggerin sarjakuvasta heti, kun Norkku siitä kirjoitti blogissaan. Ensin meinasin tilata omaksi, mutta sitten ajattelin kokeilla onneani ja tein kirjastoon hankintapyynnön.

Nyt kun olen kirjan lukenut, täytyy todeta, että onneksi en ostanut omaksi! Tarina on kyllä hieno, ainakin näin ahkeran lukijan näkökulmasta: Alexandra kohtaa yön pimeinä tunteina kirjastoauton, jonka kokoelma koostuu kaikista Alexandran koskaan lukemista kirjoista. Kutkuttava idea, josta olisi mielellään lukenut vähän pidempäänkin. Neljänkymmenen sivun aikana tarina ei ehdi saavuttaa kovin mainittavaa syvyyttä ja Alexandra jää aika etäiseksi hahmoksi. Mutta se, mikä minua pahiten tökki, oli hyvin epätasalaatuinen ja pääasiassa ruma piirrosjälki. En osaa itsekään piirtää, varsinkaan ihmisiä, mutta tämän kuvitus on mielestäni kovin ankeaa. Lisäksi keskustelut on kirjoitettu kaunokirjoituksella, joka oli kovin hankalasti luettavaa ja toi mieleen nuoren teinitytön, joka yrittää kirjoittaa kauneimmalla mahdollisella käsialallaan.

The Night Bookmobile ei siis tosiaankaan ollut järin kehuttava lukukokemus. Mutta mieleen se kyllä jää, joskin hiukan kyseenalaisista syistä. Niffeneggerin romaaneja luen mielelläni jatkossakin, mutta sarjakuvat taidan jättää suosiolla väliin.

Charlaine Harris: Deadlocked

Charlaine Harris: Deadlocked

Gollancz 2012, 327s.

Deadlocked on Sookie Stackhouse -sarjan tuorein osa. Ilmeisesti Harris on suunnitellut sarjasta 13-osaisen, eli vielä yksi kirja on odotettavissa. Kyllähän tässä kirjassa on jo aistittavissa lopun makua. Esimerkkinä mainittakoon se, ettei tässä esitelty enää yhtään uutta yliluonnollista "lajia". Eksoottisin uusi hahmo oli painija, mutta onhan showpainijatkin aika kesyjä muihin Sookien ympärillä pyöriviin olioihin verrattuna.



Kovin hitaasti tuntui tämän kertainen seikkailu lähtevän käyntiin. Tai sitten minulla oli vain liian suuria vaikeuksia muistaa edellisen osan tapahtumia ja niiden muistelemiseen meni liikaa energiaa. Moneen asiaan olen vähän pettynyt, mutta mainittakoon pahimpana puutteena vampyyreiden (ja erityisesti Ericin) pieni rooli. Takakannessa (jota ei muuten kannata lukea etukäteen) keskitytään epäselvään kuolemantapaukseen, jonka tutkiminen jää kuitenkin vähän sivuun, kun "keijumaailmassa" tapahtuu niin paljon kaikenlaista.

Kuten aiemmissakin osissa, myös tässä on meneillään hyvin monta sivujuonta. Sentään osa juonikuvioista saadaan vietyä loppuun asti ja ihan mielenkiinnolla odotan sitä viimeistäkin osaa. Deadlocked ei ole sarjan paras osa, mutta ei tämä nyt suoranaisesti huonokaan ole.

Deadlockedin ovat ehtineet lukea ainakin marjis ja kata. Olkaa varovaisia kommentteja lukiessanne, sillä niistä saattaa spoilaantua!

Käsi kädessä

Orvo-Kit kirjoittajaryhmä: Käsi kädessä

toim. Hanna Matilainen

Pääkaupunkiseudun Sotaorvot ry 2012, 131s.

Kannen kuva: Esko Matilainen

Olin varautunut siihen, että sotaorvoista koostuvan kirjoittajaryhmän tekstit saisivat minut itkemään. Mutta että vollotin jo saatesanoille, se tuli yllätyksenä. Luonnollisesti sotaorpous näkyy ja kuuluu kokoelman novelleissa ja runoissa, joissakin teksteissä suoremmin kuin toisissa.

Vaikka osa novelleista ja runoista onkin fiktiota, on karua tajuta, että kaikkea tätä on varmasti tapahtunut. Ihan varmasti lapsia lähetettiin mummon hoiviin siinä vaiheessa kun uuden puolison kanssa saatiin ensimmäinen yhteinen lapsi. Vielä lukuisampia lienevät ne tapaukset, joissa nuoret vaimot tuhosivat edesmenneen puolisonsa valokuvat ja kirjeet, ettei uusi aviomies niistä pahastuisi. Hyvin paljon erilaisia ihmisiä ja kohtaloita mahtuu yksien kansien väliin, tunteita vähintään saman verran.

Omiksi suosikeiksi nousivat Anja Huotari-Siimeksen novelli Sinkkiämpäri sekä Anneli Matilaisen novelli Terve faija!. Voi miten kurkkua kuristi ja silmissä sumeni näitä lukiessa. Mutta kyllä Käsi kädessä sisältää myös iloisia juttuja, hyviä muistoja ja ystäviä.

Kirjan taustoista ja syntyprosessista voit lukea Hanna Matilaisen blogista.

Uppo-Nalle

Elina Karjalainen: Uppo-Nalle

Wsoy 1977, 128s.

Uppo-Nalle on ollut upoksissa, meren armoilla kokonaisen vuoden ja haaveillut valkoisesta rannasta ja ystävästä. Kuinka ollakaan, eräällä rannalla merelle tuijottelee tyttö, joka on jo kauan toivonut itselleen "ystävää, helposti silitettävää, helposti sylissä pidettävää ja sellaista, joka tarvitsisi Reetaa koko ajan."

Uppo-Nallesta ja Reetasta tulee sydänystävät. Uppis kertoo merellisistä seikkailuistaan ja Reeta yrittää keksiä, kuinka auttaa ystäväänsä irti peippospelostaan. Runosieluinen Uppo-Nalle tekee runoja vähän joka aiheesta, aivan kuten perheen lemmikki, Laulava Lintukoirakin. Kesän aikana ehditään auttaa isoäitiä laihduttamisessa, viettää Uppo-Nallen syntymäpäiviä, kiukutella ja käydä eläinlääkärissä.

Voi, Uppo-Nalle oli yllättävän herttainen kirja. Olen sen lukenut joskus aikoja sitten, mutta en muistanut sen olevan näin kiva. Lapsetkin tykkäsivät kovasti ja koska kappaleet ovat hyvin lyhyitä, pienempikin jaksoi ne kuunnella ennen nukahtamistaan.

11-Haaste ja bloggaajan esittäytyminen

Sain Valkoiselta kirahvilta blogeja vauhdilla kiertävän 11-haasteen - kiitos kovasti! :)
Haasteen säännöt kehottavat kertomaan ensin 11 satunnaista faktaa itsestään, vastaamaan sitten haastajan esittämiin kysymyksiin (joita myös on 11) ja laittamaan haastetta eteenpäin omilla kysymyksillä.

Olen paljastellut itsestäni moneen kertaan satunnaisia asioita, joten tällä kertaa aion lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja blogisynttäreiden kunniaksi tehdä itsestäni 11-kohtaisen bloggaajaesittelyn.

1. Olen viisilapsisen perheen toinen lapsi, sieltä vanhemmasta päästä. Kasvoin pikkukaupungin sivukylällä, missä aika tuntui pysähtyneen kauan sitten ja elinkin -siskon sanoja lainatakseni - 50-lukulaisen lapsuuden 80-luvulla. Meillä oli lehmiä ja yleensä myös sika joulua varten kasvamassa. Kävin saman ala-asteen samalla koululla kuin äiti aikoinaan ja yläluokan opettajakin oli sama. Perunat nostettiin vuorotellen joka talosta ja niitä kuskattiin mm. hevoskyydillä. Heinäpellolla oli yleensä vähän tylsää, mutta myös paljon sisiliskoja. Ihmiset tunnettiin paremmin talon- kuin sukunimellä. Minäkin saatoin olla Mäenpään Maija (lausutaan "mäemppäämmaija").

2. Ennen lukemaanoppimista inhosin valtavasti sitä, ettei sisko aina halunnut leikkiä kanssani, vaan mieluummin luki. Typerää! Vannoin ja vakuutin, että minä en kyllä koskaan lue mitään.

3. Sitten opin lukemaan ja muutin mieleni.

4. Kirjastokortti on ollut ahkerasti käytössä ekaluokasta asti. Kirjastoauto pysähtyi meidän kodin kohdalle kerran viikossa ja koulullakin se kävi ainakin joka toinen viikko. Valitsin kirjani mieluiten hajun perusteella: ei liian tunkkaista vaan sopivan raikasta, kiitos. :)

5. Koulussa luettiin mielestäni vähän. Ala-asteella luettiin vuorolukuna Seitsemää veljestä ja Vänrikki Stoolin tarinoita vuodesta toiseen. Koljonvirran sissit luettiin myös, mutta lukeminen eteni niin hitaasti, että luin kirjan salaa loppuun kotona. Tai tuskin se kiellettyä oli, mutta kirjan vieminen kotiin tuntui luvattomalta ja siksi en uskaltanut opettajalle kertoa. Yläasteella äikäntunteja varten piti lukea korkeintaan kaksi kirjaa vuodessa, eikä se määrä lukiossa tainnut ainakaan nousta.

6. Minulla ei ole koskaan ollut selkeää haaveammattia, eikä lukio auttanut hoksaamaan yhtään mitään. Niinpä aloitin tradenomiopinnot ja vuoden päästä vaihdoin sosiaalialaan. Valmistuin sosionomiksi, mutta en ole tehnyt koskaan sosiaalialan töitä.

7. En kyllä ole muutenkaan ollut paljoa mukana työelämässä. Melkein kuusi vuotta olen ollut kotiäitinä. Tekemistä tässäkin riittää, mutta eläkettä ei häävisti kartu. Kirjastoala on kyllä alkanut kiinnostaa, mutta nyt ei ole oikea hetki aloittaa opiskelua.

8. Tämän blogin perustin vähän vahingossa. Tarkoitus oli luoda vain tunnukset tänne, että muiden blogien kommentointi olisi näppärämpää. Innostuksissani klikkailin kuitenkin vähän liikaa ja kun en halunnut jättää nettiin roikkumaan tyhjää blogipohjaa, aloin naputella sinne vähän luettavaakin. Sisältö on edelleen vähän mitä sattuu, mutta osaan jo ottaa vähän rennommin ja toivon sen näkyvän teksteissä edes vähän. Blogi on minulle vuorovaikutteinen lukupäiväkirja, jonne kirjaan ylös kaikki lukemani kirjat ja niiden herättämät fiilikset. Mitään syväanalyyseja en edes yritä kirjoittaa, niitä voi sitten etsiä muualta jos tahtoo.

9. En voi vieläkään ymmärtää, miten tänne kukaan löysi - ja että monet ovat tulleet toistekin! Huikeaa :)

10. Alkuun kuvittelin, että "esittelisin" täällä myös tekemiäni käsitöitä, mutta ei se sitten ole tuntunutkaan hyvältä ajatukselta. Mutta voin kertoa, että melkein koko ajan minulla on kesken joku käsityöprojekti. Eniten saan valmiiksi asti sukkia, vaikka niissäkin tahtoo into loppua toisen sukan kohdalla - on tylsää tehdä aina kaksi samanlaista...

11. Minä en juurikaan pääse juttelemaan kirjoista blogimaailman ulkopuolella (sisarukset lukee niin erilaisia kirjoja ja mies tosi vähän yhtään mitään), joten olen älyttömän iloinen, että tänne löysin. Suuret kiitokset teille kaikille!



Sitten niihin Valkoisen kirahvin antamien kysymysten pariin:

1. Mikä on sinun paikkasi?
Koti.

2. Jos et bloggaisi, mitä ja miten lukisit?
Ensin meinasin vastata, että samalla tavalla kuin nytkin. Mutta luulenpa, että lukisin huomattavasti vähemmän uutuuskirjoja, koska en olisi niin hyvin perillä siitä mitä kaikkea kiinnostavaa milloinkin ilmestyy. Varmaan lukutahtikin olisi vähän hitaampi.

3. Missä olet 10 vuoden kuluttua?
Toivottavasti minulla silloin on työpaikka ja lasten murrosikä koettelisi hermoja mahdollisimman vähän. Noin muuten en toivoisi asioiden muuttuvan hirveästi.

4. Jos olisit kirja, mikä kirja olisit?
Joku pieni ja paksu :)

5. Mikä maa tai paikka vetää sinua puoleensa yhä uudestaan?
Viihdyköhän kotona liian hyvin, kun en nyt saa päähäni mitään erikoisen vetovoimaista paikkaa? Haa, mutta kirjastoon on pakko päästä usein! Ja Ikeasta olen haaveillut myös jo pitkään.

6. Kesällä kerran:
Löysin kukkapenkistä maailman rumimman ja suurimman (perhosen)toukan, joka oli niin ällöttävä, että oli pakko päästä nopeasti pesulle.

7. Sinulle tärkein lastenkirja?
Miten mulla lyö näin tyhjää taas? Ainakin Roald Dahlin Matilda on huippu.

8. Jos nyt saisitkin aloittaa kaiken alusta...
Toivoisin päätyväni tähän missä nyt olen, mutta hieman suorempaa reittiä, kiitos.

9. Tilanne, joka sai sinut viimeksi nauramaan?
Lapsi kävi puskapissalla ja operaatio näytti niin huvittavalta :)

10. Kirja, joka sai sinut viimeksi ajattelemaan elämääsi?
Ainakin Sata naista -kirjan kohdalla mietin, että onneksi oma elo on äärimmäisen kaukana kyseisen kirjan meiningeistä.

11. Mitä et koskaan ole sanonut ja sanoisit tässä ja nyt?
Olen tainnut möläytellä vähän kaikenlaista, mutta tähän hätään en keksi mitään tuoretta sanottavaa.

Laitan haasteen menemään seuraaviin blogeihin:
Jos vaikka lukisi...
Jossun lukupäiväkirja
Kirjoihin kadonnut

Utelen teiltä seuraavia juttuja:
1. Mikä kirja sinulla on mielessäsi juuri nyt?
2. Miksi?
3. Mitä ajattelit lukea seuraavaksi?
4. Milloin jätät kirjan kesken?
5. Millainen kirja pitää sinut otteessaan parhaiten?
6. Omituisin lukemasi kirja?
7. Paras kirjailija on...
8. Oletko pettynyt johonkin kirjaan? Mihin?
9. Missä luet mieluiten?
10. Bloggaamisessa mieluisinta...
11. Minkä kirjan voisit lukea uudelleen ja uudelleen?