Jalkoja pakottaa ja toisessa ranteessa on mustelma kirjakassien kantamisesta, väsyttääkin kovasti, mutta silti mieli on oikein onnellinen. Ehdin nähdä ja kuulla (ja ostella) vaikka mitä, enkä ehtinyt kyllästyä ollenkaan.
Perjantaina hyppäsin junaan ennen kahdeksaa. Matka sujui oikein mallikkaasti, kunnes siskolta alkoi tulla kuvia kaikista kivoista jutuista, mitä messuilla oli kaupan. Iski sellainen "joku muu ehtii ostaa kaiken ennen kuin ehdin paikan päälle ensinkään" -paniikki, jonka vallassa junan vauhti tuntui hiipuvan ihan mitättömäksi. Yritin lueskella Lauren Grahamin kirjaa Talking as Fast as I Can -kirjaa, mutta keskittymiskykyni oli aika onneton. Äänikirja toimi sentään vähän paremmin, vaikka Rähinä: 7 veljestä - 20 vuotta Rähinää ei nyt ehkä ollut aivan osunein valinta tähän väliin.
Ihan ajallaan se juna lopulta Pasilan asemalle saapui ja minä kipittelin reippaana tyttönä ostamaan ensimmäisiä tuliaisia, joita en kylläkään saanut hankittua kun se liike, josta olisin hankintani tehnyt, oli vielä kiinni. Ei muuta kuin lisää kipittelyä ja kauhealla tohinalla Messukeskukseen, pressitilaan ja samalla vauhdilla itse messuille. Pian olikin ensimmäiset ostokset tehty ja kello sen verran, että siskon vetämä sarjispaja alkoi. Ja koska minua ei siinä pajailussa tarvittu mihinkään, hipsin päälavan laitamille kuuntelemaan Minna Rytisalon haastattelua.
Junassa alkanut levottomuus ei meinannut laantua millään, joten keskittymiskykyni oli ihan olematon. Käväisin seuraamassa hetken aikaa Revi se -runokirjan kirjoittaneiden Karri Paleface Miettisen ja Kaisa Happosen haastattelua, sitten taas säntäilin vähän sinne tänne.
Kolmelta olin onneksi jo sen verran tasaantunut, että maltoin keskittyä kuuntelemaan Päivi Alasalmen ja Pasi Klemettisen haastattelua Punavuori-lavalla. Sekä Alasalmen tuore romaani Riivatut, että Klemettisen tietokirja Karjalan räyhähenget ovat molemmat saaneet inspiraationsa samasta Ylöjärvellä 1885 sattuneesta tapahtumasarjasta. Tuolloin aivan yllättäen eräässä torpassa alkoivat esineet liikuskella itsekseen. Riivatut odottaakin jo blogattavien kirjojen pinossa, mutta voin paljastaa sen verran, että kirja on aivan loistava.
Perjantaille mahtui vielä Saara Turusen haastattelu, sekä keskustelu äänikirjoista, jota en tosin kuullut alusta asti, kun olin vahingossa merkinnyt itselleni muistiin väärän lavan. Lopuksi kokoonnuttiin vielä kahdeksan bloggaajan voimin Pop Up Messariin syömään ja jutustelemaan. Seura ja ruoka olivat oikein tasokkaita, mutta meteli sen verran kova, että keskusteleminen koko seurueen voimin oli varsin haastavaa.
Pätkäisesti nukutun yön jälkeen oli vuorossa toinen messupäivä ja Bonnierin järjestämä bloggariaamiainen. Tututtuun tapaan aamiaisella oli vieraina kirjailijoita, jotka tällä kertaa olivat Veera Nieminen, Satu Vasantola, Liina Putkonen, Antti Heikkinen ja Anja Snellman. Viiden keskenään erilaisen kirjailijan haastattelut olivat kiinnostavia ja pari kirjaa lisäsinkin luku-/kuuntelulistalle.
Olin suunnitellut meneväni kuuntelemaan Teemu Keskisarjaa, mutta ensimmäisestä haastattelusta myöhästyin ja sali oli jo täynnä ja toinen olikin jostain syystä peruttu. Harmitti, mutta jospa pääsisin kuulemaan häntä joskus toiste jossain muualla.
Antti Tuiskun haastattelun halusin ehdottomasti kuulla ja hivuttauduinkin paikalle niin hyvissä ajoin, että sain istumapaikan katsomon ylärivin tuntumasta. Mutta voi pyhä pettymys! Haastattelijana toiminut Maaret Kallio oli niin rauhallinen ja seesteinen, että haastattelu käynnistyi todella vaisusti. Kun joku yläriviläinen lähti raivaamaan tietään alas päin, hyödynsin tilanteen ja könysin itsekin pois paikalta. Harmitti, koska Tuiskun energialla haastattelustakin olisi varmasti saanut pirteän ja... no, energisen.
Seuraavaksi ohjelmalistallani oli Pekka Kytömäen palindromirunotuokio Aviadorin osastolla. Runot olivat mainioita, vaikka yleinen messuhäly vähän vaikeuttikin kuulemista. Jos Aattelu rulettaa on vielä jollakin lukematta, suosittelen edelleen lämpimästi!
Kustantamo S&S järjesti myös bloggaritilaisuuden monipuolisilla kirjailijoilla. Haastateltavina olivat Ida Salminen, Lauri Ahtinen, Annastiina Heikkilä, Katja Lahti, Sabine Forsblom. Keskustelu oli antoisaa ja jopa shokeeraavaa ja tilaisuuteen varattu tunti hurahti hetkessä ohi.
Jonkin aikaa kierreltyäni vuorossa oli Tommi Kinnusen haastattelu, johon en ihan pystynyt keskittymään, koska en saanut istumapaikkaa ja jalat olivat jo aika väsyneet. Mutta hyvä haastattelu, jonka jälkeen kadehdin entistä enemmän niitä, joilla Pintti on vielä lukematta.
Heti perään suuntasin Punavuori-lavalle, jolla Kirsin Kirjanurkan Kirsi haastatteli Marko Kilpeä ja Antti Tuomaista. Haastattelu rönsyili ihastuttavan luontevasti aiheesta toiseen, mutta haastattelija sai hyvin pidettyä rönsytkin aisoissa. Tämä taisi olla heittämällä hauskin haastattelu, sen verran rempseää ja rentoa meno oli.
Lauantai-illan kruunasi Maija Vilkkumaan haastattelu päälavalla. Olen kuunnellut Vilkkumaata vuosikaudet ja monista biiseistä on tullut tosi rakkaita. Haastattelu olikin antoisa, vaikka kysymykset olivat hieman liian pitkiä ja pohjustettuja. Helposti olisin kuunnellut vielä toisenkin puolituntisen tai tunnin tai kaksi. Olin rahdannut kotoa mukanani Kunnes joet muuttaa suuntaa -levyn takakansipaperin, johon sain Vilkkumaalta omistuskirjoituksen. <3 Onnistuin pitämään fanitukseni aika hyvin aisoissa, mutta ilahduin silti hirveästi, kun äiti oli ottanut nimmaritilanteesta "yhteiskuvan" muistoksi.
Sunnuntaina ei todellakaan ollut tarkoitus enää mennä messuille, mutta mentiinpä kuitenkin. Ohjelmia ei ollut aikaa seurata, mutta olipa vänkä kokemus nähdä messutila ilman väenpaljoutta! Kolusin pika pikaa läpi kahden euron osastot ja vähän kuin vahingossa ostosteni määrä plompsahti aika suureksi.
Kotimatka sujui ihan mukavasti, vaikka väsyttikin niin että nauroin aika paljon, kun sanoin vahingossa Pietarsääri.
Tässä vielä pikakatsaus osaan hankinnoista. Kehvolan osastolta ostin kirjallisia kirjanmerkkejä sekä postikortteja. Tykkään hirveästi!
Rosebudin yhdellä osastolla oli pyörryttävän laaja valikoima kaikkia houkutuksia, kuten erilaisia "viestivihkoja", listakirjoja, muistikirjoja, kortteja yms. Ostin muun muassa kirjanmerkkejä ja palapelin.
Iso Knut -sarjakuvien löytyminen oli kiva ylläri ihan jo siksi, että en enää muistanut koko sarjiksen olemassaoloa! Mutta heti kun näin kannet, muistin että näistäkin olen tykännyt.
Matkalaukkuun mahtui jälleen näppärästi pino kirjoja omaksi ilokseni, lisäksi raahasin kangaskassillisen luettavaa lapsille. (Ne kirjat ja muut tuomiset ovat jo iloisesti ympäri taloa, enkä jaksa lähteä kuvailemaan niitä.) Harmittamaan jäi ainoastaan se, että en ostanut Sarah J. Maasin Throne of Glass -sarjan kolmea ekaa kirjaa heti kun ne näin, vaan harkitsin ostamista yön yli. Eihän niitä enää seuraavana päivänä ollut jäljellä!
Yhden messuhankinnan, Hirviöasiakaspalvelun, luin hotellissa ja nyt se odottaa ylväänä tuossa blogattavien kirjojen pinossa. Eli lukenut olen, blogannut en.
Messut olivat tosi mukavat. Oli ihanaa nähdä niin paljon kirjoja, kirjallisuusihmisiä ja ystäviä ja antautua oikein kunnolla kirjallisuuden vietäväksi. <3
