Selkeästi kunnianhimoisin tekele tässä ensimmäisessä ainevihossa on huikean jännittävä, moniulotteinen kertomus löytämisestä. Toki muitakin tulkintoja saa ihan vapaasti tehdä, mikäli tekstiä haluaa analysoida.
Olkaa siis hyvä, Maija 7v. esittää:
AARRE (uncensored)
Pikku Petri ja hänen koiransa tassu olivat eräänä päivänä Puutarhassa leikkimässä. yhtäkkiä Petri huomasi että maassa kimalteli jotakin... se... sehän on pikkuvillimaan kuninkaan kvuunu joka varmaan oli tippunut eilen illalla kun tassu oli haukkunut niin paljon. että en tahtonu saaba unta niin paljon se oli haukkunut. Pikku Petrin isä oli aamulla niin väsynyt että hän löi vahingossa kun ei nähnyt mitään. mutta kun hän oli nostamaisillaan kvuunua maasta vupesi tassu haukkumaan niin vimatusti että Pikku Petri meni katsomaan. Siellä... siellä oli maahan piirretty ISO rasti. Juuri samanlainen kuin meri-rosvo kirjassa. Pikku Petri haki isän Rauta lapion ja ruPESI kaivamaan maata kun lapio jo kolahti varmaan avkkuun ja siinä samassa Se arkku oli kiskottu maan päälle. ja myös avkun kansi oli hetkessä auki. Siella oli Paljon suklaata täynnä mutta siellä oli toinen arkku se oli täynnä arvaa mitä! tietysti karkkia ja siellä oli vielä kolmas arkku oli täynnä kultaa, hopeaa ja kuparia. juuri kun Pikku Petri oli saamaisillaan kolmannen arkun sisälle niin äiti tuli kotiin töistä. äiti näki arkut ja juoksi katsomaan. ja oli ihmeissään kun 5 ja puoli vuotias Pikku Petri oli tehnyt heibän perheen rikkaaksi.
Loppu.
Tämä vetää ihan sanattomaksi.
Haluaisinpa kysyä nuorelta minältäni, mitä Petrin isä väsyneenä lyö. (Toivon että varpaansa tai päänsä korkeintaan...)
Sitten päivän muihin aiheisiin.
Minulla on tässä kuussa ollut huima ylitarjonta hyvän lukemisen suhteen. Tai no, aika moni kirja on tuottanut pettymyksiä, mutta niidenkin kirjojen lukemista olen odottanut kovasti. Kirjastosta on hyllyllinen kirjoja lainassa odottamassa lukuvuoroaan, kaksi näistä pitäisi palauttaa viimeistään maanantaina. (Sen viimeisen voimassa olleen kirjavarauksen peruin, kun tätä lukemista tosiaan tällä hetkellä riittää.) Kirjakaupasta sain viestin tilaamani kirjan saapumisesta ja postista sai noutaa synttärilahjakirjatilauksen viimeisen kirjan. Jos lipaston päällä odottaa uusin suomennettu Stephen Kingin kirja, niin miten kukaan voi olettaa, että osaan keskittyä yhtään mihinkään ennen sitä?!
Anna Kareninaa en ole ehtinyt avata lainkaan tässä kuussa, vaikka kovasti sekin houkuttelisi. Tarvitsisin ihan selkeästi ikiomaa, täysin häiriötöntä lukuaikaa. Noin viikon. Tai kolme.
Ihana aine! Olisivat minunkin vihkoni tallessa, vanhoja päiväkirjoja taitaa ainakin olla. :D
VastaaPoistaYlitarjonta on toisaalta aika onnellinen ongelma - mutta ymmärrän tuskaasi. Mulla olisi 6 varattua kirjaa odottelemassa kirjastossa, kunhan nyt saisin ne edelliset alta pois. Mm. se Mrs Fryn päiväkirja siellä jo odottelee...
Hihii, ihana aine tosiaan. :D Minäkin aloin ihmetellä, mitä Petrin isä lyö. Selvästi tässä oli sellaista arvoituksellisuutta, jonka voi ratkaista vain lapsen ajatusmaailmalla.
VastaaPoistaHauska yksityiskohta tuo, että Tassu-koira kirjoitetaan aina pienellä t:llä, heti aineen alussa syntyy hurjia mielikuvia. Olin vaikuttunut myös siitä, että olet täsmentänyt hienosti Pikku Petrin olevan jo 5 ja puoli vuotias.
Kiitos, tätä oli superhauska lukea! Saatan palata vielä usein nauttimaan siitä, miten Pikku Petri tekee perheensä hämmästyttävän rikkaaksi. :)
Olipa ihana!
VastaaPoistaMulla ei ole mitään säästössä ;(
Norkku, päiväkirjat on mullakin hyvässä tallessa, ainevihkoja tuskin on muita kuin tämä yksi :) Ja ne päiväkirjat ovat kyllä sellaista suomalaisen arjen kuvausta, että lahjoitan varmaan mummuna jollekin tutkijalle: selostin nimittäin hyvin tarkkaan, mitä meillä syötiin, montako minuuttia käytin pikkusisarusten hoitamiseen (ja montako isosisko ei käyttänyt), moneltako menin nukkumaan jne. :)
VastaaPoistaJenni, mietin itsekin hetken, mitä loput koirasta tekee, kun tassu on pihalla :) Samoin pohdin, mitähän kaikkea Petrin perhe tekee kaikella sillä kuparilla! :D
Jaana, harmi ettei sulla ole tallessa mitään vanhoja kirjoitelmia. Ehkä sä voisit väärentää jotain? :)
...ja mitä sille kruunulle tapahtui ja mikä se oli?
VastaaPoistaJa miksi tuo yllättävä siirtyminen minä-kertojaan kesken tarinan?
Hämmentävä tarina :) (omissa ala-asteen aineissahan ei varmasti ollut yhtään outoja logiikan hyppäyksiä tai katkonaisia lauseita tai mitään)
hdcanis, ehkä suuri rasti maassa on vain niin paljon mielenkiintoisempi, ettei ketään enää kiinnosta kruunun kohtalo? :D Melkoista tajunnan(puuskittaista)virtaa tämä tarina kyllä on. Erityisesti tykkään noista taidepausseista keskellä tekstiä :)
VastaaPoistaLoistava aine ja loistavia tulkintoja! Nauroin vedet silmissä tuolle pihalla leikkivälle irtotassulle ja vahingossa lyövälle isälle. Ajattelin juuri vähän aikaa sitten kaivella itsekin esiin vanhoja kouluaineita ja muita kirjallisia kyhäelmiä, niissä on varmasti vaikka mitä helmiä. Kirjablogiin tulisi huippuhienoa sisältöä myös, jos lukisi uudestaan jonkun kirjan josta on aikoinaan tehnyt kirja-arvostelun koulun äikäntunnille ja postaisi rinnakkain silloiset ja nykyiset mietteet. Napatkaapa idea kaikki te joilla on arkistot tallella!
VastaaPoistaLuru, Voi miten loistava idea! Mulla ei taida olla tallessa yhtään virallista kirjaesittelyä kouluajoilta, mutta pitää silti yrittää etsiä, kun seuraavan kerran käyn mummulassa :)
VastaaPoistaAivan ihana aine! Tämä olisikin kiva idea, etsiä jostain kätköistä ala-asteen ainevihkoja:)
VastaaPoistaHoo, kaiken kruunaa kyllä tuo kupari! Selvästi on ollut vähän vaikeuksia rikkauksien hahmottamisessa :)
VastaaPoistaMutta aivan mainio aine, mun mielestä isä lyö vahingossa vetoa mutta sillä ei ole väliä kun Pikku Petri kerran tekee kaikki ihmeellisen rikkaaksi kuitenkin.
Mahtava tarina :D Jätit lukijalle sopivasti mietittävää (kupari? kruunu? lyöminen?) ja tulkinnanvaraa.
VastaaPoistaToivottavasti et ole aivan ylityöllistetty luettavien kirjojen kanssa, blogissani olisi sinulle jotain ;)
Sanna, nyt vain arkistoja kaivelemaan! Sieltähän voi löytyä vaikka mitä aarteita :)
VastaaPoistaPilvitarha, (äääh, saako sua puhutella nimellä?) ehkä meidän perheessä oli silloinkin rikkaudet niin vähissä, että oli vähän vaikeuksia hahmottaa, mitkä niihin rikkauksiin kuuluu :D
Vedonlyönti on kyllä varteenotettava vaihtoehto! Väsyneenä tulee helposti lyötyä leikiksikin, kun ei jaksa olla vakava.
Villasukka kirjahyllyssä, ehkä tämä tarina pitäisi analysoida oikein isossa ryhmässä! Voisi laatia erilaisia kaavioita ja äänestää muiden kanssa erilaisten tulkintojen pätevyydestä :)
Ja voi että miten iloinen olen arpajaisvoitosta! Kiitos, kiitos! :)
Haha, saa mua kutsua nimellä, tuntuu vähän turhan viralliselta meidän välillä tuo pilvitarhattelu, ihan ku se ois joku mun kolmas persoona :D
VastaaPoista(Hmmm, ja mikähän se toinen persoona sitten on?)
Sitäpaitsi kuparistahan kyllä saa rahaa, jotkut sitä ostaa!
Aivan ihana aine 7-vuotiaalta Maijalta! <3 Sulla on selvästi ollut jo silloin kirjallista lahjakkuutta.
VastaaPoistaMulla on tallessa ensimmäisillä luokilla mummolle kirjoittamiani kirjeitä sekä kuudennen ja kahdeksannen luokan aineita. Taidanpa tehdä niistä postauksen jo tänään.
Tiina, kiva hei tehdä nää sinunkaupat viimein ;)
VastaaPoistaAnna Elina, Ihanaa että innostuit tekemään oman nostalgia-postauksen! :)