Les! Lue! -blogin Reeta pisti vuoden alussa pystyyn elämäkertahaasteen. Lähdin innolla mukaan ja koska Reeta keksi pitkin vuotta minihaasteita, pysyi mielenkiintokin yllä loppuun asti. Ehdinpä lukea vielä vuoden viimeisinä päivinä loppuun Roald Amundsenista kertovan kirjan, johon tartuin täysin Kujerruksia-blogin Linnean vinkistä. Palaan Jääkenttien lentävään kotkaan tämän postauksen lopuksi.
Elämäkerran määritteleminen voi olla yllättävän vaikeaa. Omasta mielestäni luin kolme "oikeaoppista" elämäkertaa, joista Antti Heikkisen kirjoittama Risainen elämä oli ehdottomasti paras. Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa oli minun makuuni liian etäinen ja Kunnaksen tuotantoa analysoiva. Carol Shieldsin Jane Austen -elämäkerta taas oli luettavuudeltaan ihanteellinen, mutta ei jättänyt kovin pitkäkestoisia muistijälkiä.
Omaelämäkerrallisia, muistelmatyyppisiä kirjoja tuli luettua huomattavasti enemmän. Useimmissa niistä keskitytään johonkin tiettyyn ajanjaksoon ja jätetään vaikkapa lapsuusmuistot kokonaan kertaamatta. Silti koen, että nämäkin kirjat ansaitsevat tulla mainituiksi elämäkertahaasteen alla:
- Amy Poehler: Yes Please
- Neil Patrick Harris: Choose Your Own Autobiography
- Stephen Fry: More Fool Me
- Jenny Lawson: Furiously Happy
- Lena Dunham: Sellainen tyttö
- Jennifer Worth: Hakekaa Kätilö! 3, Jäähyväiset nunnille
- Stephen King: On Writing. A Memoir of the Craft
- Hella Wuolijoki: Enkä ollut vanki
Bob Gruenin John Lennon - New yorkin vuodet on näyttävä ja puhutteleva valokuvaelämäkerta. Juice Leskisen päiväkirjamaiset muistelmat Kuka murhasi rock'n'roll tähden ja Siinäpä tärkeimmät, Edellinen osa, E. ch. taas ovat täynnä sanoilla leikittelyä. Luca Garganon ja Maija Vilkkumaan Maija on kyllä pätevä muusikkoelämäkerta, mutta koska Vilkkumaan ura on edennyt huimasti kirjan julkaisun jälkeen, niin vähän vajaaltahan tämän lukeminen tuntui.
Sitten ovat vielä nämä sarjakuvat. Gandhi on ainoa koko elämänkaaren kattava tarina, muissa kuvataan huomattavasti lyhyempiä ajanjaksoja. Jarlan Jäätävä spede on sen verran mielikuvituksella höystetty, että sen ymppääminen tähän haasteeseen on kenties sääntöjen ylenmääräistä venyttämistä. Syliinvaellus Intiaan oli minusta liian välähdyksenomainen, Viides Beatle turhan kunnianhimoinen kuvitukseltaan, mutta Tulevaisuuden arabi taas vahva trilogian (?) avaus. Suosikkini on kuitenkin Baby's in Black.
Tästä linkistä voi käydä silmäilemässä varsinaisia blogitekstejä.
Lopuksi vielä viimeisin haastekirja:
Ulf Tengbom: Roald Amundsen, Jääkenttien lentävä kotka Kustannus Oy Mantere1947, 173s. Suom. Elli Auhto |
Roald Amundsenista olen aikaisemmin tiennyt sen verran, että hän teki tutkimusmatkoja arktisille alueille. Luettuani tämän vaatimattomasti Miehiä ja miesten tekoja -sarjassa ilmestyneen elämäkerrallisehkon romaanin tiedän kutakuinkin saman verran.
Tengbom kertoo Amundsenin retkistä ylisanoin ja kiihkeän ihailevasti. Amundsenia verrattomampaa miestä saa selkeästi hakea, sillä niin viisas, rehti ja sinnikäs hän oli. Muistatteko vielä, miten joskus kauan sitten Grandi-pillimehumainoksissa seikkaili Kari Grandi? Tengbomin versio Amundsenista muistutti hilpeän paljon tuota kaikkien janoisten sankaria, paitsi että naisia ei tässä kirjassa muistaakseni edes mainita.
Jääkenttien lentävä kotka kertoo, kuinka Amundsen järkeilee itsensä ja matkakumppaninsa pulasta jos toisestakin. Haasteita riittää, mutta Amundsen ei anna periksi. Tengbomin teksti muistuttaa hyvin paljon enemmän pojille suunnattua seikkailukirjaa kuin elämäkertaa ja voihan olla, että seikkailukirjaksi tämä on alunperin kirjoitettukin. Sanasto on paikoin ihastuttavaa, varsinkin niissä kohdissa, missä "metsät ja niityt upeilevat ihanimmassa väriloistossaan".
Mainio ja yllättävän sukkelalukuinen kirja, jota ei kannata turhan ryppyotsaisesti lukea.