Kuolleiden valssi

Marko Hautala: Kuolleiden valssi
Tammi 2022, 229s.

 
Luin tammikuussa ystävän suosituksesta Marko Hautalan kirjan Pimeän arkkitehti. Se oli sen verran pelottava ja koukuttava, että tartuin heti tuoreeltaan tähän Kuolleiden valssi novellikokoelmaan. 

Viehätyin heti kirjan kansikuvasta. Tässä on loistavasti tavoitettu sellainen retrokauhutyyli, jota korostaa nuo kulumajäljet.

Kirja koostuu kymmenestä novellista, joista viimeisen, Varpaat, olen lukenut aikaisemminkin. Novellit ovat tyyleiltään aika erilaisia ja mielestäni tasokin vähän vaihtelee. Tai sitten en muuten vain ihastunut kaikkiin yhtä paljon. Kuolleiden valssi alkaa vahvasti Pitkä kuuma kesä -novellilla ja jatkuu vielä piinaavammin Saurin hiljaisuudella. Ensin mainitussa nuoripari kurvailee pitkin pikkuteitä kunnes bensa loppuu ja jälkimmäisessä 13-vuotias poika kuuntelee Pekka Saurin Yölinjalla-ohjelmaa. Hänen vihansa päivä on toteutettu twitterviesteinä ja on kaikessa kauheudessaan ihastuttava. Loki kertoo pariskunnasta, joka hankkii koiran. Tämä novelli tuli minulla uniin, jotka eivät todellakaan olleet kivoja...

Kuolleiden valssi sopii hyvin lyhyttä kauhua kaipaaville. Sopinee hyvin myös iltalukemiseksi, koska novellin jaksaa lukea loppuun, eikä tavallaan tarvitse jännittää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kenties tapan sinut vielä

J.S. Meresmaa: Kenties tapaan sinut vielä
Karisto 2022, 135s.

 

Ammattikoulussa opiskeleva Aleksi harrastaa e-urheilua ja viettää ihan tavallista nuoren miehen elämää. Jäätelöbaarissa hän kohtaa Nooran, jossa ei sitten olekaan mitään tavallista: Noora on nimittäin vampyyri. Ja nälissään.

J.S. Meresmaan Kenties tapaan sinut vielä tarjoaa virkistävän näkökulman vampyyritarinoihin. Ensinnäkin tapahtumaympäristö on ihan tavallinen suomalainen kaupunki. Toisekseen, vaikka nämä vampyyrit eivät haihdu savuna ilmaan auringonvalossa, eivät he myöskään kimalla kuin glitterissä uitettu heijastin. Vampyyrien syntykin saa uudenlaisen selityksen ja minusta se oli oikein pätevän kuuloinen!

Meresmaa kirjoittaa todella jouhevasti. Kirjan minä-kertojan, eli Aleksin, käyttämä kieli on kaikin puolin luonnollisen kuuloista. Pidin näistä hahmoistakin paljon, sillä niukasta sivumäärästä huolimatta jokainen sai riittävän paljon syvyyttä. 

Kirjan loppuasetelma on sen verran kutkuttava, että noinkohan Kenties tapaan sinut vielä saa vielä jatkoa? Minä ainakin luen, jos näin käy!

Blackout

Dhonielle Clayton (toim.): Blackout
Otava 2022, 242s.
Suom. Outi Järvinen

 

Dhonielle Claytonin luotsaamana viisi muuta tämän hetken suosittua nuortenkirjailijaa on kirjoittanut nokkelasti toisiinsa lomittuvien novellien kokoelman. Idea tähän kirjaan on lähtenyt Claytonin veljentyttären kysymyksestä, miksei rakkaustarinoita kerrota mustista tytöistä. Nyt kerrotaan ja hyvin kerrotaankin.

Koska novellit limittyvät toisiinsa, kirja ei tunnu novellikokoelmalta. Kaikkia tarinoita yhdistää  tapahtuma-aika ja paikka, New York helteisenä kesäpäivänä laajan sähkökatkon aikaan. Valtaosa näiden tarinoiden henkilöistä yrittää päästä jonnekin muualle, mutta siirtyminen paikasta toiseen on vaikeaa kun metrot eivät kulje ja muu liikenne seisoo liikennevalojen pimennyttyä. 

Sitä rakkauttakin novelleista löytyy, tietenkin. Ilahduttavaa on rakkauden moninaisuus ja realistinen monimutkaisuus tai toisten tapauksessa mutkattomuus. 

Nautin kirjan lukemisesta, vaikka en todellakaan hahmota New Yorkin kokoa, enkä siten aivan päässyt kärryille siitä, millaisista etäisyyksistä milloinkin on kyse. Kun itse asuu kaupungissa, jonka keskustan toiselta reunalta laidalta toiselle kävelee reilussa vartissa ja taajamakyltiltä toiselle ehkä tunnissa, ei näiden nuorten kävelymatkojen tuskittelu ihan avautunut.

Kammovarjo

 

Thomas Taylor: Kammovarjo
WSOY 2021, 356s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta

Aaverannan kesäsesonki on päättynyt. Muualla valmistaudutaan halloweenin viettoon, mutta Aaverannassa on oma perinteensä: Kammoyön juhla. Tänä vuonna ohjelmassa on uusi show, sillä hotelliin on kirjautunut taikuri seurueineen. Ensin katoaa yksi henkilö, kohta toinen ja sitten kolmaskin alkaa käyttäytyä aivan oudosti. Herbert Sitruksella ja Orvokilla on jälleen mysteeri ratkaistavanaan.

Thomas Taylorin tarinointi ja Jaana  Kapari-Jatan taidokas suomennos on mukaansatempaavaa luettavaa. Tapahtumat etenevät mukavan ripeällä tahdilla ja tunnelma kiristyy tasaisesti. Aaverannan asukkaat ovat mielenkiintoisia hahmoja, mutta niin ovat myös uudet tulokkaat. Itse kaupungistakin löytyy uusia puolia, tällä kertaa pinnan alta.

Nautin Kammovarjon lukemisesta tosi paljon. Ihan harmitti jättää loppuratkaisun lukeminen kesken, kun piti lähteä töihin. Sarjan aiempien osien tapaan tämäkin sopii erittäin hyvin niille lukijoille, jotka kaipaavat seikkailuja ja jännitystä sekä onnellisia loppuja.