Lennetään ja etsitään

Carl Johanson: Lentävä sanakirja
Etana Editions 2019, 39s.
Suom. Kirsikka Myllyrinne

Eräänä päivänä postilaatikosta löytyi kaksi hauskaa kuvakirjaa, joita alettiin lukea saman tien.

Carl Johansonin Lentävä sanakirja sisältää kymmenittäin erilaisia lentohärveleitä perinteisistä lentokoneista ja helikoptereista kakkalaskuvarjoon ja lentävään matoon. Mitään tarinaa ei siis ole, mutta näitä lentäviä asioita tutkiessa voi kyllä keksiä ihan itse vaikka kuinka monta tarinaa.

Meillä eniten ihastusta ja tutkiskelua sai osakseen Supersankari, jolla on kaksi tai kolme jalkaa. Aivan mainio illuusio tällä ukkelilla! (En laita kuvaa, koska haluan että luette itse koko kirjan.)

Chloé Perarnau: Orkesteri karkuteillä
Etana Editions 2019, 32s.
Suom. Leena Virtanen

Orkesteri karkuteillä taas on etsiskelykirja, joista ainakin meillä on aina tykätty. Korsetti on tulossa, mutta orkesterin jäsenet ovat lähteneet matkalle ties minne päin maailmaa. Onneksi orkesterin johtaja on saanut kaikilta postikortteja, joiden avulla hän lähtee jäljittämään kadonneita soittajia.

Kullakin aukeamalla on kaupunkinäkymä täynnä ihmisiä ja vasemmassa ylänurkassa kyseisestä paikasta lähetetty postikortti. Kortteja on lähetetty muun muassa Islannista, Norsunluurannikolta ja Ranskasta. Soittajia oli kiva etsiä, mutta soitinten tunnistaminen oli yllättävän vaikeaa! Viulut, pianot ja rummut olivat kyllä tuttuja, mutta etenkään puhallinsoittimista en osannut kuopukselle sanoa varmuudella, mikä soitin milloinkin oli kyseessä.

Kotitekoisen poikabändin vaiheet

Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin vaiheet
S&S 2019, 237s.

Kotitekoisen poikabändin alkeista tuttu Rene jatkaa elämästään kertomista tässä Kotitekoisen poikabändin vaiheet -kirjassa. Rene on kertojana suorasanainen, mutta ei aina aivan rehellinen - edes itselleen. Vitsinä kasatun poikabändin piti jäädä kertaluontoiseksi tapaukseksi, mutta peruskoulun jälkeiselle kesälle on sovittu niin bänditreenejä kuin salakeikkojakin. Renellä riittää pohdittavaa sekä pikkuserkku/tyttöystävä Hildassa, joka on lupaillut seksiä ennen kesäloman loppua, että veljen haudalla säännöllisesti vierailevassa kauniissa punapäässä.

Veistisen tapa kirjoittaa on edelleen letkeää. Pidän siitä, kuinka Rene kommentoi asioita lukijalle muun muassa alaviitteillä. Kuten ensimmäisessä osassa, myös tässä on melkoinen yllätyskäänne, joka pääsi hätkähdyttämään ainakin minua.

Enimmäkseen Kotitekoisen poikabändin vaiheet on kuitenkin humoristista koheltamista, vaikka suruakin käsitellään. Ehkä vähän yllättäen Renen ja Hildan suhde häiritsi minua. He ovat toki "vain" pikkuserkkuja, mutta silti.

Poikabändillä vaiheita riittää, mutta nyt Renen on aika keskittyä johonkin tärkeämpään.

Lintuhäkin muotoinen soittorasia

J.S. Meresmaa: Lintuhäkin muotoinen soittorasia
Osuuskumma 2019, 32s.

Lintuhäkin muotoinen soittorasia on pikkuruinen kirja, joka näyttää hämäävän romanttiselta ja vaarattomalta. Kirjan sivun mittaiset tarinat eivät kuitenkaan ole hempeän lemmekkäitä, vaan kukin omalla tavallaan yllättävä.

Joskus uusien kenkien ostaminen saattaa jälkikäteen kaduttaa tai lahjaksi saatu lohikäärmekorvakoru olla muutakin kuin koru. Yksinäisyyteen saattaa löytyä hyvin erikoinen ratkaisu, kunhan vähän aikaa odottaa ja sietää pientä särkyä. Naapurista kuuluva, monetta päivää jatkuva vauvan itku taas on niitä asioita, joille voi olla melkeinpä mahdotonta tehdä yhtään mitään.

Tykkäsin näistä pikkutarinoista ihan älyttömästi. Takana oli harvinaisen raskas päivä ja tuntui kuin koko kroppa olisi halunnut siivilöityä sängyn läpi johonkin pimeään ja rauhalliseen paikkaan. En jaksanut kannatella tavallista kirjaa, mutta tätä jaksoin. Onneksi.

Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta

Elise Gravel: Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta
(Olga and the Smelly Thing from Nowhere, 2017)
WSOY 2019, 167s.
Suom. Aila Herronen

Olga rakastaa kaikenlaisia eläimiä ja tykkää tarkkailla niitä. Eräänä päivänä hän kuulee ulkoroskiksesta kolinaa ja löytää oudon, sateenkaarenvärisen kakkakasan! Ulkovarastosta kuuluva, kovaääninen dau-dau-dau'uttelu säikäyttää Olgan perinpohjin ja hän juoksee karkuun minkä kintuistaan pääse. Kun hän sitten päätyy umpikujaan ja kääntyy kohtaamaan kammottavan takaa-ajajansa, kadulla kököttääkin pieni, pinkki, karvaisen perunan näköinen otus, joka päästelee njää-ääniä ja haisee pahalle.

Juuri mitään sen kummempaa juonta tarinassa ei olekaan: Olga löytää omituisen otuksen ja yrittää saada selville, mikä se oikein on.

Kirja on runsaasti kuvitettu ja tehostevärinä toimivat punaisen sävyt sekä harmaa. Piirrostyyli ei ole aivan minun makuuni, mutta mitäpä tuosta, kiva oli lukea kuitenkin. Tekstiä on tosiaan aika vähän, mutta se taas toimii epävarmalle lukijalle selkeänä houkuttimena.

Meidän koululaisetkin lukivat tämän ja molemmat ihastuivat Njäähän. Sarjassa on ilmestynyt myös toinen, avaruuteen suuntautuva kirja, ja toivon että sekin suomennetaan.

Lintunaapurini

Karoliina Pertamo: Lintunaapurini
S&S 2019, 32s.

Karoliina Pertamon Lintunaapurini on viehättävä lintukirja pienille lapsille. Tai no, oikeasti se sopii kyllä ihan kaiken ikäisille.

Tekstiä on niukasti, kauniita piirroksia paljon. Jokainen aukeama esittelee jonkin otsikon alle sopivia lintuja: muuttolintuja, pöllöjä, kolopesijöitä, lintulaudan vakiovieraita sekä erilaisten asuinympäristöjen mukaan valittuja lintuja.

Haluaisin sanoa tuntevani yleisimpiä lintuja aika hyvin, mutta totuus taitaa olla toinen. Sekoitan silloin tällöin talitintin ja sinitiaisen, enkä todellakaan erota sepelkyyhkyä kesykyyhkystä. Samaten kaikki lokit ovat minulle kalalokkeja tai ei-kalalokkeja, vaikka todennäköisesti ne kalalokitkaan eivät ole kalalokkeja vaan joitain ihan muita.

Siispä kun lapset tiedustelevat jonkin näkyvissä olevan linnun lajia, voin jatkossa tehdä tämän kirjan avulla pikaisen lajitunnistuksen. Ja jos ei kyseistä lintua kirjasta löytyisikään, niin osaisinpa kuitenkin todennäköisesti sanoa, mikä lintu se ei ainakana ole.

Lintunaapurini on kaunis ja informatiivinen kirja, ihan kaikille.

Sudenhampaat

Mervi Heikkilä: Sudenhampaat
Aijalin saaren tarut 3
Karisto 2019, 231s.

Mervi Heikkilän Aijalin saaren tarut päättävä Sudenhampaat oli todellinen iltasatuhitti. Keskimmäinen lapsi, 10-vuotias aamuvirkku, on krooninen kesken-sadun-nukahtaja, mutta tätä luettaessa todella usein luvun loputtua kuului vaativa "lisää!" myös hänen sängystään.

Tuulenkalan kaupungissa Pöllön arki on löytänyt uudet uomansa. Pöllö käy koulussa, Hiisku Pertin mukana töissä käskynhaltijan luona. Matruksella on erilaisia oppitunteja ja muita velvollisuuksia, joista varsinkin yksi aiheuttaa kitkeryyttä kaverusten väleihin. Pinnan alla kuitenkin kuohuu ja lopulta matkaajien ja pohjoisen noitien välille puhkeaa sota. Pöllöä tarvitaan ja hänen on lähdettävä Sudenhampaiden vuoristoon tekemään ensimmäinen matkansa matkaajana. Haasteita riittää suurista villipedoista metsärosvoihin, mutta sinnikkyydestä ja rohkeudesta on paljon apua.

Sudenhampaat oli meidän kaikkien mielestä mahtava seikkailu. Luvut ovat sen verran lyhyitä, että lukijan oli helppo myöntyä lasten "lisää!"-pyyntöihin. Tarina alkaa melko rauhallisesti, mutta vauhti kiihtyy kuitenkin tasaisesti niin paljon, että loppua kohti alkoi jo hirvittää sivujen loppuvan kesken. Itse asiassa lopuksi oli aivan pakko tarkistaa, että emmekö tosiaan pääse lukemaan Pöllön seikkailuista enempää. Tuntui mahtavalta, että lapset olivat eläytyneet kirjaan niin paljon, etteivät olisi millään halunneet uskoa sarjan tosiaan päättyvän tähän.

Pöllöä tulee ikävä, mutta olipa ihanaa tutustua häneen.

Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille)

Emmi Jäkkö & Aleksis Salusjärvi (toim.):
Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille)
Into 2019, 192s.

Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille) esittelee 45 suomalaista sankarimiestä Mikael Agricolasta Michael Monroeen ja Nils Nordenskiöldistä Tuure Boeliukseen. Joukkorahoituksella kustannetun kirjan tarinoilla on 30 kirjoittajaa, kuvittajia projektissa on ollut mukana 28.

Ensinnäkin täytyy kehaista kirjan sankarivalikoimaa. Mukana on toki ilmiselviä valintoja kuten muusikkoja, näyttelijöitä ja urheilijoita, mutta mukaan mahtuu myös muun muassa tanssijoita, paraurheilija, malli, kansanedustaja ja tutkimusmatkailija. Tässä teoksessa on todellakin otettu huomioon sankaruuden moninaisuus!

Kukin sankari saa tilaa kahden aukeaman verran. Ensimmäisellä sivulla on muotokuva, seuraavilla kahdella sivulla on kyseisen sankarin tarina ja viimeisellä sivulla sitaatti sekä lyhyt yhteenveto. Hyvin toimiva ratkaisu!

Kirjan kuvat ovat sankareiden tavoin tyyleiltään hyvin monipuolisia. Osa on liki perinteisiä muotokuvia, muutama (kiltin) pilakuvan tyylisiä, pari kollaasia ja niin edelleen. Todennäköisesti joukosta löytyy jokaista lukijaa miellyttävä piirrostyyli.

Luin nämä sankaritarinat yhdessä illassa ja seuraavaksi lykkään sen lasten luettavaksi. Vahva suositus!

Kirjan julkkareita muuten vietetään 30.3. Aleksanterinkadun Suomalaisen Kirjakaupan lippulaivamyymälässä kello 13:sta eteen päin. Lisätietoja löytyy julkkareiden Facebook-tapahtumasta.  Menkää ihmeessä paikalle, mikäli pääsette!

Gregin legenda

Chris Rylander: Gregin legenda
Eeppisten epäonnistumisten sarja
(The Legend of Greg: Book One of an Epic Series of Failures)
Jalava 2018, 359s.
Suom. Kaisa Ranta

Greg Belmont on tottunut siihen, että joka torstai tapahtuu jotakin epätodennäköistä ja epäonnista. Yksi torstai on kuitenkin jopa Gregin mittapuulla sietämättömän haastava: ensin hänen kimppuunsa yrittää käydä jääkarhu, myöhemmin joukko lintuja. Sitten sattuu kaikkea muutakin lattiasta kasvavasta yrtistä kiveksi muuttumiseen ja isän sieppaamiseen. Lisäksi Greg saa tyrmistyksekseen kuulla totuuden itsestään: hän ei olekaan tavallinen (joskin erikoisen epäonninen teinipoika) vaan kääpiö! Ei mikään umppalumppa vaan sellainen vahva ja taistelukykyinen kääpiö!

Alunperin luimme Gregin legendaa iltasatuna. Arvelin kyllä alusta asti, ettei tämä ehkä ole eskarilaiselle sopivin mahdollinen tarina, etenkään juuri ennen nukkumaanmenoa kuultavaksi. Noin sivulla 122 kuopus vähän harmistuneena sitten totesikin, että tarina alkaa olla hänelle vähän turhan jännittävä, vaikka tosi hyvä onkin. Niinpä jatkoin lukemista itsekseni.

Olen viime aikoina lukenut todella vähän fantasiaa ja Gregin legendan jälkeen mietin entistä enemmän, että miksi ihmeessä. Tässä Rylanderin keksimässä maailmassa kääpiöt ja haltiat ovat toistensa vihollisia, vaikka aktiivisia sotia ei olekaan käyty pitkiin, pitkiin aikoihin. Osa kääpiöistä asuu edelleen luolastoissa, toiset ovat halunneet nousta maan pinnalle ja sulautua ihmisten joukkoon. Gregin isä on tutkimusmatkoillaan löytänyt jotakin taianomaista, joka mullistaa aivan kaiken sekä maan alla että sen pinnalla.

Koska Gregin legenda aloittaa trilogian, seikkailu pääsee tässä osassa vasta alkuun. Mutta alku on kyllä erittäin lupaava!

Katsokaa miten onnellinen olen

Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen
(How Do You Like Me Now?, 2018)
Gummerus 2019, 393s.
Suom. Kristiina Vaara

Luin alkuvuodesta Holly Bournen Normaali-trilogian sekä sarjan pienen jatko-osan, joita rakastin suuresti. Heti kun kuulin tästä Bournen ensimmäisestä aikuisille suunnatusta kirjasta, tiesin haluavani lukea senkin.

Katsokaa miten onnellinen olen kertoo Tori Baileysta, jonka omaelämäkerrallista self help -opasta on myyty ympäri maailman erittäin hyvin. Kirjassaan Tori kertoo siitä, kuinka hän parikymppisenä ottaa irtioton elämästään ja löytää viimein itsensä. Torin sometilit ovat täynnä kannustavia ja rehellisyyttä teeskenteleviä kuvia ja viestejä, joita Torin fanit rakastavat. Vuosien varrella Tori on kuitenkin kadottanut kyvyn elää juuri niin kuin haluaa ja hän käyttää järkyttävän paljon aikaa siihen, että sometilit näyttävät mahdollisimman hyvältä. Kolmekymppisten elämä tuntuu kulkevan samaa rataa: pariutuminen, kihlat, häät ja lapsia. Torilla on kyllä avomies, mutta parisuhde ei voi hyvin, eikä tulevaisuudesta puhuta. Parhaan ystävän yllätysraskaus onkin Torille kuin isku vasten kasvoja, mutta hän peittää todelliset ajatuksensa ja tunteensa osin myös itseltään.

Olin varautunut siihen, ettei aikuisille suunnattu romaani olisi yhtä vetävä kuin nuorille kirjoitetut. Silti vähän yllätyin kerronnan tahmeudesta. Ehkä nihkeys selittyy osin sillä, että Tori on todella ärsyttävä hahmo (tosin hänen puolisonsa Tom on monin verroin ärsyttävämpi). Tunsin suurta vastenmielisyyttä siitä somesilottelusta ja jatkuvasta teeskentelystä, mitä Tori harrastaa peitelläkseen epävarmuutensa. Kun omassa elämässä on meneillään joku orastava neljänkympin kriisi, ei kymmenen vuotta nuoremman hahmon ryppykriisit hirveästi herättäneet sympatioita. (Johtuikohan kateudesta?)

Suomennos on sulava, mutta täytyy sanoa, että Torin tapa puhutella fanejaan vittulaisiksi hätkähdytti joka kerta.

Kolme kivaa kuvakirjaa

John Kelly: Hys! Minä luen nyt
Mäkelä 2019, 32s.
Kuvitus: Elina Ellis
Suom. Terhi Leskinen

Minä rakastan (tai vähintään pidän kovasti) kirjoista, jotka kertovat kirjoista ja/tai lukemisesta. Hys! Minä luen nyt on siis selvästi kuvakirja minun makuuni.

On sunnuntai ja Emma lukee ihan parasta kirjaa. Hän lukee, vaikka merirosvot haluaisivat seikkailla Emman kanssa. Hän ei pistä kirjaa sivuun, vaikka pingviinit houkuttelevat Emmaa mukaan esitykseensä. Edes avaruusolioiden hyökkäys ei saa Emmaa luopumaan kirjastaan, jossa on juuri meneillään kirjan paras kohta.

Elina Ellisin värikäs ja vauhdikas kuvitus on oikein kiva ja tarina tosiaan mieleiseni. Olen kovasti yrittänyt näyttää pojilleni lukevan aikusien mallia, mutta joskus asiat on kuultava joltain muulta kuin äidiltä. Ehkä kuvakirja voi olla se joku muu tässä asiassa. Kirjat ovat niin mahtavia, että toisinaan seikkailut voi laittaa hetkeksi sivuun.

-------------------------------------------------

Jeanne Willis: Kroko mekossa
Mäkelä 2019, 32s.
Kuvitus: Stephanie Laberis
Suomeksi riimitellyt: Raija Rintamäki

Eräänä aamuna Aki-krokotiili löytää lammen rannalta perin kummallisia vaatteita: juhlamekon, räiskyvän punaiset korkokengät, röyhelöpikkarit ja upeat helmet. Aki pukee löytämänsä vaatteet päälleen ja tuntee olonsa upeaksi! Mutta sitten paikalle osuu kaksi kiusankappaletta, jotka uhkaavat kertoa Akin mekkokekkuloinnista tämän karskille isälle ja upea olo karisee siinä paikassa. Onneksi Akilla on joukko ihania kavereita ja lopulta kaikki kääntyy hyväksi.

Kroko mekossa on kerta kaikkiaan herttainen kirja! Ensinnäkin Raija Rintamäki on tehnyt loistavaa työtä kirjan suomenkielisen version kanssa. Tarina ei kompuroi kömpelöissä riimeissä, vaan teksti soljuu kuin tanssi.

On mahtavaa, että kuvakirjoissa käsitellään myös aiheita, jotka ovat joillekin aikuisillekin todella vaikeita. Tai no, lapsille nämä asiat harvoin ovat järin vaikeita, he kun suhtautuvat erilaisuuten usein aikuisia luontevammin. Ehkä tämä kirja rohkaisee lapsia (ja vanhempia) unohtamaan esimerkiksi niin sanotut tyttöjen ja poikien värit ja pukeutumaan vaikka siihen mekkoon, jos kerran haluaa.

-------------------------------------------------

Tracey Corderoy: Täyden palvelun tarinapuoti
Mäkelä 2019, 32s.
Kuvitus: Tony Neal
Suom. Raija Rintamäki

Tiedättekö sen tarinan, jossa ritari taistelee lohikäärmettä vastaan? Tämä ei ole sellainen tarina, sillä lohikäärme on lähtenyt lomalle! Ritarin onneksi paikalle osuu oksia keräillyt eukko, joka saattaa tämän Täyden palvelun tarinapuotiin. Kyseinen puoti on pullollaan tarinoita tai vaikka taisteluvastustajia, jos sellaista on vailla! Ritari haluaisi tietysti lohikäärmeen, mutta ne ovat loppuneet. Ei kuitenkaan hätää, sillä fretti löytyy! Silloin kyllä tarvitaan myös toisenlainen tarina, mutta vaihtoehtoja riittää loputtomiin.

Täyden palvelun tarinapuoti on vekkuli höpsöttelytarina, jonka käänteitä ei takuulla arvaa etukäteen. Tony Nealin kuvitus on ilmeikästä ja hauskaa, värit iloisia.

Tätä lukiessa sekä minulla että 4-luokkalaisella oli naamalla koko ajan leveä virne, niin paljon meitä huvitti ritarin odottamattomat seikkailut. 

Eläintarhan hampaidenpesupäivä

Sophie Schoenwald: Eläintarhan hampaidenpesupäivä
Art House 2019, 24s.
Piirrokset: Günther Jakobs
Suom. Hanna Härtsiä

Eläintarhan johtaja on kummissaan. Kevät on kukkeimmillaan ja aurinkokin paistaa, mutta eläintarhassa ei näy ensimmäistäkään vierailijaa. Sen sijaan nenään tunkee öklöttävän tympeä haju. Sepeteus Piparminttu Siili on eläimistä ainoa, joka ei kyhjötä piilossa aitauksensa nurkassa, joten eläintarhan johtaja menee siilin juttusille. Käy ilmi, että eläintarhan haju johtuu harjaamattomista hampaista! Mitäpä muutakaan silloin on tehtävissä, kuin ryhtyä toimiin tilanteen korjaamiseksi.

Eläintarhan hampaidenpesupäivä on oiva keino saada lapsi innostumaan hampaiden pesusta, mikäli sen puuhan kanssa haasteita ylipäätään on. Kirjan höpsö tarina ja Günther Jakobsin pehmeän humoristinen kuvitus vetoavat varmasti. Kannen teksti ja hammastahnat ovat saaneet kivan kimallekuorrutuksen, joka jostain syystä jaksaa viehättää aikuisiakin.

Paljon kirjan tehosta kertoo sekin, että lukemista seuranneina parina päivänä kuopusta ei tarvinnut edes muistuttaa hampaiden pesusta!

Etsiväkaksikko-sarja

Jørn Lier Horst: Operaatio Myrskypilvi

Operaatio Varjomies

Operaatio Auringonlasku

Otava 2018
Suom. Sanna Manninen
Kuvitus: Hans Jørgen Sandnes

Naapurukset Tilda ja Oliver ovat perustaneet etsivätoimiston, jonka toimisto on Oliverin kotitalon kellarissa. Ystävyksillä on tukenaan myös Tildan Otto-koira, jonka tarkka vainu osoittautuu todella hyväksi apukeinoksi erilaisia mysteereitä selvitettäessä.


Operaatio Myrskypilvi alkaa eräänä tapahtumaköyhänä kesäpäivänä. Ensin lapset huomaavat lehdestä, että naapurikaupungista on varastettu pakettiauto. Pian heille selviää, että läheisestä leipomosta on varastettu suuri määrä hiivaa. Jotain muutakin on kadonnut, mutta nokkelat lapset pääsevät pian perille siitä, mitä varastetuilla tavaroilla aiotaan tehdä - ja missä.

Eräällä pyöräreissulla Oliver ajaa epähuomiossa keskellä polkua kaivettuun kuoppaan. Nopealla vilkaisulla kuoppia löytyy lisää ja metsän reunassa vilahtaa hattupäinen mies. Operaatio Varjomiehessä selvitetään kuka etsii ja mitä.

Operaatio Auringonlasku on näistä kolmesta ehkä jännittävin. Punainen henkilöauto kaahaa pitkin kaupungin katuja niin holtittomasti, että eräs mummo on vähällä jäädä alle. Tilda ja Oliver ehtivät nähdä vilauksen vänkärin paikalla istuvasta, aivan Elviksen näköisestä miehestä ja myöhemmin selviää, että pankki on ryöstetty!

Etsiväkaksikko-sarja on juuri sopivaa luettavaa jännitystä kaipaaville alakoululaisille, noin 3.-4. -luokkalaisille. Jännitys onnistuu pysymään yllä, mutta kaiken aikaa sen verran leppoisana, että kirjat tuskin vievät yöunia. Pidän siitäkin, etteivät kaverusten ratkottavat jutut ole sellaisia "kuka söi kakun?" -tyyppisiä höpsöttelyjä, vaan ihan oikeita rikostapauksia.

Sarjakuvakooste 2/-19

Kevin Panetta: Bloom
First Second 2019, 353s.
Piirrokset: Savanna Ganucheau

Joulupukki muisti minua nipulla kirjakaupan lahjakortteja, joista osan sijoitin sarjakuvahankintoihin.

Kevin Panettan Bloom päätyi ostoskoriin kivalta näyttävän piirrosjäljen vuoksi, eikä tämä tarinakaan ollut lainkaan huono. High schoolin päättänyt Ari ei malta odottaa muuttoa isoon kaupunkiin yhdessä bändikavereiden kanssa: ehkä bändi tekisi läpimurron ja tulevaisuus olisi avoin hyvällä tavalla. Mutta vanhemmat eivät haluaisi päästää poikaansa minnekään. Perheleipomolla menee huonosti ja Arin apu on enemmän kuin tarpeen. Oma-aloitteinen Ari alkaa etsiä leipomoon uutta työntekijää ja pian jauhopusseja pöllyyttelee sympaattinen ja taitava Hector. Ari ja Hector viettävät koko ajan enemmän aikaa yhdessä ja tunteet alkavat syventyä ystävyyttä suuremmiksi.

Savanna Ganucheaun kynänjälki on miellyttävää katseltavaa. Tarinasta en etukäteen mitään tiennyt, joten pääsin senkin puolesta yllättymään iloisesti. Ari on vähän rasittava, mutta hyvin uskottava nuorukainen. Hän ei ehkä tiedä kauhean hyvin, mitä hän elämältään haluaa, mutta tarkasti kyllä sen, mitä ei ainakaan halua.

Herttainen, suloinen ja kivat tarina, piirrosjälki vaivatonta ja ilmeikästä.

--------------------------------------

John Allison: Giant Days vol. 9
Boom! Box 2019, 110s.
Piirrokset: Max Sarin

Giant Days on kyllä yksi tämän hetken sarjakuvasuosikeistani. Tykkään ihan kamalasti tästä eloisasta tyttökolmikosta, jonka toinen yliopistovuosi on lopuillaan ja asuinjärjestelyt vähän vaiheessa. Seuraavan lukuvuoden alkaessa Susan aikoo muuttaa yhteen McCraw:n kanssa, Daisy taas on muuttamassa tyttöystävänsä luo epämääräiseen "teollisuushalliin", jonne Ingrid on kyhännyt pienen kopperon yksityisyyttä varten. Esther taas on paniikissa, sillä hänellä ei ole tietoa uudesta kodista. Onneksi on olemassa Ed, jonka kanssa voi lähteä viettämään pubi-iltaa.

Tavallaan tuntuu, ettei tässä albumissa ehtinyt tapahtua paljon mitään, mutta ehkä moinen harha johtui vain siitä, että luin sen niin nopeasti. Melkein tekisi mieleni lykätä seuraavien albumeiden hankkimista sen verran, että voisin lukea muutaman yhteen menoon. Mutta tuskinpa maltan sellaiseen ryhtyä sentään. Kenties olisi uusintaluvun paikka.

En tiedä miksi, mutta jostain syystä yhdistän Giant Daysin Gilmoren tyttöihin. Että jos pidit siitä sarjasta, ehkä tykkäät myös tästä sarjakuvasta.

--------------------------------------

Tom Gauld: The Snooty Bookshop
Canongate Books 2018, 50s.

Oikeastaan Tom Gauldin The Snooty Bookshop ei ole kirja, vaan nippu postikortteja. Koska en kuitenkaan usko koskaan raaskivani ensimmäistäkään näistä kenellekään lähettää ja koska tämä on kovissa kansissa ja oikein kirjamainen, niin olkoon nyt kirja.

Luulen, ettei tässä kirjassa ole ainakaan montaa ennen julkaisematonta sarjakuvaa, mutta en häiriintynyt siitä yhtään. Tämä on nimittäin oikein kaunis tekele.

Jos pidät kirjoista tai tieteestä, pidät luultavasti myös Tom Gauldin sarjakuvista.

 --------------------------------------

Posy Simmonds: Cassandra Darke
Jonathan  Cape 2018, 94s.

Kun omat hankinnat oli luettu, kyselin työkaverilta sarjakuvavinkkejä. Hän suositteli muun muassa tätä Posy Simmondsin Cassandra Darkea, joka olikin sopivasti kirjaston hyllyssä odottamassa minua.

Cassandra Darke osoittautui mainioksi tuttavuudeksi!  Cassandra on taidekauppias, joka pyörittää ex-miehensä yritystä. Hän elelee koiransa kanssa Lontoon rahakkaalla alueella ja nauttii omasta rauhastaan, kunnes jää kiinni väärennösten myymisestä. Lisää sydämentykytyksiä tuo kellariasunnosta löytyvä, pyyhkeeseen kääritty ase, joka ei todellakaan ole Cassandran.

Simmonds kertoo tarinaa yhdistämällä sarjakuvakerronnan perinteiseen tekstiin. Kyllä tämä selkeästi sarjakuva-albumi on, mutta en muista aiemmin törmänneeni tällaiseen tekstivoittoiseen kertojaratkaisuun. Mutta mikäpä siinä, kokonaisuus on todella hyvä tällaisena. Cassandra ei ole perinteinen sankari, jos hän nyt on sankari ensinkään. Tavallaan odotin jo kannen perusteella vähän enemmän toimintaa, kuin tässä lopulta olikaan, mutta tarina taisi olla huomattavasti parempi ilman yletöntä toimintaa.

Piirrosjälki on miellyttävää ja värimaailma tarinan ajankohtaan sopivasti loskaisen talven harmaata.

Jumalan huone

Katja Kärki: Jumalan huone
Bazar 2019, 13h 58min
Lukija: Pihla Pohjolainen

Katja Kärjen esikoisteos, Jumalan huone, on upea kirja. Kirjassa on kolme kertojaa: Aili, Maria ja Elsa. Sama suku näyttäytyy kullekin naiselle eri tavalla, sillä lestadiolaisessa kodissa ei ole ollut tapana asioista puhua. Sen uskonnollisuudenkin voi kokea pelastuksena tai se voi aiheuttaa suurta ahdistusta ja turhautumista.

Elsa ei sopeudu lestadiolaisuuden ahtaasen naismuottiin. Hän ei halua kiirehtiä naimisiin ja olla kokoaikainen synnyttäjä. Elsa ottaa ja lähtee, vaikka perheestä eroaminen luonnollisesti pelottaakin. Elsan kummitäti, Maria, opettaa maahanmuuttajille suomea ja hoitaa seuroissa emännän virkaa. Marian maallistuvaa pukeutumista kommentoidaan, samoin miehen puuttumista. Kyllä Marialla eräs mies on haaveissa, mutta tiellä on paljon mutkia ja yksi vaimokin. Aili taas tuntuu tulevan sitä hurskaammaksi, mitä vanhemmaksi hän tulee. Menneisyydessä on kuitenkin kipeitä asioita, joista vain pieni osa on tullut muiden tietoon.

Kärki kertoo tarinaa suurella taidolla. Jokainen kertoja tuntuu yhtä tärkeältä, jokaisen kokemat asiat koskettavat. Tarina hyppelehtii ajassa 1930-luvulta aina vuoteen 2009. Lukija (tai kuulija) pysyy kuitenkin hyvin mukana siinä, kuka kulloinkin on äänessä ja mitä aikaa eletään.

Minä koin Jumalan huoneen elokuvamaisena tarinana, positiivisessa mielessä. Tämä toimisi takuulla myös valkokankaalla! Tai ehkä parhaiten televisiossa lyhyenä sarjana. Elokuvaa varten pitäisi ehkä karsia liikaa. Kärki kuvaa aikakausia ja miljöitä elävästi, mutta ei sorru liialliseen maalailuun. Ihastuin myös puhetyylien runsauteen.

Tuplasti historiaa

Laura Cowan, Alex Frith, Minna Lacey, Jerome Martin:
100 asiaa historiasta
(100 things to know about History)
Lasten Keskus 2018, 128s.
Suom. Marketta Vaismaa
Kuvitus: Federico Mariani, Parko Polo

Ruth Brocklehurst & Henry Brook:
Murunen maailmanhistoriaa
(A Short History of The World)
Lasten Keskus 2019, 153s.
Suom. Anna-Reetta Sipilä
Kuvitus: Adam Larkman

Historia on todella mielenkiintoinen juttu, mutta minulle se on aina ollut haastavaa. Muistan huonosti tärkeitä vuosilukuja tai sitä kuka keksi mitäkin, missä ja milloin tai mitä nyt vaikka Bostonin teekutsuilla tarkoitetaankaan.

100 asiaa historiasta on kauttaaltaan runsaasti kuvitettu tietokirja, joka nimensä mukaisesti kertoo sata sekalaista asiaa historiasta. Asiat eivät ole järjestyksessä sen paremmin ajan kuin tapahtumapaikan mukaan, mutta tässä tapauksessa koin sen hyväksi ratkaisuksi, sillä se korosti annetun tiedon irrallisuutta. Tuntui helpommalta tutustua yksittäisiin asioihin, kuin suuriin kokonaisuuksiin. Kirjassa esiteltyjen asioiden kirjo on laaja. Kirja kertoo muun muassa maanalaisesta rautatiestä, joka ei ollut rautatie ensinkään, vaan verkosto erilaisia toimijoita, jotka auttoivat orjia vapauteen. Opin, että gladiaattoreita oli yli 30 tyyppiä, joista jokaisella oli käytössä erilaiset varusteet. Ennen luku- ja kirjoitustaidon yleistymistä erilaiset kansantarinat kulkivat suusta suuhun, minkä toki tiesin jo entuudestaan. Mutta että esimerkiksi tarina Beowulfista kesti yli viisi tuntia ja Intialainen Mahabharata 350 tuntia (kyllä!), niin sitä nyt en todellakaan tiennyt. Niissä, etenkin viimeksi mainitussa, on jo kovasti muistamista. Eihän Kalevalakaan ihan lyhyt ole, mutta jotenkin vasta tämä tunneissa kerrottu kesto auttoi ymmärtämään asiaa paremmin.

Murunen maailmanhistoriaa on rakenteeltaan tyystin päinvastainen. Siinä kerrotaan maailmanhistorian käännekohdista kronologisessa aikajärjestyksessä, kaikilla mantereilla. Juuri tällaista olisin kaivannut jo kouluaikana, kun en kerta kaikkiaan osannut hahmottaa vaikka sitä, mitä tapahtui muualla maailmassa silloin kun Mayat olivat voimissaan. Kirja on jaettu neljään osaan aikakausien mukaan: muinainen maailma, keskiaika, uusi aika ja uusin aika. Jokaisen aikakauden lopuksi on aukeaman kokoinen yhteenveto, jossa selkeän taulukon avulla näkee mitä milläkin mantereella kyseisellä aikajaksolla tapahtui. Kun koko maailmanhistoria on saatu mahtumaan 153 sivuun, on selvää ettei tässäkään kirjassa mennä asioissa pintaa syvemmälle, mutta ei tarvitsekaan. Kirjan alussa tekijät kertovatkin toivovansa heidän kirjansa innostavan tutustumaan historiaan tarkemmin.

Pidin molemmista kirjoista todella paljon. 100 asiaa -sarjassa on ilmestynyt kolme muutakin teosta, joita ajattelin suositella omille lapsille. Tämän koululaiset jo lukivatkin ja varsinkin neljäsluokkalainen kävi ahkerasti kommentoimassa lukemiaan asioita. Erikseen täytyy kehua molempien kirjojen kuvitusta. 100 asiaa -kirja on kauttaaltaan kuvitettu, kuin kuvakirja ainakin. Murunen maailmanhistoriaa on sekin runsaasti kuvitettu, pääasiassa mustavalkopiirroksin.

K15, Vahinkoja

Jyri Paretskoi: K15 Vahinkoja
Otava 2019, 80s.

Jyri Paretskoin K15-sarja on edennyt kolmanteen osaansa. Alunperin sarjan piti päättyä tähän, mutta kaikkien iloksi osia on tulossa vielä kolme lisää!

Sara ja Niko testaavat toistensa heittäytymiskykyä erilaisilla haasteilla. Samalla järkätään Ronille yllärisynttärit, jotka ovat yllätys ainoastaan sijaintinsa puolesta, sillä Roni ei pidä yllätyksistä. Suurimman yllätyksen tarjoaa kuitenkin päivänsankari itse.

Vahinkoja on menevä, hauska ja sopivasti nolo. Ohueen kirjaan mahtuu paljon koomisia ja kiperiäkin tilanteita, mutta kyllä siellä kaiken huumorin seassa on vakavampiakin sävyjä.

Kerta kaikkiaan mainio kirja ja sarja!

Vaimoni vasen rinta

Mikko With: Vaimoni vasen rinta
Myllylahti 2019, 352s.

Mikko Within kirja Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta kertoo kolmelapsisen perheen elämästä äidin rintasyöpädiagnoosin jälkeen. Toisin kuin helposti kuvittelisi, elämä ei lopu diagnoosiin tai toiseenkaan, eivätkä onnistuneet hoidot välttämättä takaa mitään. Within vaimo, Tiina, piti Vasen rintani ja muuta sairasta -blogia, josta With on tähän kirjaan omien tekstiensä rinnalle valinnut otteita.

Vaikka aihe on raskas ja tarina surullinen, kirjasta jää kuitenkin häkellyttävän valoisa jälkimaku. Withien perheessä pyritään jatkamaan elämää mahdollisimman samanlaisena kuin ennenkin: matkustellaan, harrastetaan ja eletään tavallista arkea. Eihän se tietenkään aina helposti onnistu tai onnistu ylipäätään, mutta syövälle annetaan mahdollisimman vähän valtaa sairauden vakavuutta kuitenkaan vähättelemättä.

Olen aika herkkä ja myönnän auliisti itkeneeni tätä kirjaa lukiessa todella paljon. 21 sivun jälkeen oli pakko tunnustella omat rinnat mahdollisten möykkyjen varalta. Välillä hymyilytti ja vähän naurattikin, sillä kyllähän perhe-elämä on joskus aika hulvatonta, olivat olosuhteet mitkä tahansa. Ja huumoria se on mustakin huumori.

Suomessa rintasyöpään sairastuu noin 5000 naista vuosittain. Onneksi siitä puhutaan koko ajan enemmän ja avoimemmin. Naisia muistutetaan aktiivisesti tunnustelemaan ja tarkastelemaan rintojaan, sekä hakeutumaan tarkempiin tutkimuksiin herkästi muutoksia huomatessaan. Kävin viime syksynä mammografiassa ja ultrassa. Siellä minulle sanottiin heti, että vaikka näissä kuvissa ei mitään näkyisikään, saan unohtaa rinnat korkeintaan pariksi päiväksi. Omaseurantaa ei saa missään nimessä lopettaa, vaikka juuri nyt kaikki näyttäisikin tosi hyvältä.

Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta on rehellinen ja avoin kertomus vakavasta, pitkästä sairaudesta. Ja rakkaudesta, kiitollisuutta unohtamatta.

Me Ponnekkaat -sarja

Julian Clary: Me ponnekkaat
Me Ponnekkaat, Pelastuspartio
Me Ponnekkaat lomalla

Otava 2017, 2018,
Suom. Outi Järvinen

Kuvitus: David Roberts

Me Ponnekkaat -sarjasta on ilmestynyt suomeksi kolme ensimmäistä osaa. Kaikkiaan sarjaan on tähän mennessä ilmestynyt viisi osaa. 10-vuotiaamme on pitänyt näistä kovasti ja halusin tutustua näihin itsekin.

Ensimmäisen kirjan alussa herra ja rouva Ponnekas ovat vielä ihan tavallisia hyeenoita Afrikassa. He sattuvat paikalle kun varomaton pariskunta tulee krokotiilien syömiksi. Lyhyen pähkäilyn jälkeen hyeenat päättävät pukeutua syödyn pariskunnan vaatteisiin, napata heidän passinsa ja matkustaa Lontooseen elämään ihmisiksi.

Sopeutuminen ihmiselämään ei tietenkään ole aivan mutkatonta, varsinkaan jos sattuu olemaan hyvin karvainen ja hännällinen eläin. Pian perhe kasvaa kahdella lapsella ja elo on oikein rattoisaa arjen asetuttua uomiinsa. Naapurin kyyläävä setä aiheuttaa kyllä paineita, mutta positiivisina ja reippaina Ponnekkaat selviytyvät melkein mistä vain.

Toisessa osassa Ponnekkaiden maine on kiirinyt eläimeltä eläimelle ja heidän ovelleen (ja vessaan) ilmestyy aika paljon ihmiselämästä haaveilevia eläimiä. Toisille sopeutuminen on helpompaa, toisille miltei mahdotonta.

Kuten mikä tahansa perhe, myös Ponnekkaat lähtevät viettämään kesälomaa. Ensimmäinen haaste on teltan pystyttäminen, seuraavaksi harmitellaan matkasta unohtuneita makuupusseja. Leppoisa loma muuttuu kuitenkin ahdistavaksi, kun yksi perheenjäsen katoaa.

Näitä kirjoja suosittelen lämmöllä! Ponnekkaat sopivat hyvin iltasaduiksi, mutta myös itsekseen luettaviksi lapsille ja aikuisille, ikään katsomatta.  Meno on hassua ja höpsöä, mutta kyllä siellä taustalla on nähtävissä vakavampiakin aiheita ja teemoja toisten auttamisesta kaikkien hyväksymiseen. Kuvitus on sympaattista ja kuvia on runsaasti.