Kirottu kirja

 

Lapsena mä tykkäsin tosi paljon niistä kirjoista, joissa sai itse valita, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mulla on muistikuva, että jostain Enid Blytonin kirjasta ois ollu sellanen versio ja sen luin muutamaan kertaan. Mutta vielä useammin luin Taistelupeli-sarjassa ilmestynyttä Varkaiden kaupunkia. (Muitakin kirjastosta löytyneitä osia luin, mutta tähän Varkaiden kaupunkiin palasin kymmenet kerrat.) Siinä kirjassa viehätti se, että sai olla jotenkin aktiivisemmin mukana menossa.

Jens Schumacherin Kirottu kirja on mahtavasti toteutettu immersiivinen kirja alakoululaisille.  

Kirja alkaa muka tavallisena satuna, mutta hyvin pian kirjaan jumiin jäänyt olento alkaa puhua lukijalle suoraan. Tämä olento haluaa ulos kirjasta ja tarvitsee siihen lukijan apua. Ihan ensimmäiseksi pitää kerätä kakat, koska ei siinä hajussa voi keskittyä mihinkään. Olento, joka ei todellakaan ole mikään kiva ja ystävällinen tyyppi, tylyttää ja määräilee lukijaa minkä ehtii. Mutta mua tämän olennon äksyilyt nauratti, koska melko monipuolisia juttuja pitää tehdä, että kirjasta pääsisi ulos.

Aiemmin lukemissani immersiivisissä kirjoissa on ollut aina se vaara, että teen väärän valinnan ja tarina loppuu siihen. Kirottu kirja on rakenteeltaan sillä tavalla armollisempi, että vaikka sattuisikin valitsemaan "väärin", kirja ei lopu, vaan lukija palautuu (ehkä kiertoteitse) tekemään toisenlaisen valinnan. Näin ollen lopputulema on kaikille sama.

Kirjan idea on loistava ja toteutus todella tasokas. Kuvittaja Thorsten Berger on taitava, sillä ihan kaikilta ei onnistu pelottavan hahmon luominen siten, että hahmo kuitenkin on myös söpö. Tavallaan.

Aivan arimmille alakoululaisille en tätä suosittele, mutta jos tykkää vauhdikkaasta menosta ja kestää itseensä kohdistuvaa naljailua kirjaan juuttuneelta olennolta, niin tässäpä oivaa luettavaa kesälomaksi!

Päätepysäkki

Casey McQuiston: Päätepysäkki
Tammi 2024, 404s.
Suom. Kaisa Kattelus & Johanna Auranheimo

 

Olen tässä viime viikkoina ollut pihalla nauttimassa auringosta ja lämmöstä, joten en ole bloggaamaankaan ehtinyt. Mutta nyt sataa, joten naputellaanpa muutama postaus valmiiksi. :)

Casey McQuistonin Päätepysäkin aloitin jo toukokuussa. Ajattelin, että tällä puran lukujumin, kun ihan takuulla tarina vie täysillä mukanaan. Jumi oli kuitenkin oletettua pahempi, eikä tästä sitten tullutkaan sellaista lukusukkulaa kuin olin toivonut.

August muuttaa kimppakämppään mukanaan vain muutama tavara. Hän ei ole aikeissa ystävystyä kenenkään kanssa - eihän hän ole tehnyt niin aikaisemminkaan. August opiskelee jo ties monennettako vuotta enkä enää muista monesko koulukin oli menossa, mutta nyt August aikoo kuitenkin keskittyä opiskeluun ja ottaa pesäeroa äitiinsä. Koko ikänsä August on joutunut toimimaan äitinsä apurina tämän etsiessä 70-luvulla kadonnutta veljeään, mutta nyt Augustille riittää.

Kerran metromatkalla Augustilla loiskuu kahvia paidalle ja ystävällinen kanssamatkustaja, Jane, antaa hänelle huivin tahran peitoksi. August törmää Janeen metrossa yhä uudelleen ja ihastuu tähän. Janessa on kuitenkin jotain kummallista. Vähitellen käy ilmi, että Jane on jäänyt metroon jumiin jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Hän ei ole kuollut, mutta ei varsinaisesti elossakaan. Hän ei voi poistua metrosta ja muistaa menneisyydestään vain hyvin vähän.

Päätepysäkki on idealtaan mainio! Romantiikkaa jonkinasteisella aikahyppymausteella. Kirja on pullollaan kiinnostavia hahmoja Augustin kämppiksistä työkavereihin ja moniin muihin. Ei tässä kirjassa ollut oikeastaan mitään, mistä en olisi pitänyt, mutta silti lukeminen jotenkin kangerteli. Ehkä vain lukuhetki oli vähän pielessä.

Tämä kirja sopii kevyehköä mutta yllättävää tarinaa kaipaavalle.
Seksiä on suurin piirtein saman verran kuin siinä Punaista, valkoista, kuninkaansinistä -kirjassa, mutta ehkä vähän graafisemmin kuvattuna.