Outometsä

Nadia Shireen: Outometsä
Sitruuna 2022, 232s.
Suom. Maija Heikinheimo

 

Kettusisarukset Ted ja Nancy joutuvat pakenemaan Outometsän suojiin, kun Ted ihan vahingossa hankkiutuu isoihin hankaluuksiin. Ted viihtyy metsässä yhtä hyvin kuin Nancy ei ja ikävä kyllä ne ongelmat seuraavat heitä lopulta metsään asti.

Nadia Shireenin kirjoittama tarina on veikeä ja aika kamala, mutta oikein hauska. Tässä purraan poikki päitä ja yksi häntä, mutta ei tätä nyt oikeastaan raa'aksi tarinaksi voi väittää. Hahmot ovat... persoonallisia, se lienee oikea sanavalinta tähän kohtaan. 

Tarinaa kommentoi ötökkä, joka näyttää jonkin sortin luteelta, mutta ei muistaakseni ollut sellainen. Mustavalkokuvitus on ilmeikästä ja hassua ja tukee tarinaa saumattomasti.

Kirja sopii paitsi alakoululaisille itse luettavaksi, myös vaikkapa ilta(päivä)satuhetkiin yhdessä nautittavaksi.

Huippuhäslärit. Koulun talent-show

 

Jason Platt: Huppuhäslärit. Koulun talent-show.
Otava 2022, 225s.
Suom. Olavi Turpeinen

Täyspitkä sarjakuvaromaani lapsille! Tässäpä vasta harvinaista herkkua!

Noel on myöhästynyt koulusta niin monta kertaa, että seuraavaasta myöhästymisestä napsahtaa kesäkoulua. Noel ei ymmärrettävistä syistä halua käydä koulua kesälläkin ja kun talen-show'hun osallistumalla tarjoutuu tilaisuus säästyä moiselta kamaluudelta, Noel pistää kaiken peliin. Haastavinta ei ole se, että show on jo ylihuomenna vaan se, ettei Noelilla ole oikeastaan minkäänlaisia kykyjä esiteltäväksi.

Plattin sarjakuva on railakkaan menevä ja hyvin piirretty albumi. Välillä lukijaa puhutellaan suoraan, mistä voi toki olla montaa mieltä, mutta minua se ei haitannut. Itse tarina on kyllä nimensä veroinen: ihan älytöntä häsläämistä!

Uskoisin tämän olevan alakoululaisille todella mieluista luettavaa.

Kaksi pientä ritaria

Bjørn F Rørvik: Kaksi pientä ritaria
Sitruuna 2022, 56s.
Suom. Virpi Vainikainen
Kuvitus: Alice Lima de Faria

 

Kaksi pientä ritaria hurmasi minut jo kansikuvallaan. Nämä kaksi hieman kömpelönnäköistä ritaria ja lohikäärme, joka ei näytä kovin pelottavalta, muodostavat kiinnostavan kokonaisuuden.

Prinsessa on kadonnut ja kuningas on suunniltaan huolesta. Kaikki muut ritarit ovat lähteneet turnajaisiin, vain Ruusupuska ja Räiskis-Bang ovat vielä linnassa. Heidät kuningas määrä pelastusretkelle, vaikka vähän on epäselvää, haluaako prinsessa tulla pelastetuksi. Joka tapauksessa nämä kaksi ritaria ottavat suunnan kohti lohikäärmeen luolaa, joka ei suinkaan ole synkkä ja syrjäinen louhikko, vaan suosittu yökerho.

Tykkäsin tästä tarinasta todella paljon! Se viihdyttää todella hyvin aikuislukijaa ja toki lastakin, vaikkakin todennäköisesti eri tavalla. Kuvitus on kautta kirjan sympaattista ja eloisaa, kuten hahmotkin. Ruusupuska ja Räiskis-Bang ovat suurelta osin hyvin erilaisia kuin ritarit yleensä, joten suosittelen tätä erityisen lämpimästi kaikkien ritari-intoilijoiden luettavaksi.

Lima

David Walliams: Lima
Tammi 2022, 312s.
Kuvitus: Tony Ross
Suom. Kaisa Kattelus

 

David Walliamsin tuorein suomeksi ilmestynyt kirja, Lima, on tuttua tavaraa aiemmat walliamsinsa lukeneille. On lapsi, joka kokee vääryyksiä ja lauma inhottavia aikuisia.

Muhjun saarella on ilkeitä ja julmia aikuisia sellaisissa töissä, joihin yleensä hakeutuvat sellaiset ihmiset jotka vähintään pitävät lapsista. Jos haluat ostaa Muhjun jäätelöautosta jäätelöä, rahasi viedään mutta jäätelöä et saa. Tai jos haluat ostaa lelukaupasta kivan lelun, jollakin tapaa kaikki menee takuulla mönkään. Rehtori rakastaa lasten erottamista koulusta ja puiston hoitaja pitää huolen siitä, ettei puistoon saa edes mennä.

Ned tulee vahingossa luoneeksi valtavan limahahmon, jonka avulla hän pääsee jakelemaan oman käden oikeutta kaikille saaren julmille aikuisille.

Ja siinäpä kirjan idea oikeastaan on. Juonellisesti siis ei ole odotettavissa mitään kovin yllättävää, mutta jos pitää pöhköilyistä, äänitehosteista ja siitä, että aikuiset saavat ansionsa mukaan, tämä kirja on juuri sopiva.

Juhlat Malibussa

Taylor Jenkins Reid: Juhlat Malibussa
Gummerus 2022, 462s.
Suom. Riina Vuokko ja Jaakko Kankaanpää

 

Rivan sisarukset viihtyvät paremmin meressä kuin maalla. Vanhin sisaruksista, Nina, on menestyvä surffaava malli; Jayn surffausura on nousujohteinen; Hudin valokuvat keräävät kiitosta ja nuorimmainen Kit, no, hän vielä etsii paikkaansa. Joka kesä Ninan kotona on vietetty juhlia. Niihin ei kutsuta ketään, vaan paikalle ovat tervetulleita kaikki, jotka tietävät missä ja milloin juhlat pidetään. Vuonna 1983 luvassa on kaikkien aikojen bileet. 

Juhlat Malibussa oli minulla minilomalukemisena ja se osoittautui täydelliseksi kirjavalinnaksi. Tarina ja sen henkilöt vievät mennessään heti ensi sivuilla. Kirjan kahdessa aikatasossa kulkeva rakenne toimi todella hyvin ja Riina Vuokon ja Jaakko Kankaanpään käännös oli todella miellyttävää luettavaa.

En halua avata juonta paljoa, sillä itse nautin siitä, että en tiennyt mitä oli odotettavissa. Mutta jos kaipaat laadukasta perhedraamaa ja henkilöhahmoja joihin väkisinkin kiintyy (ei nyt sentään kaikkiin, sillä osa oli aivan kamalia) suosittelen tätä lämpimästi.

Erityisen paljon pidin Rivan perheen äidistä, Junesta, josta kerron vain tämän lainauksen verran:

"[E]ikä mikään ollut Junesta hienompaa kuin päästä näkemään, miten lapsista hiljalleen muotoutui kokonaisia ihmisiä."

Kultaisen tikarin salaisuus

 

Joonas Tolvanen: Kultaisen tikarin salaisuus
Otava 2022, 96s.
Kuvitus: Janne Kukkonen

Jaakon ja Eliaksen arkeologi-mummi on jälleen ajautunut hankaluuksiin. Tällä kertaa mummia lähdetään etsimään Mongoliasta, missä hän on salaperäisesti kadonnut. Ennen katoamistaan mummi on ehtinyt lähettää pojille päiväkirjansa sekä erikoisen metallikiekon. Mongoliassa paikallisista viranomaisista ei tunnu olevan minkäänlaista apua mummin etsinnöissä, joten Jaakon ja Eliaksen (sekä heidän vanhempiensa) on ryhdyttävä toimeen itse.

Jälleen kerran pojat hoksaavat asioita ennen vanhempiaan, jotka eivät kuitenkaan ota poikien huomioita kuullakseen. Siinä mielessä kirja hieman toistaakin aiempien osien kaavaa. Joka tapauksessa Kultaisen tikarin salaisuus onnistuu oleamaan vetävä ja nopealukuinen, vauhdikas seikkailu. Vaikka kirja sopiikin hyvin nuorille lukijoille, siinä on myös jännitystä siinä määrin, ettei aina voi olla varma päähenkilöiden onnistumisesta.

Revenge of the Librarians

Tom Gauld: Revenge of the Librarians
Canongate 2022, 180s.

 

Ihailen Tom Gauldin töitä aina kun niihin jossakin törmään. Olikin selviö, että Revenge of the Librarians on hankittava omaan hyllyyn heti kun mahdollista. Kirja saapuikin sopivasti syntymäpäivänäni ja pääsin naureskelemaan sille saman tien. 

Albumin sarjakuvista suuri osa oli ennestään tuttuja Gauldin Instagram-tililtä, mutta joitakin (minulle) uusiakin mahtui mukaan. Juttujen taso on taattua Gauldia: teräviä huomioita lukijoista, kirjailijoista, kirjailijoiksi haluavista, kirjastoista sekä tietysti kirjoista ylipäätään. Etenkin klassikkokirjat ja niiden uudet muodot naurattavat minua aina. 

Kerta kaikkiaan ihastuttava ja naurattava pikkuinen kirja, joka sopii kaikille tavalla tai toisella kirjoista nauttiville lukijoille.

Vuosikirja

Seth Rogen: Vuosikirja
WSOY 2022, 7h 26min.
Lukija: Antti Holma
Suom. Riina Vuokko

 

Seth Rogenin muistelmahko oli lukulistallani jo puolison suosituksesta. Sitten instagramissa sain kuulla, että suomenkielisen äänikirjan lukee Antti Holma, niin johan vaihtui formaatti.

Minulla ei ole erityistä mielipidettä sen paremmin Rogenista kuin hänen urastaankaan. Tämän kirjan perusteella sanoisin, että vaikuttaa hauskalta tyypiltä, vaikka runsas huumepositiivisuus tökkikin todella paljon. Rogen muistelee - luonnollisesti - tähän astista elämäänsä. Hän pistää likoonsa paitsi itsensä, myös lähipiirinsä. Nauraa räkätin ääneen vaikka miten monta kertaa (esimerkiksi siinä kohdassa, kun Rogen hämmästelee juutalaisten innostusta leirejä kohtaan), tyrmistyin erinäisiä kertoja (voi taivas, miten juutalaisvastaisia ihmisiä voi edelleenkin olla olemassa) ja välillä tylsistyin (varsinkin niissä kohdissa, joissa selostettiin seikkaperäisesti, miten mikäkin huume/sieni tms. vaikutti milloinkin).

Antti Holma on tälle kirjalle täydellinen lukija. Rogenin jutut ovat paikoin niin sekopäisiä, että osa niistä olisi hyvin voinut olla osa Radio Sodoman ohjelmistoa.

Bloodlust & Bonnets

Emily McGovern: Bloodlust & Bonnets
Simon & Schuster UK 2019, 203s.

 

Emily McGovernin sarjakuva-albumi Bloodlust & Bonnets on vinkeä, sekopäinen ja juonenkäänteillään toistuvasti yllättävä kertomus, jossa muun muassa jahdataan vampyyreja. Meno on kovin elegantin englantilaista, mutta myös veristä ja julmaa. Hahmoista etenkin kansikuvassa vasemmalla kekkaloiva lordi Byron on iloisesti pihalla koko tarinan ajan, mutta eipä taida hirveän hyvin kartalla olla kukaan muukaan.

Ehkä juonen runsas pomppoilu ja kääntyily teki lukemisen työlääksi, ehkä syy oli enemmän lukijassa. Joka tapauksessa tankkasin tätä kirjaa reilun kuukauden. Lopputulemana on kuitenkin todettava, että piirrostyylin lisäksi pidin tästä pöljästä seikkailusta.

Tilly ja kirjamatkaajat

Anna James: Tilly ja kirjamatkaajat
Harper Collins 2021, 7h 33min
Suom. Marja Helanen
Lukija: Lotta Kuusisto

 

Tilly ja kirjamatkaajat kirjassa on aivan ihana idea: Tillylle selviää, että hän on kirjamatkaaja. Kirjamatkaajat pystyvät seikkailemaan lukemissaan kirjoissa! Tilly asuu isovanhempiensa kanssa kodissa, jonka tiloissa toimii myös perheen antikvariaatti. Tillyn äiti on kadonnut, eivätkä isovanhemmat mielellään puhu hänestä. Isästä he eivät myönnä tietävänsä mitään.

Olen lainannut tämän kirjan kirjastosta noin neljä kertaa, mutta koskaan en ole ehtinyt lukea sitä. Nyt aloitimme sen kuopuksen kanssa äänikirjana palapelin ohessa. Ensimmäinen töksähdys on lukija. En pitänyt hänen hengästyneestä ja nykivästä puhetavastaan. Toinen, huomattavasti isompi pettymys oli tajuta se, etteivät kirjan intertekstuaaliset viittaukset avaudu lapselle, jolle Liisa Ihmemaassa, Pikku prinsessa tai esimerkiksi Aarresaari eivät ole entuudestaan tuttuja. 

En innostunut kirjan henkilöhahmoista ja lopulta koko tarina tuntui lähinnä syheröiseltä lankakerältä. Että kyllä siellä jossakin langan pää on, siihen on vain hankala päästä käsiksi. Ehkä Anna James ei olekaan kirjoittanut tätä lapsilukijoita ajatellen, vaan nostalgiseksi satuseikkailuksi klassikkoja rakastaville aikuisille?