Kokka kohti aarretta, kapteeni Hirmuliini!

Sylvie Misslin & Amandine Piu:
Kokka kohti aarretta, kapteeni Hirmuliini!
Lasten Keskus 2022, 38s.
Suom. Rauna Sirola

 

Kokka kohti aarretta, kapteeni Hirmuliini! on hurmaava tee-se-itse -seikkailukirja perheen pienimmille. Tai perheen kaikenkokoisille, kuten meillä.

Jaska ja Maikki löytävät rannalla leikkiessään pullopostin kapteeni Hirmuliinilta. Kirjeen mukaan Papukaijasaarella odottaa aarre, joten ei muuta kuin matkaan! Jaska ja Maikki eivät vain tiedä, missä kyseinen saari sijaitsee. On siis kysyttävä neuvoa. Lukija saa valita, haetaanko neuvoja majakalta vai satamasta. Sitten mietitään, lähdetäänkö matkaan purjeveneellä vai uiden.

Me pääsimme Papukaijasaarelle vasta kolmannella yrittämällä, mutta saatiinpa seikkailla Maikin ja Jaskan kanssa oikein kunnolla.

 

 

Hamnet

Maggie O'Farrell: Hamnet
S&S 2022, 382s.
Suom. Arja Kantele

1580-luvun Englanti. Musta surma. Eräs nuori latinanopettaja, hansikkaantekijän poika, rakastuu hieman vanhempaan naiseen. Nainen on kiehtova ja omalaatuinen, hän näkee asioita ennalta ja hänellä on oma haukkakin. Miehen vanhemmat eivät miniäkokelaaseen ihastu, mutta se ei estä pariskuntaa perustamasta perhettä. 

Perhe kasvaa ja mies lähtee kokeilemaan onneaan Lontooseen. Perheen kaksosista toinen, vauvasta asti heiveröinen Judith, sairastuu vakavasti. Kaksoisveli Hamnet on hädissään ja yrittää löytää apua.

Tiedän, ettei tämä kirja kuulosta selostukseni perusteella juuri miltään. Mutta rakastin tätä alusta loppuun. O'Farrell kuljettaa tarinaa monessa ajassa, näkökulmia vaihdellen. Perheen isää ei mainita nimeltä kertaakaan, mutta lukija toki tietää, kenestä on kyse. Koin Hamnetin viehättävänä, kauniina, äärettömän surullisena mutta silti lohdullisena tarinana. Arja Kanteleen suomennos on kaikin puolin onnistunut, lukukokemus koskettava. Ja kansikin, huh miten tyylikäs ja tarinaan sopiva!

Ystävä joella

Reetta Niemelä: Ystävä joella
Karisto 2022, 38s.
Kuvitus: Karoliina Pertamo

 

Ystävä joella on kaunis ja rauhallinen tarina luonnosta ja ystävyydestä. Nimetön minä-kertoja kuvaa kauniisti kotinsa lähellä virtaavaa jokea ja sen ympäristöä, tekee viisaita huomioita eläimistä ja siitä, kuinka ne tulee jättää omaan rauhaansa.

Kertojalla on joella salainen ystävä, jonka kanssa voi kesäisin leikkiä ja uida. Myös vuoden kierto kuvataan kauniisti.

Yllätyin siitä, miten paljon pidin tästä kirjasta! Olen omien lasten kanssa tottunut lukemaan vauhdikkaita ja tavallaan äänekkäitä kirjoja ja tämä on kyllä aivan päinvastainen. Kirjan kuvitus on rauhallista, jotenkin utuisen seesteistä ja huolella valitut sanatkin lähes rentouttavat.

Kaikin puolin kaunis kirja!

Kielletty päiväkirja

Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja
Otava 2022, 280s.
Suom. Anna Louhivuori

 

On vuosi 1950 ja Valeria 43-vuotias työssäkäyvä perheenäiti. Puoliso on töissä pankissa, lapset jo lähes aikuisia. Eräällä sunnuntaisella kauppareissulla Valeria ostaa päähänpistosta itselleen mustakantisen muistikirjan, johon alkaa kirjoittaa päiväkirjaansa. Aikaisemmin Valeriasta on tuntunut, ettei hänen elämässään tapahdu mitään mielenkiintoista. Arki on rullannut omalla painollaan, totuttuja uriaan.

Kirjoittaminen ja oman ajan ja tilan kaipuu avaa kuitenkin Valerian silmät. Hän huomaa kaikki ne odotukset ja oletukset, joita häneen kohdistuu. Puoliso kutsuu Valeriaa äidiksi, ei enää syleile tätä tai osoita seksuaalista halua. Poika suunnittelee muuttoa Argentiinaan, tytär heilastelee kyseenalaisen avoimesti ja herättää pahennusta. Yhtäkkiä Valeria alkaa nähdä työnantajansa, tämän sanat ja eleet uudessa valossa.

Kielletty päiväkirja on hieno kirja. Se kertoo rooleista, etenkin niistä, joihin muut meitä tunkevat. Valeria haluaisi tulla nähdyksi itsenään, eikä aina äitinä, vaimona, tyttärenä ja niin edelleen. Perheen hyvää tarkoittavatkin sanat ja oletukset tuntuvat kutistavan Valerian statistiksi, avuttomaksi uhrautujaksi, jonka olisi nyt aika levätä. Mutta ei toki oman mielensä mukaan, vaan perheellä on hänelle jo uusia velvollisuuksia, uusia ahtaita rooleja.

Kirja on vanha, mutta aihe ajaton. Tästä kirjasta löysin yllättävän paljon samastumispintaa näin 42-vuotiaana työssäkäyvänä perheenäitinä.

Jäätynyt jättiläinen

David Walliams: Jäätynyt jättiläinen
Tammi 2021, 488s.
Suom. Kaisa Kattelus
Kuvitus: Tony Ross

 

David Walliamsin Jäätynyt jättiläinen oli selkeä valinta iltasatukirjaksi. Sen lukeminen kesti kuitenkin hirvittävän kauan, melkein neljä kuukautta, sillä tätä kirjaa ei selvästikään ole suunniteltu ääneen luettavaksi. Mutta puhutaan siitä enemmän myöhemmin.

Elsie on orpotyttö, joka on sijoitettu Kalmakotiin 25 muun orpolapsen kanssa. Kalmakotia pitää yllä kammottava rouva Curdle ja olot ovat niin kurjat, että Elsie mieluummin karkaa ja elää Lontoon kaduilla. Eletään vuotta 1899 ja luonnontieteellisen museoon tuodaan pohjoisnavalta löytynyt, yhä jääkuution sisällä kököttävä mammutti. Elsie murtautuu museoon, koska hänkin haluaa nähdä, mistä jäätyneestä jättiläisestä kaikki oikein hössöttävät. Moninaisten tapahtumien jälkeen eräs hassahtanut tiedemies Elsien ja siivooja-Hassun avustuksella herättää mammutin henkiin ja vielä lukuisampien tapahtumien jälkeen Elsie lähtee erikoisen miehistön kanssa laivaamaan mammuttia takaisin pohjoiseen.

Tarina on melko suoraviivainen, mutta Walliamsin tyylille ominaisesti tapahtumat ovat koomisia ja sekavia, samoin henkilöhahmot. Oli ihanaa, kun nuorimmainen nauroi ääneen monta kertaa!

Mutta tosiaan, tätä oli aika kamalaa lukea ääneen. Kirjan sivumäärä ei ole ongelma, mutta se on niiiiiin täynnä erilaisia äänitehosteita, että kyllä oli äänihuulet kovilla tämän kanssa! Siksipä en pystynyt lukemaan kovin pitkiä pätkiä ja tarina eteni hitaasti. Uskoisin kuitenkin, että juuri nämä äänitehosteet tekevät kirjasta mahtavan lapsen itse luettavaksi: sivumäärä on huima, mutta luettavaa siihen nähden paljon vähemmän. Kirjassa on myös todella runsas kuvitus, joka vauhdittaa lukemista entisestään.